Onko raskasta olla "kauniimpaa sukupuolta" siinä vaiheessa, kun se kauneus alkaa iän myötä kadota?

Iän myötä muut asiat ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö.

Samalla tavalla se ulkonäkö rapistuu myös miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä muut asiat ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö.

Näin myös itselläni. Onneksi on perhe ja paljon ystäviä, harrastukset ja lemmikkieläimet. Terveys on nykyään paljon tärkeämpää kuin ulkonäkö. Ja koen ettei kauneuteni ole mihinkään kadonnut, vaan muuttunut. Edelleen olen tyytyväinen, kun viitsin vähän laittautua. Ja ikää on 53 v.

Olen nyt viiskymppinen ja koen itseni kauniimmaksi, mitä tunsin parikymppisenä. Silloin oli niin kauhean epävarma kaikesta, mikään ei ollut hyvä. Nyt näen enimmäkseen ne hyvät puolet. Raskaampaa on se, että fyysinen kunto ei ole enää sama kuin parikymppisenä, sen eteen joutuisi tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin aikoinaan.

Ei, paitsi siinä mielessä, että kun on joutunut sinkkumarkkinoille, niin hankalaa tehdä hyvää ensivaikutelmaa kun naama roikkuu, vaikka kuinka olisin mielenkiintoinen ja hauska tyyppi.

Jos oikeasti elämä on siitä kiinni, millainen naama on niin tässäpä ihan maksuton neuvo:

Hanki koulutus, ammatti, ammattitaito ja arvostusta.

Hanki harrastus, jossa toteutat itseäsi.

Lue, sivisty. Matkusta vaikka, jos koet että se sivistää.

Kato kun ihan vanhana ei enää sitä peiliä näe ja ei voi itseään ihailla, niin ne pään sisäiset jutut kirkastuu ja muistot vaan kultaantuu.

Oikeestaan helpompaa. Nuorena ympärillä pyöri liikaa miehiä, joista monet ahdistelijoita, pukkeja ja muita ei kovin kiinnostavia miehiä. Käsitykseni miehistä oli aika synkkä.

Nyt kun ulkonäkö ei entisellään, oon tavannut enimmäkseen kivoja miehiä. En enää kai kuulu paskiaisten kohderyhmään ja kivat taas uskaltaa lähestyä paremmin.

Näin viisikymppisenä tosiaan tajuaa elämän rajallisuuden.

Omassa ikäluokassa aletaan jo sairastella, sitä vanhempia kannetaan hautaan.

Itse olen tyytyväinen siitä, että voin jatkaa elämää edes tällaisella naamalla ja suht terveenä.

Ulkoiset asiat eivät ole enää niin ylitärkeitä, oli kyse sitten omasta ulkonäöstä, asunnosta tai muusta omaisuudesta.

Itselle riitän tällaisenaan, ja näytän ikäiseltäni ja se on ihan o.k.

Vihdoinkin saa olla rauhassa. Näkymättömyys on supervoima! Ja sit toisaalta, vähän kun vaan laittautuu niin jo löytyy pörrääjiä. 💓

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla se ulkonäkö rapistuu myös miehillä.

Niin pointtinahan tässä olikin juuri se kauniimman sukupuolen kokemus aiheesta. Vastauksestasi päätellen koville taitaa ottaa?

Minun mielestäni moni nainen on kaunis vanhempanakin.

Naisten ei todellakaan kannata perustaa elämäänsä vain ulkonäön varaan. Jokaisen naisen kannattaa hankkia hyvä koulutus ja pitää kiinni ystävistään. Vain ulkonäköön panostava ja miesten miellyttämisen etusijalle laittava nainen huomaa jossain vaiheessa, että mitään ei jää käteen. Itse pidän huolen, että kerron jokaiselle nuorelle tytölle, mihin elämässä kannattaa panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se lähtötilannekin vaikuttaa paljon, että kuinka korkealta putoaa ja kuinka raskaalta se tuntuu.

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että enemmän vaikuttaa siihen mennessä eletty elämä. Jos ulkonäkö on ollut tärkeä tai peräti ainoa sisältö niin siinä se sitten menee.

Olen yhä kaunis nyt nelikymppisenäkin. Ikääntyä voi myös kauniisti, kun pitää itsestään huolta ja koen, että nyt vanhempana olen monin tavoin enemmän sinut itseni kanssa kuin nuorempana. Kai se ilmenee eräänlaisena seesteisyytenä olemuksessa. Ikääntyminen ei harmita paitsi sikäli, että jäljellä oleva aika alkaa lyhentyä. Ei ainoastaan oma, vaan myös läheisten ja se ennen kaikkea se aika yhdessä.

Ulkonäkö rapistuu samaa tahtia samanikäisten kanssa joten sillä ei ole merkitystä koska en ole aikeissa ruveta puumaksi.

Tiedä tuosta 'kauniimmasta sukupuolesta' yleensäkään (kenenköhän biseksuaalimiehen kehittämä sanonta tuokin alunperin lienee ollut...)

Mutta sen tiedän kyllä ehdottoman varmasti, että 'viisumia' sinne 'Ikuisen nuoruuden ihmemaahan' ei kenellekään siellä nyt olevalle ole  myönnetty  ikuisiksi ajoiksi....

(ei edes ap:lle)

Juu ei, nuorena voi ajatella, että olispa kamalaa olla vanha ja ryppyinen, mutta onneksi se vanheneminen tapahtuu sen verran hitaasti, että henkisesti kypsyy huomaamaan, miten vähän merkitystä oikeissa ihmissuhteissa ulkonäöllä on.

Ai niin ja siis tanssimalla pysyy nuorena. Kattokaa nyt Airaakin, ja kyllä tätä tukee myös tutkimukset.

Ei todellakaan.  Eikä ainakaan omalla kohdalla edes se, että olen nuorena ollut kaunis, vaikuta siihen, että olisi vaikeata luopua kauneudesta. En koskaan ole  ajatellut sen kummemmin ulkonäköä. Toki olen ollut kiitollinen siitä, että olen ollut ihmisen näköinen, mutta en koskaan ole ollut ulkonäkökeskeinen. Enkä edes koe, että nainen on se kauniimpi sukupuoli, koska itse naisena nään miehissä sitä komeutta. Mieheni on minun silmissä edelleen komea ja hän on jo 60v. Luulen, että myös minä olen mieheni silmissä edelleen kaunis. Kauneus on tässäkin katsojan silmissä. Ehkä me nuorten ihmisten silmissä ollaan rumia ja ryppyisiä, mutta toisillemme me ollaan edelleen niitä kauniita/komeita :)

Vaikea sanoa kun en ole mies (ja mieshän on se kauniimpi sukupuoli mielestäni). En ole ainakaan huomannut että miehet vanhetessaan rumenuisivat, päinvastoin!