Parisuhteenne alku?

Ikävä alku, ei ihme että et luota häneen.

Oma mieheni oli naimisissa kun tapasimme. Eivät aseuneet enää yhdessä, eivät edes samalla mantereella. Vaimolla oli vilkas rakkauselämä jo itselläänkin. Silti kesti vuoden ennen kuin saivat avioeronsa hoidettua,

Alku oli hidas.

Tapasimme tammikuussa baarissa ja siitä tuli yhden yön juttu. En aikonut tavata toiste kun aamulla lähdin kotiin. Ei vain tuntunut siltä että olisi mitään yhteistä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin juttelimme baarissa uudelleen. Ja siitä parin viikon kuluttua. Aloin olla kiinnostunut. Pääsiäisenä laitoin viestiä josko olisi liikkeellä...mutta oli tuolloin reissussa.

Toukokuussa treffasimme arki-iltana ihan tarkoituksella ja hän kävi vkl silloisessa työkaupungissani, jossa mulla sen hetken ainoa asunto.

Kesäkuun alussa olin hänen luonaan DBTL-majoituksessa ja sen jälkeen olinkin hänen luonaan joka vkl. Loppukesästä sitten tuli myönnettyä ääneen että tässä taitaa olla menossa jotain vakavaa. Nyt 17v yhdessä.

Kerran pettäjä on aina pettäjä, muista se!

Mulla oli profiili netin seuranhakupalvelussa. Huomasin että yksi mielenkiintoisen näköinen mies oli käynyt katsomassa mun profiilia, ja uskaltauduin laittaan hänelle viestiä. Hän vastasikin ja kohta viesteiltiin ja sovittiin kahvitreffit viikon päähän.

Ekatreffeistä asti oli molemmille ihan selvää että tässä se nyt on. Molemmat suljettiin treffiprofiilit ja lopetettiin muut viesteilyt. Toka treffeiltä lähdettiin töihin jo samasta osoitteesta ja mies kertoi mulle että olen hänen elämänsä nainen, raivasi tilaa mun hammasharjalle hänen kylppärin kaappiin.

Siitä saakka ollaan oltu kimpassa, nyt jo 4 vuotta onnellisina yhdessä.

Saman tyyppinen kokemus itsellä (eli reilu puoli vuotta piti salasuhdetta selkäni takana, jäi kiinni eikä edes myöntäny) ja voin kokemuksella sanoa, että luotto ei palaa koskaan takaisin. Itse olen nyt 15 vuotta odottanut, että kykenenkö luottaa. En kyllä pysty. Että kyllä siinä jotain meni pysyvästi rikki. Tässä vielä hiertää se, kun mies ei koskaan myöntäny asiaa. Eli asiaa ei ole päästy edes käsittelemään, kun "mitään ei tapahtunu".

Vierailija kirjoitti:

Millaiset alut teillä oli suhteessanne? Minulle selvisi hiljattain että miesystävälläni oli suhteemme alussa toinen nainen jonka kanssa aikoi pettää minua. Nainen oli miesystäväni elämässä vielä n.vuoden ajan vaikka seurustelimme. Silloin en tiennyt että se kyseinen nainen olisi miehen "toinen". Nainen asui siis toisella paikkakunnalla. Olen siis ollut alussa vain "varatyttö". Olemme seurustelleet nyt 2,5v eli tästäkin on aikaa yli vuosi kun nainen lähti miehen elämästä. Olen miettinyt eroa vaikka miehen kanssa on hauskaa ja arki rullaa omalla painollaan. Olen kuitenkin aina toivonut suhdetta jossa alusta asti arvostettaisiin ja kokisin sen "rakkauden ensisilmäyksellä". Ollaan puhuttu miehen kanssa tästä asiasta ja siitä miten hyväksikäytti minua ja varojani ensimmäisen seurusteluvuoden aikana törkeästi. On myöntänyt virheensä ja kuulema katuu. En silti tiedä voinko koskaan luottaa mieheen kunnolla. Tietenkin tästä on vain hetki aikaa kun sain tietää joten en vielä senkään takia kykene luottamaan. Kertokaa onko teillä millaisia alkuja?

Eli mies salasi koko salajuttunsa alussa? Luulit koko ajan olevasi ykkönen vai? No millainen mies oli sen ekan vuoden sit? Miten asia selvisi sulle vasta nyt?

Tavattiin v. 2016 Juhannus-aattona lavatansseissa ,siitä alkoi love stoori <3 Olen tosi onnellinen nainen, tämä mies on ihana :)

Ap oikeasti ansaitset parempaa. Miten tuollaiseen huijariin ja vedättäjään voisit luottaa. Miksi et potkaissut häntä pihalle heti kun sait tietää että hänellä olikin toinen, ykkösnainen ja he yhdessä huijasivat sinua?

Tarkoitatko että heillä ei ollut suhdetta? Mitä tarkoitat että "aikoi pettää", ei siis kumminkaan pettänyt? Mitä he sitten tekivät, viesteilivät? En ihan ymmärrä mitä sait tietää.

Me tavattiin baarissa viimeisimmän exän kanssa, mies tuli iloisesti juttelemaan, vaikutti tosi mukavalta ja kiinnostuneelta heti alussa. Heitti mut autolla himaan, antoi puhelinnumeronsa, laitoin viestiä ja siitä se lähti. Seurusteltiin useita vuosia, sitten alkoi alamäki, hurjia riitoja, muutaman kerran mies käyttäytyi uhkaavastikin. Elettiin sellaista "ollaanko vai eikö olla" -vaihetta, minä vahvemmin eron kannalla mutta mies ei millään halunnut. Eräänä iltana aloin muistelemaan ensitapaamistamme, josko vielä saataisiin mieliin palautettua sitä tunnetta, mikä molemmissa syttyi heti alussa. Kysyin, miksi hän tulikaan juuri mulle juttelemaan. "No siis mä luulin sua ihan toiseksi." Mua alkoi naurattaa, jotenkin se kruunasi kaiken. Että sen ei olisi ikinä pitänyt edes tapahtua (ajattelen niin edelleen, mies teki aika huonoa mun itsetunnolleni viimeisten vuosien aikana). Sen jälkeen eropäätös oli jotenkin niin paljon helpompi.

Meillä oli hullua kemiaa ensisilmäyksellä ja ihastuttiin kumpikin heti.

Mulla oli silti vaikea päästä eroon tunteista (ehkä pakkomielteisistä) nuoruuden poikaystävää kohtaan, hän on aika paha narsisti ja mulla oli ollut kanssaan 10 v on off -suhde. Luulin haluavani yhäkin hänet ja petin sitten uutta miestäni hänen kanssaan. Se sai silmäni aukeamaan ja tajusin, että uusi mieheni on se oikea ehdottomasti. Tajusin vähän sen jälkeenyös rakastavani miestäni. Sain anteeksi pettämiseni ja pääsin samalla ensimmäistä kertaa elämässäni irti siitä exästä.

Itse pidin kahta miestä ringissä, johon nykyinen mieheni tuli kolmanneksi. Suhteen ei pitänyt olla mitään vakavaa, vain ihon hakemista ja ystävyyttä, ja välillä seksiä, ihan kuten näiden parin muunkin miehen kanssa, semminkin kun miehen naisystävä, jonka kanssa oli seurustellut nelisen kuukautta, oli joutunut onnettomuutteen, jossa vammautui pahasti.  Eipä oltu minä eikä mies valmiita vielä toisillemme. Tuosta noin puolisen vuotta eteenpäin alettiin sitten seurustelemaan tosissaan, ensin puolisen vuotta seukattiin salaisesti, että päästiin ihmettelyistä, ja sen jälkeen ihan virallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset alut teillä oli suhteessanne? Minulle selvisi hiljattain että miesystävälläni oli suhteemme alussa toinen nainen jonka kanssa aikoi pettää minua. Nainen oli miesystäväni elämässä vielä n.vuoden ajan vaikka seurustelimme. Silloin en tiennyt että se kyseinen nainen olisi miehen "toinen". Nainen asui siis toisella paikkakunnalla. Olen siis ollut alussa vain "varatyttö". Olemme seurustelleet nyt 2,5v eli tästäkin on aikaa yli vuosi kun nainen lähti miehen elämästä. Olen miettinyt eroa vaikka miehen kanssa on hauskaa ja arki rullaa omalla painollaan. Olen kuitenkin aina toivonut suhdetta jossa alusta asti arvostettaisiin ja kokisin sen "rakkauden ensisilmäyksellä". Ollaan puhuttu miehen kanssa tästä asiasta ja siitä miten hyväksikäytti minua ja varojani ensimmäisen seurusteluvuoden aikana törkeästi. On myöntänyt virheensä ja kuulema katuu. En silti tiedä voinko koskaan luottaa mieheen kunnolla. Tietenkin tästä on vain hetki aikaa kun sain tietää joten en vielä senkään takia kykene luottamaan. Kertokaa onko teillä millaisia alkuja?

Eli mies salasi koko salajuttunsa alussa? Luulit koko ajan olevasi ykkönen vai? No millainen mies oli sen ekan vuoden sit? Miten asia selvisi sulle vasta nyt?

Joo salasi tavallaan. Tiesin naisesta mutta uskoin heidän olevan kavereita. Mies oli aika sovinisti ja vaikea ensimmäisen vuoden. En itse saanut mennä työpaikan pikkujouluihin mutta mies sai omasta mielestään mennä ryyppäämään poikien kanssa viikoksi lappiin. Annoin mennä ja jotenkin ajattelin olevani kontrollifriikki vaikka todellisuudessa mies kontrolloi minua. En vain tajunnut sitä silloin. Hän syyllisti monista asioista minua. Kuvittelin tämän suhteen olevan ihana ja täynnä rakkautta mutta ei se niin ole.  Kirjoitin ajalta päiväkirjaa koska muistini oli niin huono ja ihan kuin olisin kulkenut sumussa. Nyt vasta kun luin päiväkirjoja tajusin että olen valehdellut itselleni. Suhteemme on perustunut valheille ja se sattuu. Tajuan myös silloisen pahan olon johtuvan tästä ja olin varmaan silloin masentunutkin. 

Tapasin mun mieheni naapurin pikkujoulujuhlissa aamuyön tunteina, oli kivaa ja lakanoissa hauskaa, mutta en ajatellut että se on vakavampaa. Mulla oli kiikarissa yksi toinen jota tapailin ja hänellä oli tyttöystävä.

Niin vain jotenkin hän oli erilainen ja jäi mulle ihon alle ja mä hänelle. Se ketä kiikaroin ei tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta, ja mies lopetti aika pian seurustelun tyttöystävän kanssa. Lähdettiinkin jo seuraavalle kesälomamatkalle yhdessä, ja nyt ollaan naimisissa ja on ihana lapsi!

Olimme työkavereita 1,5v, mieheni oli mua nuorempi esimieheni. Mulla loppui laastarisuhde toukokuussa ja olin pahalla tuulella, mieheni osti mulle ruokatunnilla mansikoita ja pienen skumppapullon lohdukkeeksi. Kerroin hänelle että suunnittelen työpaikan vaihtoa ja hän säikähti sitä - oli rakastunut minuun jo silloin kun haastatteli työhön.

Touko-kesäkuun vaihteessa kutsui mut Linnanmäelle iltaa viettämään mutta emme koskaan päässeet sinne saakka vaan vietimme yön hänen luonaan. Seuraavana aamuna lähdin muuttamaan isääni Helsingistä Mikkeliin valvotun yön jälkeen:) Mies lähti 2 vkon lomalle.

Tuon 2 viikon aikana ei kuulunut yhtään mitään koko miehestä, ajattelin jo että teki kunnon oharit. Soitti sitten landelta että on tulossa hakemaan mua sinne vanhempiaan tapaamaan! Vietin viikonlopun vääntämällä betonia ja rakentamalla kylpyhuonetta:D

2 vkoa myöhemmin mun lapseni olivat mukana maalla vanhempia tapaamassa ja sen jälkeen olemme olleet erottamattomat jo kohta 22 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ap oikeasti ansaitset parempaa. Miten tuollaiseen huijariin ja vedättäjään voisit luottaa. Miksi et potkaissut häntä pihalle heti kun sait tietää että hänellä olikin toinen, ykkösnainen ja he yhdessä huijasivat sinua?

Silloin mies syyllisti minua niin paljon että kuvittelin sen olevan ok. Harmittaa tietenkin jälkeenpäin että olen pitänyt itseäni niin arvottomana. Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko että heillä ei ollut suhdetta? Mitä tarkoitat että "aikoi pettää", ei siis kumminkaan pettänyt? Mitä he sitten tekivät, viesteilivät? En ihan ymmärrä mitä sait tietää.

Mies oli varannut toiseen kaupunkiin hotellin itselleen ja tälle naiselle.  Viestittelivät ja soittelivat enimmäkseen. Eivät kai tavanneet enää kun mies jäi kiinni tästä hotelli yrityksestä. En tietenkään varmaksi voi sanoa. Mies ei mennyt koskaan sovittuun "tapaamiseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset alut teillä oli suhteessanne? Minulle selvisi hiljattain että miesystävälläni oli suhteemme alussa toinen nainen jonka kanssa aikoi pettää minua. Nainen oli miesystäväni elämässä vielä n.vuoden ajan vaikka seurustelimme. Silloin en tiennyt että se kyseinen nainen olisi miehen "toinen". Nainen asui siis toisella paikkakunnalla. Olen siis ollut alussa vain "varatyttö". Olemme seurustelleet nyt 2,5v eli tästäkin on aikaa yli vuosi kun nainen lähti miehen elämästä. Olen miettinyt eroa vaikka miehen kanssa on hauskaa ja arki rullaa omalla painollaan. Olen kuitenkin aina toivonut suhdetta jossa alusta asti arvostettaisiin ja kokisin sen "rakkauden ensisilmäyksellä". Ollaan puhuttu miehen kanssa tästä asiasta ja siitä miten hyväksikäytti minua ja varojani ensimmäisen seurusteluvuoden aikana törkeästi. On myöntänyt virheensä ja kuulema katuu. En silti tiedä voinko koskaan luottaa mieheen kunnolla. Tietenkin tästä on vain hetki aikaa kun sain tietää joten en vielä senkään takia kykene luottamaan. Kertokaa onko teillä millaisia alkuja?

Eli mies salasi koko salajuttunsa alussa? Luulit koko ajan olevasi ykkönen vai? No millainen mies oli sen ekan vuoden sit? Miten asia selvisi sulle vasta nyt?

Joo salasi tavallaan. Tiesin naisesta mutta uskoin heidän olevan kavereita. Mies oli aika sovinisti ja vaikea ensimmäisen vuoden. En itse saanut mennä työpaikan pikkujouluihin mutta mies sai omasta mielestään mennä ryyppäämään poikien kanssa viikoksi lappiin. Annoin mennä ja jotenkin ajattelin olevani kontrollifriikki vaikka todellisuudessa mies kontrolloi minua. En vain tajunnut sitä silloin. Hän syyllisti monista asioista minua. Kuvittelin tämän suhteen olevan ihana ja täynnä rakkautta mutta ei se niin ole.  Kirjoitin ajalta päiväkirjaa koska muistini oli niin huono ja ihan kuin olisin kulkenut sumussa. Nyt vasta kun luin päiväkirjoja tajusin että olen valehdellut itselleni. Suhteemme on perustunut valheille ja se sattuu. Tajuan myös silloisen pahan olon johtuvan tästä ja olin varmaan silloin masentunutkin. 

Niin harrastiko mies reissuillaan sitten seksiä tän naisen kanssa? Vai jotain puhelinseksiä? Vai mistä hän jäi kiinni?

Hänkö esti sut menemästä edes firman juhliin, olisiko hän lyönyt sua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset alut teillä oli suhteessanne? Minulle selvisi hiljattain että miesystävälläni oli suhteemme alussa toinen nainen jonka kanssa aikoi pettää minua. Nainen oli miesystäväni elämässä vielä n.vuoden ajan vaikka seurustelimme. Silloin en tiennyt että se kyseinen nainen olisi miehen "toinen". Nainen asui siis toisella paikkakunnalla. Olen siis ollut alussa vain "varatyttö". Olemme seurustelleet nyt 2,5v eli tästäkin on aikaa yli vuosi kun nainen lähti miehen elämästä. Olen miettinyt eroa vaikka miehen kanssa on hauskaa ja arki rullaa omalla painollaan. Olen kuitenkin aina toivonut suhdetta jossa alusta asti arvostettaisiin ja kokisin sen "rakkauden ensisilmäyksellä". Ollaan puhuttu miehen kanssa tästä asiasta ja siitä miten hyväksikäytti minua ja varojani ensimmäisen seurusteluvuoden aikana törkeästi. On myöntänyt virheensä ja kuulema katuu. En silti tiedä voinko koskaan luottaa mieheen kunnolla. Tietenkin tästä on vain hetki aikaa kun sain tietää joten en vielä senkään takia kykene luottamaan. Kertokaa onko teillä millaisia alkuja?

Eli mies salasi koko salajuttunsa alussa? Luulit koko ajan olevasi ykkönen vai? No millainen mies oli sen ekan vuoden sit? Miten asia selvisi sulle vasta nyt?

Joo salasi tavallaan. Tiesin naisesta mutta uskoin heidän olevan kavereita. Mies oli aika sovinisti ja vaikea ensimmäisen vuoden. En itse saanut mennä työpaikan pikkujouluihin mutta mies sai omasta mielestään mennä ryyppäämään poikien kanssa viikoksi lappiin. Annoin mennä ja jotenkin ajattelin olevani kontrollifriikki vaikka todellisuudessa mies kontrolloi minua. En vain tajunnut sitä silloin. Hän syyllisti monista asioista minua. Kuvittelin tämän suhteen olevan ihana ja täynnä rakkautta mutta ei se niin ole.  Kirjoitin ajalta päiväkirjaa koska muistini oli niin huono ja ihan kuin olisin kulkenut sumussa. Nyt vasta kun luin päiväkirjoja tajusin että olen valehdellut itselleni. Suhteemme on perustunut valheille ja se sattuu. Tajuan myös silloisen pahan olon johtuvan tästä ja olin varmaan silloin masentunutkin. 

Niin harrastiko mies reissuillaan sitten seksiä tän naisen kanssa? Vai jotain puhelinseksiä? Vai mistä hän jäi kiinni?

Hänkö esti sut menemästä edes firman juhliin, olisiko hän lyönyt sua?

Siitä pettämisen suunnittelusta jäi kiinni, minun manipuloinnista ja syyllistämisestä sekä maksoin hänen laskujaan aika paljon koska sai puhuttua asian niin. Kaduttaa tietenkin jälkeenpäin miten tyhmä olin. Enhän minä osaa varmaksi sanoa onko oikeasti pettänyt vaikka ei myönnä. Viimetalvena menin pikkujouluihin ja soitti kokoajan perääni mitä teen /kenen kanssa olen.  Kun tulin juhlista kotiin 23:00 jälkeen selvinpäin koska en minä pystynyt juhlista nauttimaan niin mies sai raivokohtauksen ja heitteli tavaroita mm.laseja.