Pukeutuisiko ielegantti talialainen nainen tai ranskatar Suomessa tasan niin suomalaisetkin?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Yllättävän hyvin osaat kuitenkin kirjoittaa täysin virheetöntä suomen kieltä italialaiseksi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Ei hemmetti miten surullista. Oikeesti jos tykkää laittautua, niin täällä pitää vaan miettiä että mitä noi muut ajattelee. :(

Siihen olen päätynyt että kannattaa, koska se tuntuu häiritsevän ihmissuhteita ja jopa työasioiden hoitamista jos on kovin erilainen kuin muut. Ensimmäisessä alani työpaikassa Suomessa muuten esimies otti oikein puheeksi tämän asian. Olen miesvaltaisella alalla jossa pukeudutaan erittäin rennosti. Minulla oli usein jakkupuku tai mekko ja joku nätti pusero, korujakin. Esimies sanoi että olenko huomannut että "pojat ei oikein lämpene minulle kollegana". Kertoi sitten tuon että pukeutumiseni ja tyylini saattaa aiheuttaa sitä omalta osaltaan. 

Valirettavan yleistä suomalaisilla työpaikoilla. Minulle on huomautettu vihkisormuksen liian suuresta timantista kahdessa eri työpaikassa. Samoin luonnonkiharasta tukasta tulee noottia. Niin suomalaista...

Uskotko todella kirjoittajaa, joka väittää tulleensa miehen perässä Italiasta, mutta kirjoittaa suomea kuin äidinkieltään :D

Tunnen yhden ranskalaisen ja 2 argentiinalaista Suomessa asuvaa naista, kaikki pukeutuvat kuin suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Ei hemmetti miten surullista. Oikeesti jos tykkää laittautua, niin täällä pitää vaan miettiä että mitä noi muut ajattelee. :(

Siihen olen päätynyt että kannattaa, koska se tuntuu häiritsevän ihmissuhteita ja jopa työasioiden hoitamista jos on kovin erilainen kuin muut. Ensimmäisessä alani työpaikassa Suomessa muuten esimies otti oikein puheeksi tämän asian. Olen miesvaltaisella alalla jossa pukeudutaan erittäin rennosti. Minulla oli usein jakkupuku tai mekko ja joku nätti pusero, korujakin. Esimies sanoi että olenko huomannut että "pojat ei oikein lämpene minulle kollegana". Kertoi sitten tuon että pukeutumiseni ja tyylini saattaa aiheuttaa sitä omalta osaltaan. 

Olisit kysynyt, että onko ne pojat kaikki homoja?

En väitä olevani elegantti, mutta ei se ulkoiluasu ole aina synonyymi virttyneelle.

Kun lähden ulkoilemaan, on säänmukaiset ulkoiluhousut, takki, kengät, hanskat ja pipo. Alla siistit ja puhtaat muut vaatteet. Ei mitään virttyneitä tunikoita.

Mistä kumpuaa tämä että kaikki ranskalaiset tai italialaiset ovat tyylikkäitä?? Etenkin ranskalaisissa on paljon tyylittömiäkin ihmisiä...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi joku kylmä sää on syy pukeutua rumasti? On kuitenkin olemassa ihan asiallisen näköisiä talvitakkeja, -kenkiä ja muuta. Eikä piikkikorot ole ainoa oikea tapa pukeutua elegantisti, päinvastoin, se näyttää talvella aika juntilta.

Mulla on korkea- ja tolppakorolliset pitkät "traktorikengät" - niillä pysyy pystyssä ja sääret näyttää tosi pitkiltä ja hoikilta. Niillä on ihan hyvä kävellä. Käytän myös pitkiä värillisiä huiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Ei hemmetti miten surullista. Oikeesti jos tykkää laittautua, niin täällä pitää vaan miettiä että mitä noi muut ajattelee. :(

Siihen olen päätynyt että kannattaa, koska se tuntuu häiritsevän ihmissuhteita ja jopa työasioiden hoitamista jos on kovin erilainen kuin muut. Ensimmäisessä alani työpaikassa Suomessa muuten esimies otti oikein puheeksi tämän asian. Olen miesvaltaisella alalla jossa pukeudutaan erittäin rennosti. Minulla oli usein jakkupuku tai mekko ja joku nätti pusero, korujakin. Esimies sanoi että olenko huomannut että "pojat ei oikein lämpene minulle kollegana". Kertoi sitten tuon että pukeutumiseni ja tyylini saattaa aiheuttaa sitä omalta osaltaan. 

Olisit kysynyt, että onko ne pojat kaikki homoja?

Taitaa kyse olla siitä, että Suomessa ei ole soveliasta tuoda naisellisuuttaan liikaa esille.

Suomen sosiaalinormien tunnukseksi sopisi - ehkä valitettavasti - SS-tikarien motto: "Ehtaa eikä kimalletta." (Mehr sein als scheinen)

Vierailija kirjoitti:

En väitä olevani elegantti, mutta ei se ulkoiluasu ole aina synonyymi virttyneelle.

Kun lähden ulkoilemaan, on säänmukaiset ulkoiluhousut, takki, kengät, hanskat ja pipo. Alla siistit ja puhtaat muut vaatteet. Ei mitään virttyneitä tunikoita.

Minulla nimenomaan on virttyneitä vaatteita ulkona. Minä en raaski mitään hyvää laittaa ulos. Leikin koiran kanssa ja koulutan sitä, joten olen usein mutainen kun pääsen kotiin asti. Ei viitsi laittaa hyviä ulkoiluvaatteita sellaiseen puuhaan. Virttyneen vaatteen päivittäinen pesu ei tunnu niin kurjalta.

Mitä noita Lapin turisteja kattoo niin ihan normi toppatakeissa, pipoissa ja talvikengissä kulkevat.

Jos laittaisin tänne kuvat italialaisesta ja ranskalaisesta ystävästäni niin ette uskoisi. Pahempia toppavaate- ja trikootunika-legginstapauksia saisitte hakea.

Että kyllä, todellakin alkavat pukeutua kuin suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Ei hemmetti miten surullista. Oikeesti jos tykkää laittautua, niin täällä pitää vaan miettiä että mitä noi muut ajattelee. :(

Siihen olen päätynyt että kannattaa, koska se tuntuu häiritsevän ihmissuhteita ja jopa työasioiden hoitamista jos on kovin erilainen kuin muut. Ensimmäisessä alani työpaikassa Suomessa muuten esimies otti oikein puheeksi tämän asian. Olen miesvaltaisella alalla jossa pukeudutaan erittäin rennosti. Minulla oli usein jakkupuku tai mekko ja joku nätti pusero, korujakin. Esimies sanoi että olenko huomannut että "pojat ei oikein lämpene minulle kollegana". Kertoi sitten tuon että pukeutumiseni ja tyylini saattaa aiheuttaa sitä omalta osaltaan. 

Pienen, melko syrjäisen kansan edustajana erilaisen osa on helposti tuollainen.

Höpö höpö, missään ei saa työpaikalla(kin) pukeutua niin vapaasti kuin Suonessa (toimistotyöt yms)! Saa olla jakkupuku, hevari tai "kuvisope" kirjavine vaatteineen ja puuhelmineen. Esimerkiksi Saksassa ei onnistu, työpukeutuminen on hyvin säänneltyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pukeutuu, toiset ei. Toisilta kestää kauan oppia maan tavoille. Minä muutin Suomeen aikoinaan (miehen takia) italiasta, ja en osannut pitkään aikaan pukeutua "oikein". Tykkäsin käyttää korkeita kenkiä, hameita, meikata ja laittaa hiukset joka päivä, myös kun oli pieniä lapsia. Kesti vuosia tajuta että tällaista pidetään hienostelevana ja sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa että kun menin leikkipuistoon minua katseltiin vähän oudosti eikä oikein kukaan halunnut  tulla puhumaan. Luultavasti ajattelivat että olen ylimielinen tärkeilijä ja hienostelija.

Nykyään osaan kyllä collegehousu- ja farkkutyylinkin, mutta edelleen kyllä nautin siitä jos on tilaisuus johon voi oikein laittautua näyttämättä muihin nähden väärin pukeutuneelta.  

Ei hemmetti miten surullista. Oikeesti jos tykkää laittautua, niin täällä pitää vaan miettiä että mitä noi muut ajattelee. :(

Siihen olen päätynyt että kannattaa, koska se tuntuu häiritsevän ihmissuhteita ja jopa työasioiden hoitamista jos on kovin erilainen kuin muut. Ensimmäisessä alani työpaikassa Suomessa muuten esimies otti oikein puheeksi tämän asian. Olen miesvaltaisella alalla jossa pukeudutaan erittäin rennosti. Minulla oli usein jakkupuku tai mekko ja joku nätti pusero, korujakin. Esimies sanoi että olenko huomannut että "pojat ei oikein lämpene minulle kollegana". Kertoi sitten tuon että pukeutumiseni ja tyylini saattaa aiheuttaa sitä omalta osaltaan. 

Valirettavan yleistä suomalaisilla työpaikoilla. Minulle on huomautettu vihkisormuksen liian suuresta timantista kahdessa eri työpaikassa. Samoin luonnonkiharasta tukasta tulee noottia. Niin suomalaista...

No Subwayn tiskillä pitää olla ne kumihanskat kädessä. Eikö kukaan halua kiharoitasi patonkiinsa.