Teini opiskelee itsensä burn-outiin

Noh, sama jatkuu varmasti yliopistossa. Olen yhä samanlainen. Ja kyllä, ahdistaa työnsaanti koska olen miesvaltaisella alalla ja pakko vaan olla tosi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Noh, sama jatkuu varmasti yliopistossa. Olen yhä samanlainen. Ja kyllä, ahdistaa työnsaanti koska olen miesvaltaisella alalla ja pakko vaan olla tosi hyvä.

Mutta jatkan vielä. Sittenpähän oppii kun saa burnoutin. Itse sain kandin valmistuttua. Ja pohdin uudelleen mitä haluan. Haluan menestyä, joten se siitä sitten. :D

Mikähän ala oli tytöllä tähtäimessä?

Minulla lukion ekaluokkalainen. Meinasi mennä jo burnoutin puolelle mutta on jo vähän rentoutunut koska olen sanonut että ei tarvitse olla paras, lukiossa pitää olla hauskaakin. On eliittilukiossa.

Varmaan ap:n tytär aikoo opiskella DI:ksi ja lääkäriksi yhtäaikaa.

Kyllä tuo suorittamisen malli opitaan kotoa.

Hyvin on likka peloteltu.

En viitsi edes mainita miten siskolleni kävi. Oli just tuollainen.

"burn out" on laiskojen tekosyy. Ei sellaista ole olemassakaan.

Miksi pojat kumminkin (tai miehet) valitaan johtotehtäviin?

Kyllä johtotehtävissä tarvitaan muitakin taitoja kuin täydellistä suorittamista.

Tuttava (mies) tuplasi lukioluokilla ja valmistui surkeilla papereilla. On nyt pörssiyhtiön tj. Ja tulot top100 Suomessa.

Takakireä suorittajasiskoni ei päässyt edes tiiminjohtajaksi, vaikka valmistui yliopistosta huippuarvosanoin.

Kiitos yhteiskunnan nuorille antaman viestin on paine tämä ja hulluahan se on.

Kannattaa keskustella vapaiden ja vapaa-ajan tärkeydestä ja kuinka se boostaa aivoja ja auttaa jaksamaan. Lukekaa vaikka yhdessä jotain tutkimuksia taukojen ja levon tärkeydestä tehokkuudelle. Sitten ajankäytön suunnitelma ja siihen myös vapaata. Vaatii opittujen mallien rikkomista, mutta ajan kanssa voi oppia parempia tapoja tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos yhteiskunnan nuorille antaman viestin on paine tämä ja hulluahan se on.

Kannattaa keskustella vapaiden ja vapaa-ajan tärkeydestä ja kuinka se boostaa aivoja ja auttaa jaksamaan. Lukekaa vaikka yhdessä jotain tutkimuksia taukojen ja levon tärkeydestä tehokkuudelle. Sitten ajankäytön suunnitelma ja siihen myös vapaata. Vaatii opittujen mallien rikkomista, mutta ajan kanssa voi oppia parempia tapoja tilalle.

Ai että oikein yhteiskunnan vika? Etkö parempaa syntipukkia keksinyt? 

Tuota on tiedossa enenevässä määrin kun jatkossa ylioppilastodistuksella haetaan jatkokoulutuspaikkoja.

Yritä ainakin selittää sille nuorelle, että kaiken oppimisen perusta on riittävä uni ja se, että ontarpeeksi virkeä. Väsyneenä oppii paljon tehottomammin. Vuorokauden aikana 8 tuntia unta, tunti liikuntaa ja ulkoilua, tunti muita harrastuksia ja 10 tuntia opiskelua johtaa ihan oikeasti parempaan oppimistulokseen kuin 7 tuntia unta ja 13 tuntia opiskelua. (Olen molemmissa vaihtoehdoissa jättänyt 4 tuntia ruokailulle, pesuille, matkoille, kavereiden kanssa seurustelulle ym. jutuille.)

Täydellisyyden tavoittelulle voi olla vaikea saada tehtyä mitään. Mutta sen sijaan voit yrittää saada nuoren tajuamaan, että hän pääsee paljon todennäköisemmin tavoitteisiinsa keinoilla, joissa myös loppuun palamisen vaara on selvästi pienempi kuin nykyisessä tyylissä.

Yritä ainakin selittää sille nuorelle, että kaiken oppimisen perusta on riittävä uni ja se, että ontarpeeksi virkeä. Väsyneenä oppii paljon tehottomammin. Vuorokauden aikana 8 tuntia unta, tunti liikuntaa ja ulkoilua, tunti muita harrastuksia ja 10 tuntia opiskelua johtaa ihan oikeasti parempaan oppimistulokseen kuin 7 tuntia unta ja 13 tuntia opiskelua. (Olen molemmissa vaihtoehdoissa jättänyt 4 tuntia ruokailulle, pesuille, matkoille, kavereiden kanssa seurustelulle ym. jutuille.)

Täydellisyyden tavoittelulle voi olla vaikea saada tehtyä mitään. Mutta sen sijaan voit yrittää saada nuoren tajuamaan, että hän pääsee paljon todennäköisemmin tavoitteisiinsa keinoilla, joissa myös loppuun palamisen vaara on selvästi pienempi kuin nykyisessä tyylissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos yhteiskunnan nuorille antaman viestin on paine tämä ja hulluahan se on.

Kannattaa keskustella vapaiden ja vapaa-ajan tärkeydestä ja kuinka se boostaa aivoja ja auttaa jaksamaan. Lukekaa vaikka yhdessä jotain tutkimuksia taukojen ja levon tärkeydestä tehokkuudelle. Sitten ajankäytön suunnitelma ja siihen myös vapaata. Vaatii opittujen mallien rikkomista, mutta ajan kanssa voi oppia parempia tapoja tilalle.

Ai että oikein yhteiskunnan vika? Etkö parempaa syntipukkia keksinyt? 

Sinulla ei taida olla kosketuspintaa nuorten maailmaan ja siihen paineen määrään, mikä harteilla on?

Viestit joka puolelta on, että vain harva saa paikan yliopistosta tms. ja "pääsee elämässä eteenpäin". Ja nekin harvat, jotka siinä onnistuvat, ovat robotteja ja erinomaisia - ei vain yhdellä alueella - vaan laaja-alaisesti kaikessa. Aika paine yhdelle ihmiselle.

Yitä houkutella menemään koulupsykologille tai -kuraattorille. Tuttua juttua heille. Usein auttaa se että "asiantuntija" sanoo täsmälleen samat asiat mitä vanhemmat ovat jo sanoneet.

Itse suosittelen tutustumaan itsemyötätuntoon. Kohtelemaan itseään yhtä lempeästi kuin kavereitaan. Harva vaatii kavereiltaan kymppejä.

Kehoitan myös miettimään, mikä olisi tärkein asia nyt oppia. Onko se fysiikan kurssin sisältö, vai se, että aina ei tarvitse menestyä täydellisesti. Tavoitteeksi voidaankin laittaa kokeesta ysin (tai vähemmän) saaminen. Kymppi olisi tuon tavoitteen suhteen epäonnistuminen. Moni perfektionisti lähte mukavasti tavoittelemaan noita "huonompia" tavoitteita.

Suosittelen usein myös käyntiä opon luona. Opiskeluaikaa voi pidentää 3,5 tai 4 vuoteen. Moni "hikari" pidentääkin, jotta saa paljon kursseja ja hyvät arvosanat. Opon kanssa voi myös miettiä mihin aineisiin kannattaa panostaa. Rehtorimme mukaan vain niihin, jotka aikoo kirjoittaa. "Pakoitan" opiskelijat miettimään panostettavat aineet, kaikkeen ei voi panostaa.

Rentoutumisen, unen, liikunnan, ravinnon, ystävien, luovuuden jne. merkitystä korostan usein. Moni suostuu 30 min kävelylenkille, kun tajuaa, että lenkkn jälkeen keskittyminen ja muisti toimivat paremmin. Eli hyviä arvosanoja saadakseen kannattaa lenkittää koiraa, nukkua, syödä ja rentoutua. Pienistä katkoista aloitetaan ja tehdään tavoitteita.

Mm. Tämän tyyppisiä juttuja mun vastaanotolla käsitellään.

T. Lukion psykologi

Kannattaa nyt viimeistään puuttua tohon. Voi olla, että jatko-opiskeluissa ei enää riitäkään sama työmäärä, jos haluaa olla kaikista paras. Sitten voikin olla, että uhrataan kaikki vapaa-aika ja osa yöunistakin opiskelulle, eikä enää osata rentoutua. Tämä ei kovin hyvää tee mielelle ja voi tulla kaikennäköistä ongelmaa. Suosittelen terapiaa, kannattaa mkeluummin ajoissa ottaa asia vakavavasti.

Tytöllä on harrastus parhaasta päästä.

Minä olin tuollainen. Vedin jo lukioaikana itseni ihan piippuun. Voi, kun voisin palata ajassa takaisin ja sanoa itselleni, että ota nyt ihmeessä rennommin. Tuossa on suuri vaara koko loppuelämän kannalta, että motivaatio menee totaalisesti, kun kaikki on pelkkää suorittamista. Toivoisin, että sinä ap äitinä puuttuisit tilanteeseen ja yrittäisit saada lapsellesi taottua järkeä. Että myös lepo on tärkeää ja elämässä ratkaisevinta eivät ole hyvät arvosanat. Mutta tiedän kyllä, että se on helpommin sanottu kuin tehty.

Voisitko avata keskustelun vaikka siitä, että mihin hän (tyttö) oikeastaan tähtää? Mistä hän unelmoi? Kertoa, että olet tai olette koko perhe hänestä hieman huolissaan... Miten hän toivoisi, että joulua vietetään.

Voisitko ajatella, että te sinä (tai joku muu tyttärelle läheinen) ja tyttäresi viettäisitte yteisen hemmottelu päivän? - Ihan vain, että olisi koko päivä aikaa rauhassa edetä ja kuullostella, että missä ollaan nyt ja mihin ollaan matkalla 

Itse olen kantapään kautta oppinut, että välillä täytyy levätä. Muuten kaikki sumenee ja häviää kaikki värit ja sävyt.

Huipullakaan ei selviä jos ei välillä muista levätä ja vetää henkeä, mutta sama on muistettava ehdottomasti myös matkalla sinne. Tarvitaan paitsi lepoa, mutta myös oikeanlaista ja riittävää ravintoa. 

Urheilun puolella puhutaan ylikunnosta (tai ylirasituksesta). Tällöin kyse on siitä, että elimistöä on rasitettu enemmän, kuin mistä sillä on mahdollisuudet palautua. - Olisi kovin ikävää, jos"yli tunnollinen" suorittaminen veisi kaikki mehut.        

Anna tyttärelle joululahjaksi joku "tekeminen", josta tykkää. Se voi olla esim jonkun asiasta tietävän, pätevän valmentajan/ opintopsykologin/ työnohjaajan tms vastaanotolla käyminen.

Kerro että opiskelu on turhaa.