Kirjojen irtokannet, MIKSI!?
Miksi ne pitää olla? Kirjan kun avaa niin ne lähtee saman tien lerputtalaan ja kohta ne onkin jo jossain jalkovälissä jos ei vahdi. Onko ne tarkoitus ottaa pois kirjan lukemista varten? Miksi ei voi vain olla kiinteät kannet, kun se on ihan samaa materiaalia ja saman näköinen?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sen kansipaperin voi laittaa pöydälle?
Tämä!
Tämä se on!
Just tämä!
Se on niin tämä!
Tämä!
Itse teetän jokaiselle kirjankannelle muovikotelon ja asettelen sen kirjan viereen hyllyyn. Täten paperi pysyy arvokkaasti ojennuksessa.
Etsin liimattavia tukevia, paksuja irtokansia, koska kirjat myydään paperisena ja niissä ei ole minkäänlaista kantta - kansikuva on ja teksti takana. Menee kaikki kirjat roskiin jos hajoavat, ihan kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Niitä kutsutaan markkinointikansiksi. Juntin tunnistaa siitä että laittaa kirjat markkinointikansineen kirjahyllyyn. Roskiin ne laitetaan.
Sitten seuraava lukija ei tiedä kirjasta muutakuin kirjan nimen ja kirjailijan. Kansipeperissahan esitellään kirja.
Ennen antikvariaatit eivät ottaneet mielellään myyntiin kirjoja, joista kansipaperit puuttuivat.
Oon liimannut paperit ja kiinni ja kontaktimuovia päälle, kivempi lukea, pysyy puhtaampana ja kivat kansikuvat säilyy
Moni kirja on tehty pokkarimuotoon, SEKIN V"TUTTAA !
En näe mitään vikaa kansipaerissa. Siihen saadaan painettua kirjan muista erottava visuaalinen ilme ja tarvittavaa myyntiä edistävää höpötystä. Mitä te valitatte :))!
Minä olen ajatellut, että ne suojelevat sitä itse kantta, kun myymälöissä kirjoja koskettaa aika moni. Siksi heitän ne roskiin, kun tuon kirjan kotiin. Tai, jos on hieno kansi, säilytän sen kirjan päällä. Kirjastossa näyttäisi tylsältä, jos ei olisi erilaisia irtokansia. Ne kyllä on teipattu kiinni.
Erään antikvariaatin omistajan neuvon mukaan kirjan suojuskannet kannattaa laittaa aina sellaisinaan talteen kassakaappiin, jotta ne säilyisivät mahdollisiman ehjinä, ja laittaa kirjan päälle vain kirjaa uudelleen myytäessä. Kirjat ovat rahallisesti paljon arvokkaampia alkuperäisten ja hyväkuntoisten suojuspaperien kanssa kuin ilman niitä.
Kun ostin nuorempana vain uusia kirjoja, heitin kirjan suojapaperin aina pois, koska se oli mielestäni vain myyntikääre. Nyt, kun ostan paitsi uusia myös kirpputorikirjoja, olen iloinen, jos suojapaperi on tallessa, koska takakannen tekstistä saa jonkinlaisen käsityksen kirjasta.
Jätän suojapaperin hyllyyn siksi aikaa, kun luen kirjaa, ja palautan sen taas kirjan ympärille, kun olen lukenut kirjan ja joko säilytän sen tai annan sen pois.
Isäski meni ku sua teki.