Itkettää laittaa vauvan vaatteita myyntiin. Onko tämä normaalia?
Tuntuu todella surulliselta laittaa vauvan vaatteita ja tarvikkeita pois. Haluaisin säilöä niitä. Mitä tämä tarkoittaa? Olenko tullut seniiliksi? Ikääkin on jo 38 vuotta, joten ei tässä enää lisää vauvoja ole tulossa.
Kommentit (46)
Mulla lapset jo kouluiässä ja vieläkin tulee joskus tippa linssiin kun katson tyttäreni pieniä kenkiä (jo kokoa 34) tai tupsupipoa.
Mies
Mä myin niitä sitä mukaa kun pieneksi/tarpeettomiksi jäivät ja ostin isompaa.... ei ehtinyt miettiä juttuja itkuun asti.
Meille oli ihan itsestään selvää kun sairaalasta kotiuduttiin että ei ikinä enää :)
Mulla ei ollut koskaan vauvakuumetta eikä vauvahöperyyttä. Ja minusta oli ihan mahtavaa, että lapsi kasvoi, joten en tosiaankaan vetistellyt sen vuoksi että vauvoja ei ole enää tulossa. Mutta jälkeenpäin kun olen katsonut jotain kuvia, olen huomannut että voiiii, toi oli niin kiva vaate, tosta tykkäsin tosi paljon! Isomman lapsen vaatteet ei vaan samalla tavalla ole söpöjä tai herttaisia. Ei lukiolaiset kulje enää ihanan pehmeissä ja joustavissa samettihousuissa, joissa on lehmäkuvio <3
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset jo kouluiässä ja vieläkin tulee joskus tippa linssiin kun katson tyttäreni pieniä kenkiä (jo kokoa 34) tai tupsupipoa.
Mies
Voi mikä ihana herkkis-isi! Miten ikinä tulet selviämään siitä, kun joudut taluttamaan tyttäresi alttarille ja luovuttamaan hänet sulhaselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset jo kouluiässä ja vieläkin tulee joskus tippa linssiin kun katson tyttäreni pieniä kenkiä (jo kokoa 34) tai tupsupipoa.
Mies
Voi mikä ihana herkkis-isi! Miten ikinä tulet selviämään siitä, kun joudut taluttamaan tyttäresi alttarille ja luovuttamaan hänet sulhaselle?
No yök. Toivottavasti tytär kasvatetaan niin että haluaa elää tasa-arvoisena eikä minään kauppatavarana joka luovutetaan isältä aviomiehelle.
No ei niitä vaatteita kannata hillota.
Jos tallettaa kaiken, nykyhetkelle ei jää tilaa.
Mieluisimmat talteen, loput kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset jo kouluiässä ja vieläkin tulee joskus tippa linssiin kun katson tyttäreni pieniä kenkiä (jo kokoa 34) tai tupsupipoa.
Mies
Näin meilläkin! Ja nyt pappana itkeskelee jo lastenlasten liian nopeaa kasvamista! Ja muistelee sitä aikaa, kun oma tytär oli pieni! Ja kateellisena katsoo naapurin isiä, jotka ei ehkä tajua, miten hienoa elämänvaihetta ne elää parhaillaan.
Neljän pappa
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää, kun toisaalta tekisi mieli vielä lisää lapsia, mutta sitten ne reaaliteetit. Olen liian vanha jo.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta ap:lla on? Haluaisitko vielä ehkä kuitenkin lisää? Jos se on syynä luopumisen haikeuteen?
aina raskaana vaikkei oo ukkoa.
Sinä sentään pystyt siihen. Minä vaan säilön..
Ei ole normaalia itkeskellä tuon takia, jos et kerran enempää vauvoja halua. Kuten moni muukin nainen, olet synnyttänyt myös aivosi pihalle samaan aikaan lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset jo kouluiässä ja vieläkin tulee joskus tippa linssiin kun katson tyttäreni pieniä kenkiä (jo kokoa 34) tai tupsupipoa.
Mies
Näin meilläkin! Ja nyt pappana itkeskelee jo lastenlasten liian nopeaa kasvamista! Ja muistelee sitä aikaa, kun oma tytär oli pieni! Ja kateellisena katsoo naapurin isiä, jotka ei ehkä tajua, miten hienoa elämänvaihetta ne elää parhaillaan.
Neljän pappa
Onneksi osaan arvostaa lapsiani ja heidän varttumisensa seuraamista tässä ja nyt, etenkin kun elän muuten raskainta vaihetta elämässäni. Kamala olisi havahtua jonain päivänä siihen, että olisi hukannut nämä vuodet omia murheitaan surressa.
Mies
Minun lapsi kolmannella, kun raaskin myydän vaunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella surulliselta laittaa vauvan vaatteita ja tarvikkeita pois. Haluaisin säilöä niitä. Mitä tämä tarkoittaa? Olenko tullut seniiliksi? Ikääkin on jo 38 vuotta, joten ei tässä enää lisää vauvoja ole tulossa.
Sukulaisrouva on 55-vuotias, lapset syntyneet -84-89, ja hänellä on edelleen tallella kaikki vauvanvaatteet. Nyt suunnittelevat miehen kanssa muuttoa pienempään asuntoon, saapa nähdä lähteekö hamstraukset silloinkaan pois.
Minulla vain yksi lapsi, toista haaveilen, ikä nyt 35. Melkein kaikki lapsen vaatteet olen myynyt pois, ne mitkä puin päälle synnäriltä kotiin lähtiessä + pari muuta lahjaksi saatua suosikkia olen säästänyt, mutta loput olen myynyt tai lahjoittanut pois. Ajattelen, että jos joskus vielä toisen vauvan saan, hankin hänelle ihan omat vaatteet. Ei ne niin paljon maksa edes uutena, saati kirppiksiltä. Vaunutkin haluaisin uudet, jos toinen vielä tärppäisi.
Taitaa olla normaalia.. Sama ainakin täällä. Itku silmässä aina laitan pieneksi käyneitä pois.
Minulla on todella nuhjuisen näköinen poikani Fisher Price-puhelin yli 30 vuoden takaa. En vaan voi luopua siitä.
Mulla on kolme lasta, oon 40v ja silti itketti... Nuorin on nyt 1v että kyllä ap vauvoja voi vielä harkita jos muut tekijät on kohdillaan. Kuten vaikkapa puolison suostumus ja perheen voimavarat. Kuljen vieläkin hypistelemässä 50-kokoisia pikkuhepeneitä kaupassa kun ostan jotain 1-vuotiaalleni.
Oon säästänyt joka lapselle tärkeimpiä vaatteita laatikoihin.