Lue keskustelun säännöt.
Mikä sormiruokailussa on niin hienoa ja tavoiteltavaa?
28.11.2017 |
En ymmärrä tätä sormiruokailuvouhotusta. Mikä siinä on niin upeaa verrattuna soseisiin? Kertokaa te jotka tiedätte, minua todella kiinnostaa. :O
Kommentit (20)
Kukin tekee niin kuin haluaa ja itseä kiinnostaa. Mulla molemmista kokemusta, tässä minun henkkoht plussat ja miinukset sormiruokilusta:
Plussat:
-lapsi oppi nopeammin syömään itse, myös lusikalla
-minun mielestä ruuanlaitto oli helpompaa ja omasta mielestä lapselle tarjoutui monipuolisempaa ruokaa
-Sormiruokailleella lapsella vähemmän nirsoiluja ruuan suhteen (tämähän voi johtua mistä vaan,mutta itse liitän esim ruuan tekstuurien suhteen tähän)
-1-vuotiaana siirtyminen "samaan ruokaan" oli helppoa
-Ruokahalu ja mielenkiinto ruokaan tuntui olevan paljon parempi verrattuna soseruokaillleeseen sisarukseen (mutta tämäkin ihan mutuilua)
Miinukset:
-Tajuttoman sotkuista hommaa, siis ihan uskomattoman
-Sormiruokavinkkejä vaikea etsiä ilman että ne on päällystetty ripauksella fanatismia
-Lapsi ei suostunut ollenkaan enää syöttämiseen, mummo olisi halunnut syöttää
-Eväät mukaan vaikeampia ja se sotkuisuus tässäkin. Smoothiepussit aikanaan helpottivat.
-Ruokailu hidasta.
Nämä vain minun kokemuksia, jos asia oikeasti kiinnostaa, niin turvallisuusasioihin pitää tutustua huolella. Mutta jos ei kiinnosta, niin miksi tehdä numero muiden sormiruokailusta? Eihän tämä suinkaan ainoa asia ole, missä perheet toimivat eri tavoin, ilman että mikään tapa ehdottoman paras olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse syöttää, omat kädet vapautuu. Havainnoinut olen seuraavaa: Lapsi syö paremmin, kun saa itse kokeilla ja napsia. Oppii paremmin eri makuja ja varsinkin tekstuureja. Kehittää pinsettiotetta ja syöminen on siistimpää. Tarviiko muita perusteluja?
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Mikä juttu tämäkin nyt oikein on? Takaisin kivikauteen, vaikka sauvasekoitinkin on keksitty?
Kaverini lapset ovat syöneet (sotkeneet) sormin, ja kyllä tekee pahaa kuunnella, kun vauva kakoo ja yökkii liian isoja palasia. Enpä ihmettele, jos tukehtuu vahingossa!. Eikä tietenkään saa vatsaansa kunnolla täyteen, sillä syöminen on niin hidasta mukellusta ilman hampaita, että 20 min. kuluttua syönnin aloituksesta aivoihin tuleva "vatsa täysi"-signaali ehtii jo tulla. Lapsi on aina nälässä ja laiha. Äitinsä vain hymisee, että se on niin huono syömään... Näistä lapsista kumpikaan ei ole tottunut monipuolisiin makuihin tms., vaan ovat erittäin nirsoja. Ovat syöneet kaupan valmissoseita näiden palojen lisänä.
Meillä lapset ovat syöneet samaa ruokaa kuin me aikuisetkin, minä laitoin pienen osan aikuisille laittamastani ruuasta sivuun suolattomana versiona ja soseutin sen. Hampaiden tulon myötä jätin rakeisemmaksi ja sitten vielä enemmän jne. Makumaailma on laaja, oliiveista eri kaloihin, eikä lapset ikinä ole valittaneet eri mauista tai tekstuureista.
Minusta on vastuutonta antaa pienelle vauvalle jotain paloja henkeen vedettäväksi. Pinsettiote harjoittuu ihan muutenkin. Äidit voisivat itse kokeilla kuvitella, miltä tuntuisi syödä pihviä tai mitä tahansa ilman hampaita. Aikamoista imeskelyä.
Kukaan ei ole ymmärtänyt sormiruokailun perimmäistä ideaa. Tarkoitus on kehittää aivoja, jotta sormien ja suun motoriikka kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Hyvästä motoriikasta (joka on siis opeteltava taito) on hyötyä koko loppuelämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Minkäs syöt, jos ei ole hampaita? Hampaattomille vanhuksillekin syötettiin edes velliä.
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Niin tämäkin vielä, oli helpompaa huomata lapsen kylläisyys: lapsi ilmoitti selvästi kun ei halunnut syödä ja se oli helpompi "uskoa" kuin soseita syötettäessä. Minusta soseiden syöttäminen oli enemmän sellaista eipäs-juupas-leikkiä ja sormiruokaillessa tällaista ruokahetkeen liittyvää valtataistelua ei päässyt edes ikinä syntymään.
Se plussat ja miinukset listannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempana sormiruokailua seuranneena jo useamman lapsen osalta, on pakko todeta, että lasten kehitykseen sillä on myönteinen vaikutus. Käsien ja silmän yhteistyö kehittyy paremmin kuin syöttämällä. Lusikan käytön oppivat helposti.
Hirveetä sotkemistahan se on. Mutta sotkuvaihe on syömään opeteltaessa jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Ja totta, kun lapsi syö itse, niin vanhemmat voi keskittyä omaan syömiseensä.
Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ymmärtänyt sormiruokailun perimmäistä ideaa. Tarkoitus on kehittää aivoja, jotta sormien ja suun motoriikka kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Hyvästä motoriikasta (joka on siis opeteltava taito) on hyötyä koko loppuelämän ajan.
Vauva kehittää suun ja sormien motoriikkaa koko ajan muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miun anoppi antoi vauvalle kurkunpalasen imeskeltäväksi ja vauva meinasi kuolla. Sai järsittyä ison palasen joka jäi lapsen henkitorveen. Kyllä säikähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Minkäs syöt, jos ei ole hampaita? Hampaattomille vanhuksillekin syötettiin edes velliä.
Kokeileppa huvikseen mitä kaikkea saat muussattua kielellä kitalakeen, siinä on lista mitä voit syödä ilman hampaita. Mm. kaikki keitetyt vihannekset, jauhelihat, kurkku, vesimelonit ym pehmeät hedelmät, omppukin menee uuniomppuna tai raasteena. Ja eihän nuo hampaattomat vielä isoja annoksia syö, ebemmänkin makuannoksia.
Vanhuksien kohdalla vellit ruokana lienevät määrittyneet ihan muun politiikan vuoksi. Säästöpolitiikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempana sormiruokailua seuranneena jo useamman lapsen osalta, on pakko todeta, että lasten kehitykseen sillä on myönteinen vaikutus. Käsien ja silmän yhteistyö kehittyy paremmin kuin syöttämällä. Lusikan käytön oppivat helposti.
Hirveetä sotkemistahan se on. Mutta sotkuvaihe on syömään opeteltaessa jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Ja totta, kun lapsi syö itse, niin vanhemmat voi keskittyä omaan syömiseensä.
Suosittelen.
Minä olen käytännössä vertaillut useita sekä sormiruokailevia että syötettyjä lapsia enkä voi sanoa että eroja kehityksessä olisi.
Molemmilla tavoilla lapsi oppii samassa aikataulussa suun ja käsien motoriikkaa, pinsettiotteen, käyttämään lusikkaa ja syömään itse ja puhevikoja on yhtä lailla/ei ollenkaan. Älykkyys on samaa tasoa ja kävelemään opitaan yhtä lailla.
Hm?
Vierailija kirjoitti:
Miun anoppi antoi vauvalle kurkunpalasen imeskeltäväksi ja vauva meinasi kuolla. Sai järsittyä ison palasen joka jäi lapsen henkitorveen. Kyllä säikähti.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan sormiruokailussa tapahtuu yhtä paljon tukehtumisvaaratilanteita kuin soseruokailussa.
Mutta kyllähän näitä sattuu. Ei kai anoppisi sentään mihinkään sitteriin sitä kurkkua antanut imeskeltäväksi? Vähemmästäkin tukehtuu.
Sitten toki jos oikeasti haluaisi sormiruokailla, niin on tärkeää myös tutustua asiaan nimeltä kakomisrefleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Niin tämäkin vielä, oli helpompaa huomata lapsen kylläisyys: lapsi ilmoitti selvästi kun ei halunnut syödä ja se oli helpompi "uskoa" kuin soseita syötettäessä. Minusta soseiden syöttäminen oli enemmän sellaista eipäs-juupas-leikkiä ja sormiruokaillessa tällaista ruokahetkeen liittyvää valtataistelua ei päässyt edes ikinä syntymään.
Se plussat ja miinukset listannut
Tjaa, kyllä lapsi yleensä ilmoittaa selvästi, koska ei enää halua syödä. Kääntää lusikalle posken ja tuuppaa pois. Miksei samalla voi antaa lapselle käteen omaa lusikkaa, kun vanhempi syöttää toisella lusikalla?
Mun lapsi on armeijan käynyt ja syötin sitä lusikalla niin kauan että söi siististi. En siis ihan sinne armeijaan saakka..
Ainahan vauvoille on annettu purtavaksi palasia hedelmistä, leivästä jne. Ei tämän pitäisi olla mikään uusi asia, tälle on vaan keksitty uusi nimi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Niin tämäkin vielä, oli helpompaa huomata lapsen kylläisyys: lapsi ilmoitti selvästi kun ei halunnut syödä ja se oli helpompi "uskoa" kuin soseita syötettäessä. Minusta soseiden syöttäminen oli enemmän sellaista eipäs-juupas-leikkiä ja sormiruokaillessa tällaista ruokahetkeen liittyvää valtataistelua ei päässyt edes ikinä syntymään.
Se plussat ja miinukset listannut
Tjaa, kyllä lapsi yleensä ilmoittaa selvästi, koska ei enää halua syödä. Kääntää lusikalle posken ja tuuppaa pois. Miksei samalla voi antaa lapselle käteen omaa lusikkaa, kun vanhempi syöttää toisella lusikalla?
Voi toki antaa vauvalle oman lusikan, mutta sen jälkeen on turha väittää että sormiruokailu olisi sotkuista puuhaa.
Olen itse syöttänyt isoiksi kaksi vauvaa, joista toinen tykkäsi kotitekoisista kasvissoseista ja toinen ei voinut niitä sietää, vaan veti lihaa ja kalaa paloina sormin. Kolmas on vielä täysimetyksellä, mutta hänkin saa kertoa mistä tykkää.
Ekoperttien keksintö kirjoitti:
Mikä juttu tämäkin nyt oikein on? Takaisin kivikauteen, vaikka sauvasekoitinkin on keksitty?
Kaverini lapset ovat syöneet (sotkeneet) sormin, ja kyllä tekee pahaa kuunnella, kun vauva kakoo ja yökkii liian isoja palasia. Enpä ihmettele, jos tukehtuu vahingossa!. Eikä tietenkään saa vatsaansa kunnolla täyteen, sillä syöminen on niin hidasta mukellusta ilman hampaita, että 20 min. kuluttua syönnin aloituksesta aivoihin tuleva "vatsa täysi"-signaali ehtii jo tulla. Lapsi on aina nälässä ja laiha. Äitinsä vain hymisee, että se on niin huono syömään... Näistä lapsista kumpikaan ei ole tottunut monipuolisiin makuihin tms., vaan ovat erittäin nirsoja. Ovat syöneet kaupan valmissoseita näiden palojen lisänä.
Meillä lapset ovat syöneet samaa ruokaa kuin me aikuisetkin, minä laitoin pienen osan aikuisille laittamastani ruuasta sivuun suolattomana versiona ja soseutin sen. Hampaiden tulon myötä jätin rakeisemmaksi ja sitten vielä enemmän jne. Makumaailma on laaja, oliiveista eri kaloihin, eikä lapset ikinä ole valittaneet eri mauista tai tekstuureista.
Minusta on vastuutonta antaa pienelle vauvalle jotain paloja henkeen vedettäväksi. Pinsettiote harjoittuu ihan muutenkin. Äidit voisivat itse kokeilla kuvitella, miltä tuntuisi syödä pihviä tai mitä tahansa ilman hampaita. Aikamoista imeskelyä.
Jos se sormiruokailu olisi sen vaarallisempaa kuin soseruokailu, niin ei THL sitä suosittelisi.
Minun lapsi kasvanut plussakäyrillä ja 100% itse syönyt elämänsä aikana ruokansa.
Kakominen ei ole tukehtumista, vaan luonnollinen refleksi estääkseen sen. 6kk vauvalla tuo refleksi tulee aiemmin kielessä kuin yli 1-vuotiaalla.
Suurin osa tukehtumisista tapahtuu taaperoiässä vierasesineen vuoksi. Tutkimuksen mukaan sormiruokaillessa ei tapahdu tukehtumista sen enempää kuin soseruokaillessa.
Nämä ovat kaikki faktoja, jotka voit itsekin tarkistaa. Poislukien minun lapseni painoasiat.
Sormiruokailu todennäköisesti ei ole sen parempi kuin soseruokailukaan. Ja voi olla, että joillain lapsilla se ei tue painon kehitystä. Mutta mielestäni on ikävää väittää että joku vaarantaisi lapsensa turvallisuuden, kun ihan toden totta näin ei ole. Sormiruokailua suositellaan nykyään soseruokailun ohella. Ja nuo mainitsemasi perheethän soseruokailivatkin, tosin kaupan soseilla, mikä varmasti on omiaan vaikuttamaan nirsouteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on ideana se, että lapsi kun syö itse (lusikalla tai sormin) niin se päättää itse mihin tahtiin ja kuinka paljon ruokaa syö. Lapsen on tarkoitus lopettaa syöminen sitten kun on kylläinen, ilman että tuputetaan lisää.
Minkäs syöt, jos ei ole hampaita? Hampaattomille vanhuksillekin syötettiin edes velliä.
Ikenillä, pehmeitä ruokia, esim. kypsytettyjä kasviksia.
Hampaattomille vanhuksille syötetään kyllä niin pitkään kun pystyy pehmeitä ruokia eikä todellakaan siirrytä soseisiin ja velleihin ennen kuin on ihan pakko nielemisen vaikeuksien takia.
Ikenet ei taida olla ihan niin löllöt kuin tunnut ajattelevan, eräskin rouva söi suurella ruokahalulla ruisleipää ja ihan ilman hampaita.
Ja kyllä se vauva voi syödä soseitakin, etenkin jos lusikka osuu suuhun, se on myös sormiruokailua, nimitys vain on harhaanjohtava.
Sormiruokaa on siis kaikki ruoka minkä lapsi itse saa suuhunsa.
Enpä usko itsekään, että se olisi täysin välttämätöntä. Itse välillä syötän lasta ja toisinaan annan hänen syödä itse valmiiksi paloiteltua ruokaa. Itse annan sormin naposteltavaa silloin, kun tarvin itselleni aikaa tehdä jotain muuta. Yleensä lapsen syödessä itse minä sitten tiskaan ja kokkailen siinä vieressä.