Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia taaperoarkea?!
28.11.2017 |
Taapero (1-vuotias) ei pysy paikoillaan hetkeäkään (ei ole oikeastaan koskaan pysynyt), ei jaksa keskittyä mihinkään kuin hetkeksi PAITSI johonkin täysin uuteen juttuun jaksaa uppoutua pitkäksikin aikaan tai sitten saattaa jäädä nyppimään joksikin aikaa jotain paidasta irronnutta narua tms. Ei pysty edes syömään ilman, että on pakko heiluttaa jalkoja ja pomppia ylös alas. Työntää kaiken suuhunsa. Ei nukahda koskaan spontaanisti omaan sänkyyn ilman monen tunnin hyppimistä ja huutoa. Höpöttää omaa kieltään lähes koko ajan. Ei ole koskaan viihtynyt sylissä. Oppi kävelemään 9 kk iässä.
Vieraassa paikassa on yleensä rauhallisempi kuin kotona ja ulkona ei käyttäydy yhtä impulsiivisesti kuin sisällä.
Eli onko aivan normaalia, ettei osaa yhtään olla rauhassa, eikä osaa keskittyä?
Kommentit (19)
Aawww kuulostaa meidän pojalta, paitsi nukahtaa kyllä helposti itsekseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalilta kuulostaa, täällä 1v 4kk samanlainen ikiliikkuja. Nukahtamisasiaan kannattaa kyllä hieman panostaa vaikka toki senkin hankaluus on jaksottaista. Laitatko lapsen tarpeeksi väsyneenä sänkyyn silloin kun uniaikaikkuna on auki? Eli hieroo silmiä ja haukottelee? Liian virkeä lapsi ei nukahda eikä myöskään liian väsynyt. Jos ei puolessa tunnissa.max tunnissa rauhoitu niin en mä jäis taistelee vaan väsyttäisin lasta lisää, otettas lisää iltapalaa ja tehtäs iltarutiinit uudelleen. Kaikille mukavampaa. Nukkuuko lapsi liian myöhään päiväunet? Sekin haittaa nukahtamista.
Normaalia, meillä just 3 v täyttänyt säätää koko ajan. Osaa toki puhua, mutta ei paljon paikoillaan ole. Ei jaksa katsoa pikkukakkostakaan vaan säätää koko ajan samalla muuta.
Ennen nukahti klo 20, mutta nyt menee jopa kymmeneen. Herää aamulla silti viimeistään kahdeksalta, usein herää jo kuudelta ja itkee väsymyksestä herättyään liian aikaisin ja heiluu kuin humalassa sängyssään. Päiväunet nukkuu n. Klo 12 ja ne ovat 1,5-3 tuntia riippuen taas siitä, miten yöllä nukkui.
Monesti on petiin mennessä jo nukahtamassa syliin, kunnes pääsee sänkyyn ja siellä alkaa käsittämätön hulina. Lasta ei voi jättää yksinkään pitkäksi aikaa, sillä jos huuto ei ylly, niin sitten vähintään puree sängynlaitaa ja pelkään myös, että yksi päivä kiipeää laidan yli. Ap
Eroahdistushan nostaa päätänsä tässä vuoden-puolentoista iässä. Nukkumaankäyminen on vauvalle aina ero vanhemmasta. Ehkä sun on muutettava nukkumiskuvioita hetkeksi, nukuta kainaloon, tee pinnasängystä sivuvaunu, nukkukaa perhepedissä. Näiden pienten kans joutuu vaihtaa taktiikkaa ajoottain, tulee kaikenlaisia kehitys- ja ikäkausia. Kokeile jotain uutta ratkaisua muutama yö, voi olla että lapsi hakee vaan turvaa ja läheisyyttä nyt kun muu maailma alkaa avartua hälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sähköinen viihdyke kannattaa jättää pois. Ainakin täysin minimiin. Ihan hätätapauksessa (et pääse muuten lainkaan tekemään yhtä tiettyä välttämätöntä kotityötä tms.) voi näyttää jonkun ei-stimuloivan animaation, Yleltä Kaapon tms.
Eli jättäisin jopa leluista sivuun piippavat/kilisevät/vilkkuvalosysteemit.
Ja sit toi nukkumaanmenon oikea aikaikkuna.
Nää toimivat. Eikä olla teknohysteerinen perhe, vaan nörttiammateissa.
Meillä kokeiltiin kaikki mahdollinen nukkumaanmenon kanssa, ei auttanut. Edelleen kestää kauan rauhoittua nukkumaan, poika nyt 4,5-vuotias. Viimein aletaan tutkimaan ylivilkkautta ja toimintaterapia alkaa ym. Lapsi ei ole koskaan kävellyt oikeastaan, kun sai jalat alleen niin siitä asti kulkenut juoksemalla. Tahatonta koheltamista vieläkin paljon. Silti niin ihana ja erilainen ja aina iloinen poika. Kylläkin hyvin impulsiivinen ja keskittyminen vaikeaa.
Tuollaista meilläkin oli tuohon aikaan, toiset lapset rauhoittuvat siitä kyllä, meillä ei. Se vaan on ollut helpompi ymmärtää kun tietää, että sille on jokin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroahdistushan nostaa päätänsä tässä vuoden-puolentoista iässä. Nukkumaankäyminen on vauvalle aina ero vanhemmasta. Ehkä sun on muutettava nukkumiskuvioita hetkeksi, nukuta kainaloon, tee pinnasängystä sivuvaunu, nukkukaa perhepedissä. Näiden pienten kans joutuu vaihtaa taktiikkaa ajoottain, tulee kaikenlaisia kehitys- ja ikäkausia. Kokeile jotain uutta ratkaisua muutama yö, voi olla että lapsi hakee vaan turvaa ja läheisyyttä nyt kun muu maailma alkaa avartua hälle.
Kuten jo kerroin, niin ei pysy sylissä yhtään. Heti alkaa rimpuilu, ja jos vahingossa otan viereen, alkaa leikkiminen eli pomppiminen ja kiljuminen ympäri sänkyä. Paremmin rauhoittuu omaan sänkyyn, mutta siihen vaaditaan kärsivällisyyttä ja vähintään 20 kertaa laittaminen takaisin makuuasentoon, koska muuten seisoo laitaa vasten koko yön.
Perhepeti on varmasti ihan kiva idea sellaisille sylivauvoille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sähköinen viihdyke kannattaa jättää pois. Ainakin täysin minimiin. Ihan hätätapauksessa (et pääse muuten lainkaan tekemään yhtä tiettyä välttämätöntä kotityötä tms.) voi näyttää jonkun ei-stimuloivan animaation, Yleltä Kaapon tms.
Eli jättäisin jopa leluista sivuun piippavat/kilisevät/vilkkuvalosysteemit.Ja sit toi nukkumaanmenon oikea aikaikkuna.
Nää toimivat. Eikä olla teknohysteerinen perhe, vaan nörttiammateissa.
Kiitos vinkistä, mutta en usko tämän olevan syy levottumuuteen. Levottomuutta oli jo vastasyntyneenä ja nyt katsotaan piirrettyjä ehkä pari minuuttia päivässä, yleensä telkkaria ei edes avata. Ja mitään erityisen äänekkäitä tai muuten häiritseviä leluja ei ole. Olen joskus miettinyt, pitäiskö olla enemmän leluja, mutta luultavasti ei silti pysyisi paikallaan lelujen kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali mukula. Odota kolme vuotta, niin piltti jaksaa jonkun aikaa tehdä palapeliä tai koota duploista tornia.
Mun mielestä on normaalia. Tämä iloinen ja aina liikkeessä oleva esikoiseni meni ekalle luokalle peruskouluun, hymy hyyty ja jalat hiipu.
Nykyään on iloton teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ole ihan normaalia tuon ikäisen toimintaa. Jos lapsi on noin aktiivinen niin paljonko ulkoilette ja näkeekö lapsi siellä toisia lapsia? Meillä esikoisesta havaitsi selkeästi oltiinko oltu ulkona paljon vai vähän ja oliko ulkona muita lapsia samaan aikaan hänen kanssaan. Eihän tuon ikäinen vielä leiki toisten kanssa, mutta sillä oli iso merkitys iltahilluntaan oliko ollut päivällä ulkona vain äidin kanssa vai oliko muitakin lapsia pihalla. Ja en tuijottanut kännykkää vaan olin sen lapsen kanssa siellä ulkona, että se ei selitä.
Joo, melko tutulta kuulostaa. Meillä on auttanut jonkun verran se, että ulkoillaan päivällä niin paljon kuin mahdollista. Nyt kun oon palannut töihin niin ei onnistu oikein sekään, onneksi ulkoilevat hoidossa melko paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossakin vaiheessa temperamentti määrittää niin paljon, toiset keskittyy jo dubloihin ja kirjoihin, toiset taas juoksee kaiken miekenkiintoisen perässä. En olisi huolissani.
Mutta koska nukkuminen on muuttunut, niin etsisin itsekin kyllä syytä siitä eroahdistuksesta, kaikki lapset sitä kokee, mutta näyttävät eri tavoin. Myös ne lapset jotka ei sylistä välitä. Mä vetaisisin pinnasängyn meidän sängyn sivuvaunuksi ja pötköttöisin siinä omalla sängyllä vieressä kunnes nukahtaa. Ja kokeilisin ainakin viikon, yhdessä yössä ei vielä näe toimiiko.
Tuon ikäisillä vielä joutuu vaihtelemaan pitkään nukutustapoja, meilläkin vaihtui tuossa vaiheessa nukutustapa ja vielä toiseen jos kolmanteenkin otteeseen ennen kuin täytti kaksi vuotta.
Jotainhan se lapsikin yrittää kertoa/viestittää, kun alkaa valvoa pari tuntia ennen kuin nukahtaa. Ja seisomaan nousuhan on keino saada sinut sinne. Joskus tämmöiset voi helpottaa antamalla lapselle läheisyyden ja läsnäolon, mutta joskus voi unikoulu toimia paremmin.
Vaikka lapsi ei sylissä malta olla, niin eihän se sitä tarkoita etteikö kaipaisi vanhempiaan tai kokisi sitä epämääräistä ahdistusta erossaolosta, mikä on kuitenkin jo biologisesti lapsen elinehto (kaivata ja vaatia vanhempaa lähelle)'
En osaa sanoa, auttaako ulkoilun määrä vähentämään levottomuutta, sillä tuo lapsi on mielestäni koko ajan levoton. En muista yhtään iltaa viimeiseltä parilta viikolta, että nukahtaminen olisi ollut ”helppoa”. Vaikka ei se koskaan ole sitä ollutkaan, niin on ollut selvästi helpompia kausia. Ulkoilemme kyllä tarpeeksi leikkikentällä ja muuallakin.ap
Nousee seisomaan vaikka makaan vieressä samassa huoneessa ja leikin nukkuvaa. Eikä todellakaan osaa mennä takaisin nukkumisasentoon, jos en nouse ylös ja laita. Ja sitten nousee salamana takaisin ylös. Raahasin jo tuolin sängyn viereen ja ajattelin istuvani siinä niin kauan, kunnes nukahtaa, silitellen pinnojen välistä, mutta kun lapsi vain nausee seisomaan, vaikka miten yritän rauhoittaa. Ja tätä kyllä on jatkunut jo kuukausia, mutta nyt homma tuntuu siltä, ettei enää paljon pahemmaksi voi mennä. Toivottavasti olisikin vain eroahdistusta... ap
Meillä nukkuvan leikkiminen ei toimi, mutta oikeasti itse nukkuminen saa lapsenkin uneen.
Hyvin lyhytjänteistä tuon ikäisen toiminta vielä on. Mennään sinne ja tänne ja kuuluu myös motoriseen kehitykseen, että toimitaan ja liikutaan paljon. Kehitys heijastuu nukkumiseenkin juuri noin. Tsemppiä.
Melko normaalia on. Mun esikoinen oli vastaava sinänsä, että käveli alle 9 kk ja ikävaihe 6 kk-14 kk oli todella kova meno päällä. Syöttötuoliinkin piti ostaa valjaat jne. Sitten rauhoittui paljon. Edelleen on kovin fyysinen tyttö, mutta keskittyy paremmin. Ehkä teilläkin tuo on vain vaihe.
Nukahtamisongelmiin suosittelen kyllä pistäytymisunikoulua. Toimii yleensä kahdessa illassa.
Toisen lapseni kanssa suurin vauhtikausi alkoi vasta 18 kk iässä. Ja hänen kanssaan ei ole tarvittu kypärää eikä syöttötuolivaljaita...