Voiko pettävään ystävään luottaa?
Sain tietää, että ystäväni pettää puolisoaan ja sitä on jatkunut ainakin vuoden! Ystävän puoliso ei ole minulle läheinen. Olemme kyllä tavanneet ja jutelleet. En aio kertoa pettämisestä. On kyllä tosi inhottavaa että ystävä ketoi siitä minulle. En olisi halunnut tietää koska minusta tuntuu pahalta ystävän puolison takia. Tämä jonka kanssa ystävällä on suhde on myöskin perheellinen. Aivan kamala soppa kaiken kaikkiaan... Huoh... Nyt mietin että voinko itse luottaa ystävään joka pystyy pettämään läheisintä ihmistä? Kunpa ei olisi kertonut koko asiasta. Onko minulla velvollisuus paljastaa petturi? Olenko itsekin nyt osa syyllinen?
Kommentit (14)
En luottaisi. Ja on paska kaveri kun asetti sinut tuohon välikäteen. En olisi yhteydessä
No tuossa pettämisessä on kyse himosta ja ehkä jopa "rakkaudesta". Se ei tee ystävästäsi välttämättä epärehellistä sinua kohtaan. Pettäminen on tietenkin tuomittavaa, mutta se on kuitenkin ystäväsi yksityisasia, vaikka nyt myös tietenkin sinua vaivaava, koska sait siitä tietää. Ikävä ihminen tuollainen.
Ennen pitkää kuitenkin salasuhde paljastuu, kuten yleensä. Itse en olisi ainakaan halukas toimimaan olkapäänä ja kuuntelemaan kun ystävä tilittää, kuinka tulee ero jne. Halusi jakaa huonoa omatuntoaan sinun kontolle, ja toivoo että hyväksyisit asian, koska olet ystävä. Miten joku voi pilata useamman ihmisen elämän, (varsinkin lasten??)
No ei tietenkään pettävään ihmiseen voi luottaa! Ei ystävyys tarkoita sitä, että pitää kestää mitä sontaa tahansa. En välttämättä itsekään menisi käräyttämään "ystävääni" jollekin tyypille jonka olen pintapuolisesti tavannut pari kertaa, mistä minä tiedän vaikka se toinenkin pettäisi. Mutta ottaisin kyllä isosti etäisyyttä tähän "ystävään" ja ehkä sanoisin ihan ääneenkin etten hyväksy pettämistä, se on väärin enkä halua asiasta sen enempää enää tietää. Ja jos hän vielä haluaisi jotain mainita pettämisistään, toteaisin kylmästi että meidän tapaamiset loppuivatkin tältä erältä tähän.
Mä oon sanonut mun kavereille etukäteen etten halua tietää mahdollisista pettämisistä. Sitten voi kertoa kaiken kun puolisolle on kerrottu ensin.
Hän ei vaikuttanut yhtään katuvalta tai tuntevan huonoa omaatuntoa. Kertoi vaan miten tapaavat salaa ja kuinka ihanaa se on. En aio sekaantua asiaan mutta en enää pysty luottamaan ystävään kuten ennen.
No mun paras ystävä petti silloista miestään kymmenen vuotta sitten. Silti on aina ollut minua kohtaan luotettava ja tämä luotettavuus on joutunut myös testiin elämäni kovimmissa käänteissä.
Meidän ystävyys on vankkaa, koska ollaan nähty toinen toistemme rumatkin puolet ja silti pystytty toistemme rinnalla. Toki ollaan avoimesti puhuttu siitäkin jos ollaan koettu toisen tekevän vääriä valintoja elämässään. Mutta muistettu että toinen tekee itse ne valintansa. ..oikeat ja väärät.
Onpa tosi hyvä "ystävä" kun kertomalla asiasta teki sinustakin ns. rikoskumppanin tuota "yhteistä" salaisuutta jakamaan :( Ottaisin reilusti etäisyyttä ko. henkilöön, ei omaa huonoa omatuntoa pidä yrittää keventää kaatamalla omia p*skoja tilanteeseen syyttömien kannettaviksi.
Kertoo kuitenkin jotain ihmisen moraalista. Jos pettäminen, huijaaminen ja valehtelu on helppoa niin ehkä tämä ihminen on muutenkin epäluotettava.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei vaikuttanut yhtään katuvalta tai tuntevan huonoa omaatuntoa. Kertoi vaan miten tapaavat salaa ja kuinka ihanaa se on. En aio sekaantua asiaan mutta en enää pysty luottamaan ystävään kuten ennen.
No juuri tuollaisella hehkutuksella eli salasuhteen ihanuuden kehumisella sitä huonoa omatuntoa yritetäänkin peitellä; hyvin menee -kulissia sinuun päin ylläpitämässä tuo ystävä yrittää alitajuisesti vakuutella itselleen, että pettäminen onkin ihan ok.
Kyllä musta tuntuisi pahalta, jos ystävä kertoisi tollaista edes katumatta. Jotain menisi ystävyydestäkin rikki.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kuitenkin jotain ihmisen moraalista. Jos pettäminen, huijaaminen ja valehtelu on helppoa niin ehkä tämä ihminen on muutenkin epäluotettava.
Niinpä. Hän ei ainakaan vielä ole jäänyt kiinni mistään epärehellisyydestä minua kohtaan. Aina olen pitänyt luotettavana paitsi nyt kun kertoi pettämisestään.
Pettäminen kertoo lähinnä seksuaalisesta luottamuksesta ja moraalista. En ihan ymmärrä miksi siinä suhteessa minun olisi sitten pakko luottaa ystävään. Jossakin muussa asiassa voisin kyllä luottaa ystävään vaikka hän ei tuon asian osalta olisikaan puolisolleen luottamuksen arvoinen.
Itse jäädytin välit ystävään joka toimi noin.
En voi hyväksyä pettämistä missään muodossa. Ei ole mitään syytä olla olematta rehellinen omalle puolisolle - paitsi ahneus, että haluaa molemmat. Hyi. Kenellä on oikeus sitoa toinen itseensä kertomatta että itse ei ole uskollinen?
Voi ei! Rukoile jeesusta ja hanki parempaa seuraa kiireesti!