Kootut vanhempien vaatimukset koululle

Voisiko joka päivä kirjoittaa wilmaan että miten lapsella on mennyt.

Vastaa Wilmaan heti kun viesti on sinne saapunut.

Miksei 12v voisi mennä terveyskeskukseen ompeleiden poistoon yksin? Ei tietenkään nyt kesken koulupäivän, mutta iltapäivällä?

Vanhempi soittaa minulle aamulla ja kysyy, että miten hän saisi ekaluokkalaisen lähtemään kouluun, kun lapsi ei suostu laittamaan vaatteita päälle. Kysyy minulta, että voisinko puhua lapselle, jos hän antaa kännykän lapselle.

Olen itsekin opettaja, mutta tuota en ymmärrä että miksi ei saa pyytää lisää haasteita? Ymmärrän kyllä ettei niitten haasteitten luominen ole niin helppoa, mutta voisihan sen nyt edes tiedostaa, että joku kokee koulunkäyntinsä liian simppeliksi?

Minua ärsyttää vain sellaiset vanhemmat joiden täysin kiinnostumattomille ja hirkiköiville murusille ei saa laittaa punaista Wilmaan ja heiltä ei saa vaatia yhtään mitään. Pitää antaa helpotetut tehtävät ja sama numero kuin muillekin.

Ekaluokkalainen oli unohtanut avaimet kotiin. Soitin äidille, joka oli yh ja hän ehdotti, että lapsi voisi olla minun kanssani koululla, kunnes hän pääsisi iltavuorosta bussilla koululle n. 21.30. Oven avaus soittamalla huoltoyhtiöön olisi ollut liian kallista (varmaan rahat oli tiukilla, mutta silti...) Kävin sitten soittelemaan muiden luokkalaisten vanhemmille, että voisiko lapsi mennä "hoitoon" jollekin kaverille.

Olin kerran kaveriperheen luona syömässä sunnuntaina, mies on luokanopettajana, silloin oli 5. luokka.

Puhelin soi kolme kertaa sinä aikana kun siellä olin, soittajina oppilaiden vanhemmat. Ja hän ei siis vastannut lounaan aikana tietenkään, puheluita oli useampi. Luultavasti näiltä samoilta.

1. Maanantaian oli retki metsään ihmettelemään jotain kasveja. Äiti soitti ja tiedusteli varusteita. Pitääkö laittaa kumisaappaat vai voiko tulla lenkareissa? Kannattaako ottaa sadetakki? Kun ainoa mahdollinen vastaus oli että kannattaa katsoa säätiedotusta ja aamulla ulos ikkunasta, että millainen sää on ja pukeutuminen sen mukaan.

2. Samalla viikolla oli luokkakuvaus. Joku äiti halusi tietää että mikä on tarkka kellonaika milloin kuvaus on. En tiedä miksi tämä aijankohta oli tärkeä selvittää puhelimitse sunnuntaina kun kuvaus oli keskiviikkona.

3. Lapsi oli ollut sairaana perjantaina ja piti saada tietää maanantain läksyt.

Olin kyllä hieman monttu auki. En muista koska olisin soittanut opelle, paitsi aikana ennen Wilmaa soitettiin poissaolot opettajainhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin opettaja, mutta tuota en ymmärrä että miksi ei saa pyytää lisää haasteita? Ymmärrän kyllä ettei niitten haasteitten luominen ole niin helppoa, mutta voisihan sen nyt edes tiedostaa, että joku kokee koulunkäyntinsä liian simppeliksi?

Minua ärsyttää vain sellaiset vanhemmat joiden täysin kiinnostumattomille ja hirkiköiville murusille ei saa laittaa punaista Wilmaan ja heiltä ei saa vaatia yhtään mitään. Pitää antaa helpotetut tehtävät ja sama numero kuin muillekin.

Yritin tuoda ilmi, että haastetta on tarjolla, mutta lapsi ei itse halua niitä tai innostu niistä edes ohjatusti. Vanhemmilla vain on mielikuva, että lapsi on nero tai he toivovat, että hän on sellainen. Vanhemmat eivät suostu kuuntelemaan opettajan huomioita oppilaan työskentelystä tai motivaatiosta. Ja tässä tapauksessa hankin vartavasten vielä erillistä materiaalia, mutta tekemättä jäi...

Vanhempi;

Olemme asuneet vuosia ulkomailla ja lapsi on täydellinen englannin kielessä eli anna hänelle ylöspäin eriyttävää tekemistä oppitunneiksi kun oppikirja on liian helppo.

No lapsi voi tehdä ensin koko oppikirjan tehtävät ja lukea kaiken mitä kirjasta löytyy ja tehdä kaiken mitä digitaalisena löytyy ja voi sitten tehdä seuraavien luokka-asteiden kirjat mutta ei ne on liian helppoja eli ei jaksa tehdä edes omaa kirjaansa.

No voi lukea englannin kielistä kirjaa ja kirjoittaa siitä kirjoitelman tai vain lukea tai kirjoittaa joistain aiheista kirjoitelmia englanniksi niin ei jaksa.

Voi auttaa toisia oppilaita apuopena niin ei jaksa eikä halua.

Voi pitää esitelmiä tai puheita luokalle niin ei jaksa eikä halua.

Koulussa on täysin kaksikielisiä oppilaita ja voisi mennä heidän pitämäänsä englannin kieliseen kerhoon iltapäivän oppitunnilla mutta ei halua.

Enpä tiedä mitä muuta voisi tehdä.

Sitten vielä se että todistusarvosanaksi tulee 9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin opettaja, mutta tuota en ymmärrä että miksi ei saa pyytää lisää haasteita? Ymmärrän kyllä ettei niitten haasteitten luominen ole niin helppoa, mutta voisihan sen nyt edes tiedostaa, että joku kokee koulunkäyntinsä liian simppeliksi?

Minua ärsyttää vain sellaiset vanhemmat joiden täysin kiinnostumattomille ja hirkiköiville murusille ei saa laittaa punaista Wilmaan ja heiltä ei saa vaatia yhtään mitään. Pitää antaa helpotetut tehtävät ja sama numero kuin muillekin.

Yritin tuoda ilmi, että haastetta on tarjolla, mutta lapsi ei itse halua niitä tai innostu niistä edes ohjatusti. Vanhemmilla vain on mielikuva, että lapsi on nero tai he toivovat, että hän on sellainen. Vanhemmat eivät suostu kuuntelemaan opettajan huomioita oppilaan työskentelystä tai motivaatiosta. Ja tässä tapauksessa hankin vartavasten vielä erillistä materiaalia, mutta tekemättä jäi...

Joo, okei. Joka älykäs ei ole samalla sinnikäs ja tottelevainen :) Siksi niitä haasteita ja sen rinnalla positiivista huomiota kyvyistä olisi hyvä tarjota heti koulu-uran alussa. Ennen kuin kyynistyminen ja väsymys iskee. Valitettavasti sekään ei aina auta, jos kaipaa vertaisryhmän positiivista huomiota. Jota siis ei yleensä saa opiskelemalla. Mutta mun tokaluokkalaistani kehutaan hyväkäytöksiseksi ja hän myös tekee niitä lisätehtäviään. Mutta riittävän vaikeita ne eivät hänen kyvyilleen ole, joten turhauttaa kyllä...

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen oli unohtanut avaimet kotiin. Soitin äidille, joka oli yh ja hän ehdotti, että lapsi voisi olla minun kanssani koululla, kunnes hän pääsisi iltavuorosta bussilla koululle n. 21.30. Oven avaus soittamalla huoltoyhtiöön olisi ollut liian kallista (varmaan rahat oli tiukilla, mutta silti...) Kävin sitten soittelemaan muiden luokkalaisten vanhemmille, että voisiko lapsi mennä "hoitoon" jollekin kaverille.

Miksi ihmeessä, hoidon järjestämiseksi aloittaa soittaa jonnekin. Olisit sanonut äidille että järjestää tai soitat suoraa sossuun. Ihme palvelija-ope.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi soittaa minulle aamulla ja kysyy, että miten hän saisi ekaluokkalaisen lähtemään kouluun, kun lapsi ei suostu laittamaan vaatteita päälle. Kysyy minulta, että voisinko puhua lapselle, jos hän antaa kännykän lapselle.

Oikeesti?? Voi hyvä luoja sentään...

Soitin huoltajalle (sijaisperhe) että mikä on kun nuori ei tule kouluun ajoissa? Sijaismutsi vastasi että opetus pitäisi järjestää silloin kun nuori tulee paikalle. Koska kahdeksaan tulo on täysin liian aikaisin. Lisäksi oli sitä mieltä, että minun pitäisi selvittää koulukuljetukset sosiaalitoimen kanssa. Kysyin että eikös sijaislapsista makseta korvausta, ja että se varmaan edellyttääkin jotakin? Vastaus ettei kiinnosta sijaislapsen koulujutut kun on omiakin. Sääliksi kävi nuorta taas.

Mun mielestä haastavampaan pyytäminen on ihan ok. Jos open käsitys eroaa kovasti vanhempien käsityksestä koskien lapsen osaamista, niin varmaan pieni palaveri olis paikallaan? Ottaahan se aikaa, mutta jos sillä pääsee yhteisymmärrykseen ja wilma-viestittely loppuu, niin säästää aikaa lopulta. Mun lapsen luokalla oli yksi erityisen lahjakas matematiikassa ja muistan hänen oppipolkuaan räätälöidyn hyvin vahvasti. Oli siis ihan oikeasti tässä asiassa ihan nero, muissa tasaisen hyvä.

Kaikki noi muut ihan urpoilua.

Minulla oli kerran eräs huoltaja, joka vaati kolmen vuoden yläkouluajan lapselleen koko ajan erikoistehtäviä. Lapsi oli laiska vetelys eikä tehnyt edes normiläksyjä, ja näitä erikoislisätehtäviä pakersin hänelle turhaan koko kolme vuotta. Kertaakaan lapsi ei niitä palauttanut tehtynä. Myöskään tukiopetukseen ei kertaakaan viitsinyt osallistua.

Tämän päivän lehden tekstaripalstalla oli viesti, jossa joku äiti/isä oli vimmoissaan, kun hän oli ilmoittanut opettajalle lapsen olevan sairauden takia poissa ja opettaja oli vastannut vain "ok". Pitäisi kuulemma osata vastata kohteliaasti. En sitten tiedä, onko kyseisen huoltajan mielestä parempi, että opettaja alkaa siinä aamun alkajaisiksi sorvaamaan jotain kohteliaisuuskiemuroita kymmenen minuuttia vai alkaako hän opettaa ja kaitsea sitä luokkaa. Huoltajat eivät muutenkaan oikein ymmärrä, että kun se päivä pyörähtää käyntiin, siinä ei hetkeäkään ole hengähdystaukoa vaan vastassa on päivän aikana hyvässä lykyssä 175 oppilasta, ja aika monesta kodista on tullut samanlainen sairasteluviesti. Päivän päätteeksi tuntuu kuin olisi mankelin läpi vedetty.

Kouluun tulevan äiti varmisteli, että auttaahan ope pesemään pepun kakan jälkeen. Kyseessä siis ihan normaali lapsi, joka tosin oli ollut kotihoidossa kouluun asti (ei ollut eskarissakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi soittaa minulle aamulla ja kysyy, että miten hän saisi ekaluokkalaisen lähtemään kouluun, kun lapsi ei suostu laittamaan vaatteita päälle. Kysyy minulta, että voisinko puhua lapselle, jos hän antaa kännykän lapselle.

Haloo, tuohan on kodin ja koulun yhteistyötä parhaimmillaan. Ei se voi olla vain sitä, että tullaan vanhempainiltaan ja kuunnellaan rehtorin ja open jutut.

Itseäni erityisopettajana ihmetyttää nämä kaksi ääripäätä:

- lapsella kaikki ongelmat sekä oppimisessa että keskittymisessä -> ei missään tapauksessa erityisopetusta!

- lapsi saa yleensä kiitettäviä, kokeesta tulee 8 -> erityisopetusta, erityisopetusta, yksityisopetusta, tutkimuksia, onko oppimisessa jotain ongelmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi soittaa minulle aamulla ja kysyy, että miten hän saisi ekaluokkalaisen lähtemään kouluun, kun lapsi ei suostu laittamaan vaatteita päälle. Kysyy minulta, että voisinko puhua lapselle, jos hän antaa kännykän lapselle.

Haloo, tuohan on kodin ja koulun yhteistyötä parhaimmillaan. Ei se voi olla vain sitä, että tullaan vanhempainiltaan ja kuunnellaan rehtorin ja open jutut.

Ei ole koulun asia hoitaa perheitten kotiasioita. Jos vanhempi tarvitsee kodin asioihin apua niin sen antaa sosiaalitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi soittaa minulle aamulla ja kysyy, että miten hän saisi ekaluokkalaisen lähtemään kouluun, kun lapsi ei suostu laittamaan vaatteita päälle. Kysyy minulta, että voisinko puhua lapselle, jos hän antaa kännykän lapselle.

Haloo, tuohan on kodin ja koulun yhteistyötä parhaimmillaan. Ei se voi olla vain sitä, että tullaan vanhempainiltaan ja kuunnellaan rehtorin ja open jutut.

Ei ole koulun asia hoitaa perheitten kotiasioita. Jos vanhempi tarvitsee kodin asioihin apua niin sen antaa sosiaalitoimi.

Sehän oli siirtymätilanne, kouluun meno. Soittaahan opettajakin usein vanhemmille, jos lapsi ei tottele häntä. Puhutaan joskus suoraan sille lapselle, niin kuin asia on.