*+*SYYS 04 MAMMOJEN TIKKUTIISTAI *+*

meidän Pekalla eilen. En osaa kertoa tätä mitenkään hienosti, mutta näin kävi.



Koska Pekka pitää niin kovasti ulkona olosta, laitoin hänet isompien kanssa ulos ja seurailin ikkunasta samalla, kun laitoin tiskejä. Kaikki näytti hyvältä. Sitten puin päälleni ja kun pääsin pihaan, näin, että poika on tiellä.Ei muuta kuin juosten hakemaan pois.Jalanjäljistä näki, että poika oli kävellyt keskellä tietä. Jos mutkan takaa olisi tullut auto, ei kuski ois ees ehtiny tajuta, mitä tapahtuu. Ja Pekalla oli vielä tummat sadevaatteet päällä. Mutta autoja ei tullut.



Tästä lähtien ulkoillaan sitten aina yhdessä ja isompiakin seurataan taas tarkemmin.



Pekka oli ilmeisesti ajatellut lähteä perään, kun naapurin tuttu täti oli lenkillä koiransa kanssa.



T@hti

Jotenkin en osannut jatkaa muita juttuja samaan viestiin enkä tuohonkaan osaa vieläkään sanoa mitään kummempaa. Ei tuollaista saisi päästää tapahtumaan. Mutta pääsi vain. Ei sitä oikeasti käsitä kunnolla, että toisinkin olisi voinut käydä, vaikka tietää, että niin on.







Lauantaina olin puoli kymmenestä puoli neljään kenraaliharjoituksissa. Ruuaksi saatii jauhelihakeittoa ja mansikkavispipuuroa ja lisäksi kahvit. Muuten jaksoin ihan hyvin, mutta ruuan jälkeen tuli huono olo ja jouduin istumaan kesken harjoituksen. Nautin omasta ajasta.



Sunnuntaina olin aamusta isompien kanssa kirkossa, kun kerholaiset avusti. Ihan hyvin meni sekin, vaikka keskimmäinen ei tahdo jaksaa olla ees vajaata tuntia rauhassa. Esikoinen pääsi kolehtia keräämään. Mulla oli itellä maha tosi kipeänä, mutta päiväunien aikaan se onneks helpotti. Illalla oli nimittäin ensi-iltaesitys. Esitys meni hyvin. Kirkko oli ihan täynnä ja ihmiset oli haltioissaan. Puvustuksineen ja valoineen esitys oli jotain sellaista, mitä täällä päin ei oo nähty ja toki monia nuo pääsiäisen tapahtumat puhutteli. Kauhean kuuma oli , mutta juuri ja juuri pärjäsin loppuun asti.

Lauantaina on toinen esitys ja siihen täytyy miettiä varasuunnitelmia, jos sattuu, että tulee vielä enemmän väkeä. Tosin en tiedä, mihin ne sopivat, kun nytkin oli tosiaan täyttä.



Huomenna meen aamulla sokerirasituskokeeseen. Ikinä ei oo sokereitten kans ollu häikkää, mutta kun Pekka oli niin iso, niin nyt pitää mennä. Miehellä alkaa onneks myöhemmin työt, niin ehtii olla sen aikaa lasten kanssa.



Rairuohot on kasvanu hienosti ja kovasti on yritetty siivoilla, mutta aika sekamelskaa täällä silti on. Trullittelemaan lähdetään lauantaina, kuten täällä on tapana ja samalla sitte virvotaan. Mummulat käydään ja pari muuta tuttavapaikkaa ilahduttamassa.



Ruuissa lammas tökkii, joten oon ajatellu hirvipaistia, possupihvejä ja jotain kalaruokaa (riippuu mitä katiskoista tulee tai haukipihvejä). Jälkiruokana kaupan mämmiä, appelsiiniriisiä ja pashaa. Mutta mun mielestä voi hyvin syödä esim kanaa ja riisiä, jauhelihapihvejä, perunamuusia ja salaattia tmv



Esikoinen oli askarrellu oksat mummun knassa, mutta munia pitäis vielä maalata esim. ylihuomenna.



Sunnuntai (pääsiäinen) taitaa olla sukkasunnuntai. Ainaki sopis lankalauantain jälkeen.



Ayapin perheestä hus pois kaikki pöpöt ja muut vaivat!!! Voimia!



Ynis. Mä ainakin tahdon väsähtää jo noista kahdesta kerhopäivästä ja näännyn ajatuksestaki, että pitäis joka päivä olla aikataulujen mukaan väkeä kuskaamassa ees taas. Ja tosi paljonhan sä oot yh:na ja miehes tekee pitkiä työpäiviä, että ei tosiaan oo ihme, vaikka väsyt.



Lilalle jaksamisia! Toivottavasti Rosan koliikki helpottaa mahdollisimman pian.



Sakemannipenni. Sellaista se tahtoo olla, että jonain päivänä ei vain jaksa. Mutta hyvä, jos osaat silloin ottaa iisisti.



Muuta en taas muistakaan.



Kovasti jaksamisia kaikille!



T@hti

T@hti, iso halaus! Älä soimaa itseäsi, sillä nää on just niitä tilanteita joita ei voi etukäteen tietää. Tai voi toki olla varovainen, mutta ei voi olla silmät selässä koko ajan. Tuli mieleen meidän portaista putoaminen joka ei tosin vedä vertoja autotiellä tepasteluun. Tahdon siis sanoa, että kaikkeen ei osaa varautua, kun yhtäkkiä voi jotain sattua, vaikka luulis toisen pärjäävän.



Meillä ei tosiaan kerhoilla, kun en taitais jaksaa sitä rumbaa. Esikoisen päiväkotihaut on tarpeeksi joka päivä ja ne taas on pakollisia, vaikka itse olenkin kotona. Kuntoutuksen vuoksi kun neiti siellä käy. Samoin puheterapia on sellainen juttu johon ei voi oikein sanoa, että kiitos ei:) Kyllä noi tympii monesti, mutta ei voi mitään. Niin tympii sekin, että toisella on joku lukko aivojen ja suun lihasten välillä. Se vaan tuottaa meille paljon työtä ja tuskaa, vaikka lopulta onkin aika pieni asia.



Elämä tuntuu olevan jatkuvaa järjestelemistä. Täytyy nytkin mennä soittamaan anoppia lapsenvahdiksi torstai-illan kurssin ajaksi. Mies kun tulee silloin taas lähes yöllä kotiin.



T: Ynis

Onneksi mitään ei tapahtunut! Halaus!!

Alli

Koita olla hermostumatta ja soimaamatta itseäsi!))Halaus((



Ja omasta kokemuksesta.

Vaikka niitä lapsia kokoajan haukkana vahtii,ei aina ehdi nähdä kaikkea.

Meillä ollut myös näitä " läheltäpiti" tilanteita ja ihan huojentuneena olen hengähtänyt,mitä vain olisi voinut käydä.

Kovasti aina syyttelen itseäni,miten olisi pitänyt vahtia paremmin,mutta en ole niin täydellinen että kaikkea aina huomaan.



Meillähän esikoinen putosi erittäin jyrkät,puiset(ullakkoportaat)kerien alas ja rytisten.ja vain pieneksi hetkeksi oli portti jätetty auki kun jotain jäi ylös.Kun tyttö sielä portaiden alapäässä makasi liikkumatta,ajattelin että noniin,minkä tein!!

Mutta oli onni onnettomuudessa ja kaikki hyvin.vaikka näytti hurjalta.

Ja näitä likipiti tilanteita on meille mahtunut...Valitettavasti!



Mutta aina ne antaa uutta valppautta=)Että jos jotain hyvää...



L+5

Ollaan mummolassa " lomailemassa" . Mulle tämä on lomaa ruuanlaiton osalta, muuten oikeastaan samaa kuin kotonakin. Tänään pesin ikkunoita ja siivosin ja lisäksi ollaan ulkoiltu. Nukkumaan typy ei täällä suostu kuten kotona, vieressä pitää maata nukkuttamassa, ja vain minä kelpaan. Siksi täällä jää omat hetket vielä vähemmäksi kuin kotosalla, varsinkaan kun mies ei ole mukana. Hän on yleensä täällä hoitanut nuo nukuttamiset. Mutta silti on kiva olla hetki pois kotiympyröistä. Onkin ehkä viimeinen kerta täällä tällainen pitempi pätkä, juhannuksena kun muuttavat Espooseen ja sitä ennen on vain ehkä jonakin vkonloppuna mahdollista tulla. Haikeus - onhan tämä ollut minunkin kotini yli kymmenen vuotta.



Vennalla alkoi nuha - joka kerta sama juttu täällä! Saattaa olla kissa-allergiasta kyse, en muutakaan syytä keksi. Vuoden aikana on vain yhtä poikkeusta lknottamatta aina tullut täällä vähintään nuha. Tosin nyt oli nuhatonna peräti 5 kk, joka oli aika merkillistä ottaen huomioon mun työn ja avoimen päiväkodin yms. Eli tavallaan aikakin saada flunssa?



Miehen kanssa on ollut puhelimessa erityisen mukavat tunnelmat miniloman jäljiltä :) Kyllä kannatti vähän panostaa suhteeseen. Täytynee kesälle järjestää seuraava kahdenoloreissu, ehkäpä koko viikonlopuksi. Muttei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin: sain virtsatietulehduksen moisesta honeymooneilusta...



T@hti, onneksi Pekalla oli tosiaan suojeluenkelit mukanaan. Hurja juttu! Halauksia!



Ayap, miten teillä voidaan? Ihan kohtuuttomasti sinun ja perheesi voimia noilla sairasteluilla koetellaan. Suuri halaus, olet ollut tänäänkin monta kertaa ajatuksissa.



Simam, en tiennytkään että teillä meni pitkään lasta yrittäessä. Kehotit kerran minua ottamaan rennosti, vähän mietin silloin että tiedätköhän kuinka hankalaa se onkaan se rentoutuminen tässä asiassa... - siis tiedät. Rentoutuminen on siinä mielessä meilläkin nyt onnistunut, että päätettiin joka toinen kk yrittää ja joka toinen ottaa ihan rennosti. Tässä kuussa otamme siis rennosti, ensi kuussa sitten niitä ovistikkuja.



Meillä mies viettää vapaaviikkoa kotona, olen lievästi kade.. Treenaa ja katselee dvd:tä. Kuulemma ikävä meitä, joopa joo :D Ehkäpä mullekin järjestyy kotivapaata kunhan tämä mummola muuttaa lähemmäs. Anoppilaan mies ei toiste kahden typyn kanssa lähde, se tuli joulureissulla selväksi. Josta tuli mieleen, että pitäisi kyllä " kohteliaisuuskäynti" anoppilaan tehdä joku vkonloppu, onhan typyllä kumminkin oikeus molempiin isovanhempiinsa ja toki heilläkin hälu ja oikeus nähdä Vennaa. Ilmeisesti minun pitäisi olla vaan aktiivisempi hoitamaan suhteita sinnepäin, kun miehelle se aiheuttaa niin suurta ahdistusta (ja hoitamattomuus huonoa omatuntoa).



Hölpöti hölpöt. Hetki telkkaria ja nukkumaan. Sekä äitini että Venna nukahtivat jo, hiljaista on kun isäkin on työmatkalla!



Huomiseen, ainakin taustailen jos en ehdi kirjoitella!



- tea -

Älä tosiaankaan soimaa itseäsi. Tuli mieleen läheltäpiti-tilanne meilläkin,sellaista laatua että kylmät väreet kulkee selässä kun muistelelen.

Oltiin kylässä V:n kanssa ystävälläni,joilla oli uusi talo ja siellä eteisessä portaat joissa ei ollut lainkaan sivupinnoja,sellaset onnettomat metallihihnat vaan. Olimme keittiössä kun V lähti kipittään isompien lasten perään,pikimmiten mulla välähti " ne portaat" ja säntäsin eteiseen. poju oli ehtinyt kiivetä portaita melkein ylös. Ahdisti niin,mitä ois voinut tapahtua, etten halunnut kirjottaa tästä aikasemmin.

Saa nähdä, missä vaiheessa ja miten todellisuus iskee tajuntaan. Jotenkin vielä on sellainen olo, että ei noin oikeasti voinu tapahtua. Ei noin lyhyessä ajassa ja ilman, että isommat huomas. Ja ite juoksin eikä itelle eikä vauvalle käyny mitään. Siinä vaiheessa Pekka oli ihan nätisti tien reunassa, mutta kun kannoin hänet pihaan, näin pienet kumpparinjäljet pitkin poikin tiellä.



Pelotti kertoa miehelle, mutta heti kerroin kuitenkin. Mies ei yhtään soimannu mua, mutta säikähti kyllä kovasti. Oli yölläkin nukkunut huonosti ja päivällä kun sanoin, että mitähän poika puuhailee, kun on niin hiljaista, niin mies heti säikähti,että on ulkona ja vaikka sanoin,että on sisällä, niin yhdessä lähdettiin etsimään. No, poika katteli tyytyväisenä telkkaria, joka oli jääny auki ja naureskeli äitille ja isille, jotka etsiskeli ympäri taloa.

Varmaan siksi mies säikähti niin pahoin, kun on noissa ensivastehälytyksissä nähnyt niin monenlaista.



Nyt on kyllä muutenkin saanu olla tarkkana, kun lumet sulaa niin vauhdilla, niin pitää kytätä, että minkä verran on vettä missäkin ym.



T@hti



ps. Ynikselle piti vieläkin sanoa, että sepä se onkin, kun sä et voi noita menoja valita, niin kyllä niissä varmasti väsyy ja ois tosiaan kohtuullista sekä sun että lasten kannalta, että puheterapian sais hoitopaikassa.



Ja jatu. Uudessa vauvalehdessä on lainattu mm. sun kommenttia ruokailutavoista, jos nyt oikein asian ymmärsin.

ekaksi: sain lapset nukahtaan yöunille eka kerran NUKUTTAMATTA! Mahtavaa, ihanaa! Tuumasin vain että äiti katsoo tuon yhden ohjelman ja tulee sitten ja kerroin isommalle, että nukhataahan hän hoidossakina ina ilman hoitotätiä ja on jo niin iso poika ja kuina yhdet kaverin lapsetkin nukahtaa ain ilman äitiä ja nukkuvat jopa omassa huoneessakin. Ja niin vain nukahtivat, kumpikaan ei ees huudellut eikä isompi tullut pois sängystä!Ovi oli ravollaan olkkarriin. Kurkkasin varovasti vartin päästä ja siellä ne nukkua tuhnottivat. Välillähän nukutus on ollut ihan järkkyä siomman kanssa, keposesti tunti ja toistakin mennyt kun ei malta nukahtaa. Wau, jospas tää tästä! pitää huomenna kehua kovasti ja halia isoa poikaa!



Toinen kehun aihe: olivat tänään eka kertaa päiväkodilla, pph on lomalla niin menevät pienehköön päiväkotiin, n. 15-20 lasta eri kerroksissa. Mä olin ihan hermona töissä ja kävin koulutuksen keskenkin puhelinta vahtaamssa, että onko soitettu :)) Kun siellä ei ollut pinnasänkyä vapaana niin aattelin että varmaan eivät saa pienempää unille. Vaan niimpä olivat hyvin nukkuneet, syöneet ja touhunneet eikä ees itkeneet. Mukavat hoitajatkin oli. isompi vaan harmitteli ettei päässeet ulos laskemaan mäkeä, kun siinä yhteydessä on koulu ja eivät kai ole isolla pihalla jos on koululaisia. Aidattu leikkipiha on niin soselumen peitossa että sinne kuulemma uppoaa tosi syvälle, niin eivät oleet ollenkaan pihalla. Likumäki ois niin kovin houkuttanut, kun hoitopaikan puistossa ei oo ees pienten mäkeä, soitteln siitä kyllä kaupungille kohtapuolin että paree hommata, kun on kuiteskin iso asutusalue ja hoitopaikkakin siinä lähellä.



Kovasti paranemisia ja jaksamista sairastupiin, Ayapille erityishali.



T@hti, huh, onneksi ei käynyt kuinkaan. Aamulla luin surullisena Ivalon tapauksesta, kyllä sellaiset on kamalia kaikille osapuolille, mitä lie sitten tapahtunut kun vaitonaisia vielä ovat ainakin paikallislehdissä. Kyllä sitä on suojelusenkelit monesti mukana. Kävin tässä sukulaisteni luona ja heillä oli iso teranssi romahtanut tuhannen päreiksi lumen painosta. Tuuria oli se, että oli vieraita ja aikataulut oli myähässä. Normaalisti vauva nukkuisi vaunuissa siinä parvella ja isompi sisarus leikkisi. Olisi voineet ristiäiset muuttua surujuhlaksi, sillä siinä ei ois ollut mitään mahdollisuutta pelastua. hui, ihan värisyttää vieläkin. Lumilinkokin oli ihan palasina. Enkeleitä on olemassa, todellakin. Lumi on aika hurja elementti keväisin, meilläkin tulee melkoiset massat katolta kun lähtee liikkeelle, joskus pitänyt itekin hyppiä alta ja liukkasti. Kovasti nyt ollut noita sortumisjuttuja, onneksi ei vielä uhreja :/



Tälleesti täällä. Missähän välissä sitä tuota pääsiäistä joutaa laittaa? ohrat ja ruohot sentään kasvaa, vaikka myöhässä nekin laitoin. Pitää kaivella kaappeja mitä pupuja ja tipuja jo löytyy. Jos muutamia munia ostaisi ja piilottaisi niitä, mulle tehtiin niin pienenä. Oli sellainen pahvimunaki täynnä nameja.



Mukavaa pääsiäisen alusaikaa ilman paineita, tärkeintähän on se läsnäolo, eiköstä juu, jokuhan se niin jo sanoikin. Minäkin oon aika laiska touhuamaan, lähinnä olen läsnä tai sitten rakennan noille junarataa jne ja sitten leikkivät keskenään. illat menee niin vauhdilla, että hui. Iltasatuun käytetään paljon aikaa jos mahdollista.



Nyt öitä ja smoi!

Tuttis

Voi kun on ollut Enkeleillä töitä...T@hdelle lämmin halaus!!!Ja niin kuin on muut laittaneet,älä itseäsi syytä..Ota Pekka kainaloon ja halaa oikein kovasti!

Ja ihan kylmät väreet meni kun luin tuttiksen kirjoittamasta terassista..



Mulla ei vauva-lehteä ole..sekin tilaus loppu,mies sitä mieltä et ei enää vauvalehtiä..voi,voi :-( Mutta Enkeli sitä kommenttia mulle luki ja ei kuulostanu mun tekstille,mutta huomenna käyn kaupassa lukemassa...tai siis tänää-apua mitä kello on!!!!



Aamulla Typykän jumppa ja ip:llä saan pojan kotiin!!!!IHANAAAAAA!!!!!!



Kauniita unia Ystävät!



Onko Kerppu hautautunu töiden alle????



jatu