Herkistääkö teitä muita eskariin ilmoittaminen
yhtä paljon kuin kouluun lapsen ilmoittaminen? Meillä olisi ilmoitus nyt alkuvuonna, eli ihan kohta. Ja äiti täällä on ahdistunut.
Kommentit (30)
Minä kyllä ymmärrän ap ajatuksiasi hyvin. Meidän perheessä ainakin arki muuttui todella paljon esikoisen eskarin aloituksen myötä. Meillä on pienempiä lapsia kotihoidossa ja pyöritämme samalla omaa yritystä. Esikoinenkaan ei siis ole ollut koskaan päiväkodissa. Liikkumisen vapaus aikalailla hävisi eskarin myötä, sillä en halua pitää lasta turhaan pois eskarista. Tuntui että koulutaival tavallaan alkoi lapsella jo 5-vuotiaana (on joulukuussa syntynyt).
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän ap ajatuksiasi hyvin. Meidän perheessä ainakin arki muuttui todella paljon esikoisen eskarin aloituksen myötä. Meillä on pienempiä lapsia kotihoidossa ja pyöritämme samalla omaa yritystä. Esikoinenkaan ei siis ole ollut koskaan päiväkodissa. Liikkumisen vapaus aikalailla hävisi eskarin myötä, sillä en halua pitää lasta turhaan pois eskarista. Tuntui että koulutaival tavallaan alkoi lapsella jo 5-vuotiaana (on joulukuussa syntynyt).
Mulla vielä sekin, että tämä kuopuksemme. Ja on ollut kotohoidossa. Eli kohta tässä ei ole ketään päivisin ja viimeinenkin pieni on iso. Monta haikeaa asiaa. Ja tosiaan hän vasta täytti 5v. Ap
Ei herkistä, eikä herkistä kouluun ilmottautuminenkaan. Meillä menee kuopus kouluun ensi syksynä, kaksi isompaa ala-asteen nelosella ja kuutosella ensi syksynä, ja mä olen niin onnellinen, että alkavat olla jo vähän isompia koko sakki. Erityisen onnellinen olen siitä, että kuskaukset eskariin ja taas kotiin loppuu. Tasan 10 vuotta päiväkoti- ja eskarielämää piisaa mulle!
Meillä ei ole vielä edes 5-vuotissynttäreitä ollut ja nyt jo pitäisi eskariin ilmoittautua. En minä tätä ahdistukseksi kutsuisi mutta onhan se hiukan haikeaa ja hiukan surullistakin. Lapsi osaa kaikki jutut ihan ikätasoisesti ja varmasti sen puoelsta pärjää ihan kivasti mutta onhan se ikäero aika huima alkuvuodesta syntyneisiin. Itseäni harmittaa lähinnä se, että lapsuus jää vuoden lyhyemmäksi. Vaikka eskarilaiset vielä leikkivät niin se on kuitenkin askel lähemmäs koulua ja ainkaan täällä ekaluokkalaiset eivät juurikaan enää leiki, vaikka pieniähän hekin vielä ovat.
Missäpäin ekaluokkalaiset ei enää leiki?? Täällä pääkaupunkiseudulla leikkii, mun kolmasluokkalainen poika leikkii, vitosluokkalainen tyttökin välillä Pet Shopeilla tai Barbeilla. Oletan, että tuo kuopuskin vielä ensi syksynä ekaluokkalaisena leikkii....
Ei yhtään. En ymmärrä, miksi pitäisikään. Lapset kasvaa ja etenee peruskoulun jälkeen omia polkujaan. Näin se menee.
Ei ahdistanut, mutta herkisti kyllä, ja jännitti. Ja innosti ja kiinnosti ja odotin ensisijaisesti positiivisin tuntein, mutta silti. Lapsi kasvaa, elinpiiri laajenee, lapsen vastuu lisääntyy, mahdolliset pulmat muuttui vaikeammin ratkaistavaksi, lapsi kohtaa enemmän tilanteita niin ettei aikuinen seisokaan vieressä. Tottakai sitä haluaisi pienikään suojella, ja silti tietää että pitää päästää ne maailmaan, koska, no, se nyt kuuluu elämään.
Meillä esikoinen meni eskariin kotihoidosta ja koulun tiloihin. Olihan se iso askel. Mutta en oikeastaan yllätyksekseni jännittänyt enää elokuussa koska olin jo prosessoinut sen mitä tarvitsen, ja pystyin olemaan tyyni ja varma ja iloinen :) Eli omalla kohdalla tiedän että ennakkopohdinta auttaa, mulla.
Kohta olisi kouluun ilmoittaminen, se taas ei tunnu niin isolta, samasta ovesta samalle käytävälle hän menee silloinkin, ja puolison joustava työ mahdollistaa sen että ei ole kiirettä/painetta osata lähteä yksin aamulla.
Minä herkistyin kun täytin äsken hakemuksen alle kaksivuotiaan avoimen päivähoitokerhon aloittamisesta. :D
Itkin myös taannoin kun KUVITTELIN sen hetken tulevaisuudessa kun esikoiseni (tämä sama alle 2-vuotias tällä hetkellä) tulee ekana koulupäivänä kotiin ja esittelee saamansa aapisen. :'D
Noh, olenkin raskaana. Mutta herkistyisin näille kyllä muutenkin!
Niin, ehkä itsellä teki tuon vaiheen hankalaksi se, että olisin halunnut vielä lapsen. Siinä oli luopumisen tuskaa paljon. Koska eskarilainen tai ekaluokkalainen ei ole pieni enää. Se oli siirtyminen isojen joukkoon.