Jos asia x aiheuttaa minulle ahdistusta, onko asian x välttely paras tapa hoitaa ahdistusta?
Minulla on diagnosoitu ptsd eli posttraumaattinen stressiahdistushäiriö. Psykologi ja yleislääkäri eivät vastanneet otsikon kysymykseen. Kysyn siis av:n asiantuntijoilta. Täällähän on ehkä joukossa ptsd-diagnosoituja, joilla on viisaammat ammattiauttajat kuin minulla.
Jos kerta ahdistuksen laukaisevan asian (asian x) kohtaaminen aina uusintaa trauman ja vahvistaa häiriötä, eikö silloin paras tapa ole vältellä asiaa x parhaimpansa mukaan?
Asian x kohtaaminen aina uusintaa häiriön ja lujittaa sitä. Tämä on oma kokemukseni ja tutkimustulos. Nykyään asiantuntijat suosittelevat muuta hoitomuotoa ptsd:hen kuin trauma-asiaa käsittelevää keskusteluterapiaa sen takia.
Kommentit (23)
Se riippuu siitä inkälainen traumasi on. Voit siedättää itseäsi tietoisesti traumatriggereillesi, mutta riippuu tosiaan siitä mikä se on.
Vierailija kirjoitti:
En ole psykologi. Vastaukseni perustuu omaan kokemukseen: vaikeat asiat on hyvä kohdata. Välttely vain vahvistaa ahdistusta.
Minäkään en ole psykologi, mutta minulla on samoin kuin ap:lla, eli jos EN kohtaa ahdistusta laukaisevaa asiaa esim. viikkoon, en ole koko viikkona ahdistunut.
Riippuu ehkä siitä, millainen häiriö on kyseessä. Jos on traumahäiriö, ahdistusta laukaisevia asioita on hyvä vältellä, mutta jos kyseessä on muuten vain vaikeat asiat, ne kannattaa käsitellä.
Siedättäminen, jos sen aloittaa, kannattaa aloittaa pikkuhiljaa ja positiivisella asenteella. Ei niin, että taas kaikki menee 100 kertaa pahemmin pieleen, kuin silloin kun ne menivät todella pieleen. Ja mistäs olet tämän tutkimustuloksen löytänyt ja tehnyt tämän yleistyksen. Jokainen tilanne/asiakas/haaste on yksilöllinen, aina.
Muistattehan, että käsittelemättömänä traumat voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoihin.
Eihän syyn välttäminen poista ongelmaa. Se poistaa vain oireen. Ongelma on ja pysyy niin kauan kuin se on käsitelty.
En tosin tiedä, miten post traumaattisuus muuttaa asiaa.
Riippuu tosiaan mikä asia on kyseessä. Jos sen välttely ei aiheuta erityistä vaivaa ja suunnittelua niin se voi olla ok ratkaisu. Muuten se ainakin kannattaisi käsitellä niin, ettei enää ahdistaisi ainakaan niin paljon ja ehkä jossain vaiheessa ei ollenkaan.
Yleisesti ottaen siedätys hoitaa ahdistusta tehokkaasti ja välttely pahentaa. Mutta vakavat traumat voivat toimia vähän toisella tavalla, ja asiantuntijoillakin on vähän linja näissä vaihdellut.
Oleellinen kysymyshän on, haluatko vielä tehdä asiaa, josta aiheutui tilanne, jonka vuoksi sulle tuli ptsd? Esimerkiksi jos ajoit pahan autokolarin, haluatko vielä tulevaisuudessa ajaa autoa? Jos haluat, autolla ajamisen välttäminen ei ole oikea ratkaisu.
Vähittäinen altistaminen on paras. Eli itseäsi kuunnellen altistut pikkuhiljaa tilanteille. Alkuun ihan vähän ja siten että pääset heti pois tilanteesta kun tahdot. Siitä pikkuhiljaa lisäten.
Siunausta, Jeesus rakastaa sua!
Sun pitää syödä ekstaasia, LSD:tä ja ayahuascaa. Näillä selvitään kaikesta ahdistavasta.
Ihmisen elämä on niin lyhyt, että ei siinä välttämättä kaikkea tarvi "kohdata" ja korjata. Melko pian sitä kuolee vanhuuteen kuitenkin, jos ei sitä ennen jo tapahdu jotain nips naps nirri pois juttua.
Jos pystyt välttelemään sitä, välttele vain. Ei sinun tarvitse elää ahdistuksessa vain todistaaksesi että olet urhea. Muista että jotkut saattavat syyllistää sinua heikkoudesta, mutta ole vain heikko, älä yritä kontrolloida kaikkea. Me kaikki olemme emmekä hallitse kaikkea. Jokainen on heikko jossain asiassa, vahva jossain toisessa. Tsemppiä!
Riippuu vähän asiasta. Jos asian välttely vaatii negatiivisia asioita kuten normaalien tilanteiden välttelyä, muusta maailmasta eristäytymistä tms., niin voi olla hyvä ottaa ne "alkukirpaisut", jotta pääsee lopulta elämässä plussan puolelle ja voi elää normaalisti.
Jos asian välttely ei vaikeuta elämänlaatua ja on realistista, että oikeasti pystyt sitä asiaa koko elämäsi ajan ilman ongelmia, niin ei kai siinä sitten mitään...?
Tätä minäkin olen miettinyt. Mulle jäi trauma kun seurustelukumppani olikin väkivaltainen. Hänen kanssaan en tietenkään enää ole tekemisissä, mutta millä keinoin palautuu luottamus miehiin ja miten lopetan säikkymisen (kun kuuluu esim. auton ääni saatan säikähtää ajoiko ex pihaan jne)?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elämä on niin lyhyt, että ei siinä välttämättä kaikkea tarvi "kohdata" ja korjata. Melko pian sitä kuolee vanhuuteen kuitenkin, jos ei sitä ennen jo tapahdu jotain nips naps nirri pois juttua.
Ongelmaksi voi muodostua aivokapasiteetin käyttö. Jos henkilön työmuisti on hyvä niin silloin trauma ei välttämättä vaikuta elämään. Muussa tapauksessa aivot jatkavat trauman käsittelyä "salaa". Henkilön persoona voi jakautua osiin jossa näennäisesti normaali persoonan osa yrittää toimia normaalisti, mutta trauma heijastuu joka tapauksessa kaikkeen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Jos henkilö haluaa täyden aivokapasiteetin käyttöönsä niin trauma kannattaa työstää pois.
Vierailija kirjoitti:
Oleellinen kysymyshän on, haluatko vielä tehdä asiaa, josta aiheutui tilanne, jonka vuoksi sulle tuli ptsd? Esimerkiksi jos ajoit pahan autokolarin, haluatko vielä tulevaisuudessa ajaa autoa? Jos haluat, autolla ajamisen välttäminen ei ole oikea ratkaisu.
Ei vaan olennainen kysymys on, kumpaa traumatisoitunut haluaa enemmän, elää ilman ahdistusta vai tehdä sitä asiaa, joka laukaisee ahdistuksen, esim. ajaa autolla. Kyllähän useimmat meistä haluavat ajaa autoa, mutteivät hinnalla millä hyvänsä.
Jos ahdistuksen laukaisevaa asiaa välttelee, ehkä trauma pääsee parantumaan ja tulevaisuudessa pystyy ajamaan sitä autoakin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin olen miettinyt. Mulle jäi trauma kun seurustelukumppani olikin väkivaltainen. Hänen kanssaan en tietenkään enää ole tekemisissä, mutta millä keinoin palautuu luottamus miehiin ja miten lopetan säikkymisen (kun kuuluu esim. auton ääni saatan säikähtää ajoiko ex pihaan jne)?
Tuo on vähän eri asia kuin ap:lla. Vai pystytkö välttelemään kaikkea mikä säikäyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistuksen laukaisevaa asiaa välttelee, ehkä trauma pääsee parantumaan ja tulevaisuudessa pystyy ajamaan sitä autoakin.
Joillain voi ihan hyvin parantua yksikseen, mutta aika ei aina kykene parantamaan haavoja ilman, että tietoisesti työstää ongelmaa. Hyvä kuitenkin heille, joilla trauma vain häviää kuin tuhka tuuleen.
En ole psykologi. Vastaukseni perustuu omaan kokemukseen: vaikeat asiat on hyvä kohdata. Välttely vain vahvistaa ahdistusta.