Mitkä kirjat ovat itkettäneet sinua?
Mä itkin viimeksi kun luin Täällä pohjantähden alla -trilogian viimeistä osaa.
Kommentit (27)
Ap jatkaa: Eric. Luin sen joskus lukioikäisenä. Se perustuu tositapahtumiin ja on Ericin äidin kirjoittama.
Itkin lapsena perkeleesti siskoni kanssa kun äiti luki kirjaa pojasta ja delfiinistä ja se delfiini kuoli. Me rääyttiin molemmat. Äiti oli varmaan että ehkei olis pitäny lukee tätä näille.. :-)
Taisin itkeä myös Täällä pohjantähden alla kakkososassa Akselin veljiä.
Thomas Hardyn Tess of the d'Urbervilles.
Olisi helpompaa listata ne kirjat, joita lukiessani en ole itkenyt.
JHT mustalammas
Torey hayden tiikerinlapsi
Huomaan, että itkeminen liittyy aina siihen, että joku kuolee (joku lukijan suosikkihahmo).
Väinö Linna osaa kuvata sanoin uskomattoman hyvin äitien tuskaa.
Vastausten määrä kertoo, että aikuiset naiset lukee kirjoja yhtä vähän kuin teinipojat.
Akhilleen laulu
http://www.kiiltomato.net/madeline-miller-akhilleen-laulu/
Yhtäaikaa kaunis ja todella surullinen. Sijoittuu Troijan sotaan mutta kirjailija teki siihen oman pikku lisäyksen.
No siis mähän itken lähes jokaisessa kirjassa. Ei välttämättä tarvitse olla surullinen aihe, riittää että on niin kaunista kieltä tai kaunis aihe. Esim: Susan Fletcher; Noidan rippi ja Meriharakat. Sirpa Kähkösen Kuopio -sarja. Ja kaikki, missä eläimelle käy jotain. Tosin yritän valikoida, ettei tule luettavaksi sellaisia, koska en selviä siitä pahasta olosta, joka tulee. Dekkarit ovat turvallinen valinta, niissä ei tule itku=).
Tällä hetkellä lukemani tenttikirja yhteiskuntateoreettisen ajattelun historiallisesta kehittymisestä saa mut melkein itkemään joka päivä. Tosin ei liikutuksesta.
Tuhat loistavaa aurinkoa. Olen lukenut sen jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta edelleen se saa minut itkemään useassa eri kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuhat loistavaa aurinkoa. Olen lukenut sen jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta edelleen se saa minut itkemään useassa eri kohtaa.
Ääh, tulin tämän laittamaan mutta joku ehti ensin. :D
Se naisten oikeuksien täydellinen puuttuminen, lasten kaltoinkohtelu, sodan todellisuus, lähes kaikki siinä kirjassa laittoin rintaa puristamaan niin että tippaa valui väkisinkin silmäkulmasta. Me länsimaiset onnenpossut kun emme osaa enää oikein arvostaa sitä mitä meillä on, hyvä muistutus itselleni.
Tämän vuoden kirjoista Kymmenen unelmaani. Se sekä itketti että nauratti, mistä erityispisteet.
Minä ahdistun useammin kuin itken. En esim. kestä lukea dekkareita tai muitakaan kirjoja missä raiskataan naisia ja lapsia.
Sitten muistan kun luin Kreikassa lomalla yöllä hotellissa loppuun Sinä päivänä ja nyyhkin mieheni nukkuessa vieressäni. T.ap