Herkistääkö teitä muita eskariin ilmoittaminen

Joo, kyllä. Tajusin juuri, että tämä lapsi on vuoden päästä aloittamassa koulun jo.

No. Ei kyllä vuoden päästä kukaan aloita, ne alkaa syksyisin.

No, ei kannata elää niin paljon etukäteen. Ilmoitus on ja tuohon aloitukseen on vielä paljon aikaa jäljellä.

Up

Ällöttävää, jos eskariin ilmoittaminen aiheuttaa jotain. Miksi aiheuttaisi? Kyllä silloin elämä pyörii liiaksi lapsen ympärillä. En voi ymmärtää. Se on vain päiväkodin jatke. Kouluun meno on tietenkin hienoa, mutta sekin on vain jatkumo. Se on vain tavallaan sööttiä. Esikoulu ei ole mitään, ei siellä edes opeteta mitään. Se on vain kuin päiväkoti. Kaikki osaavat jo valmiiksi lukea esikouluun mennessään, siksi on niin järjetöntä opettaa siellä jotain kirjaimia. He ovat jo kuusivuotiaita, jestas sentään. Normaali lapsi oppii viimeistään viisivuotiaana lukemaan. Lahjakkaat jo aikaisemmin. Ja tämä lepsulla mittakaavalla.

Parempi jos ei osaa lukea liian varhain. Se ei ole hyvä juttu. Kaikki aikanaan.

Mä koen, että aina jo liian nopeasti seuraavaa vaihetta. Lapsi täytti juuri 5v ja nyt jo tammikuussa eskari hakemusta täyttämään. Vastahan se 5v täytti.

No, onhan siihen aloitukseen vielä lähes vuosi aikaakin.

Loppuvuoden lapsen kanssa asiat ovat noin.

Niin, itse en osaa sanoa mitä koin, mutta normaalisti arki jatkui.

Vierailija kirjoitti:

yhtä paljon kuin kouluun lapsen ilmoittaminen? Meillä olisi ilmoitus nyt alkuvuonna, eli ihan kohta. Ja äiti täällä on ahdistunut.

Toki pientä haikeutta voi tuntea, mutta jos oikein ahdistaa, muista olla onnellinen, että sinulla on terve lapsi, joka voi aloittaa koulun. 

Lapseni täytti juuri tuon 5v ja nyt jo pitää alkaa eskaria miettiä. Käy tällä hetkellä seurakunnan päivikerhoa. Tuo muutos tuntuu isolta. Ap

Onhan se haikeaa, lapsi on iso eskarilainen. Sellaineb tietty aikakausi on ohi. Ymmärrän.

Mä en yhtään miettinyt tuossa kohtaa, että joku vaihe olisi loppu, pieniä nuo eskarilaiset ovat.

Minullekin eskari on ollut vain yksi päiväkotivuosi muiden joukossa. Sama rakennus ja samanpituiset päivät. 

Ei minua kyllä lasten kouluunkaan meno ole mitenkään ahdistanut. Minusta on hieman kummallista ahdistua tavanomaiseen elämänkulkuun kuuluvista asioista. 

Käytetään nykyään ehkä vähän heppoisesti tätä ahdistus-sanaa. Ahdistunut ihminen on tuskainen ja miltei toimintakyvytön. 

Kaikkea haikeutta, alakuloa ja jännittämistä ei voi laittaa ahdistus-käsitteen alle. Rikkaampaa ilmaisua toivon ihmisiltä. Siihen suomen kieli antaa kyllä mahdollisuuksia. 

No, ahdistunut on ehkä huono ilmaus, mutta tuntuu, että liian nopeasti meni aika tähän asti. Ap

Mutta onhan se ymmärrettävää, että lapsi tuntuu pieneltä verraten muihin kun on loppuvuodesta syntynyt. Eli aloittaa eskarinkin 5v.

Ei mua ei ole koskaan herkistänyt mikään hoitoon lähtö, eskarin aloitus, koulun aloitus, peruskoulun lopetus jne... Ihan normaaleita ja odotettuja vaiheita elämässä. Jopa viime syksyinen ensimmäisen lapsen kotoa pois muutto meni ilman kyyneliä.

Ja kyllä kaikki lapset ovat toivottuja ja rakastettuja. Kyse ei ole siitä. Olen vain ilmeisesti järki ihminen joka suhtautuu jotenkin realistesti siihen mitä tuleman pitää jo kauan ennen tapahtumaa. Se ei toki tarkoita sitä etten olisi huolissani miten lapseni selviää mistäkin vaiheesta

??

Olisiko hyvä käydä lääkärissä?

Öp