Lue keskustelun säännöt.
Tuliko sinusta ateisti pitkän älyllisen pohdiskelun päätteeksi
26.11.2017 |
vai omaksuitko vain ateistisen muoti-identiteetin koska ajattelit että voisit sillä tavalla esiintyä älykkäänä ja rationaalisena ihmisenä riippumatta siitä kuinka älykäs tai rationaalinen todellisuudessa olet?
Kommentit (38)
Luin yliopistotutkinnon. Ateistiksihan siinä väistämättä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiken sen paskan keskellä totesin että eipä ole siitä jumalasta mitään apua ollut, koskaan. joten pitäkää paskanne.
Olen ateisti, koska en ole koskaan uskonut mihinkään. Perheemme ei ollut uskonnollinen, meille lapsille ei puhuttu uskonnosta eikä se näkynyt lapsuudessamme mitenkään. Uskonnontunneilla kävin, koska tapakristittyinä vanhemmat halusivat minut kastaa, mutta kun ei mikään usko ikinä minuun tarttunut.
Suurin osa ateisteista taitaa olla jälkimmäisiä. Ateismi on heille kuinka jonkun coolin underground -bändin bändipaita, jolla he haluavat erottua listahittien fanittajista. So cool.
kännytys ei onnistu! kirjoitti:
Mikä sua v"tuttaa ateissa?
Atte on juntti nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin yliopistotutkinnon. Ateistiksihan siinä väistämättä tulee.
Niin taitaa olla muotia akateemisessa maailmassa tuo ateismi. Eihän siellä uskalla erottua omilla ajatuksillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varsinaisesti. Kasvoin vain sen vaiheen yli ja ohi.
Lapsena oli se tuputettu ajatus kristinuskon jumalasta ja paljon seurakunnan kerhoja. En koskaan kokenut vahvaa tunnetta mistään jumalasta, mutta jos kysyttiin uskonko niin taisin pohdiskella että no joo. Nimenomaan sitten kun aloin oikeasti ajatella enkä vain mennyt virran mukana, totesin että en usko. Ei siihen tarvittu kauheasti pitkää älyllistä pohdintaa, se usko vain puuttui.
Ei kukaan oikeasti uskova voi muodin takia alkaa ateistiksi, usko on tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännyin islamiin pitkän älyllisen pohdiskelun päätteeksi.
Minusta tuli ateisti pitkällisen ajatteluprosessin tuloksena vasta päälle parikymppisenä. Lapsena minut oli aivopesty kristillisellä propagandalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kännytys ei onnistu! kirjoitti:
Mikä sua v"tuttaa ateissa?
Atte on juntti nimi.
Ei nimi, mutta mies. Lisäksi mustalaisruhtinas.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ateisteista taitaa olla jälkimmäisiä. Ateismi on heille kuinka jonkun coolin underground -bändin bändipaita, jolla he haluavat erottua listahittien fanittajista. So cool.
En tiedä mille vuosikymmenelle olet jämähtänyt, mutta ateismi on se normi eikä mitään erikoista ja coolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännyin satanismiin kaikkien ilkeiden uskovaisten takia.
Tarkemmin ajateltuna, niin kauan uskoin Jumalaan, kun mulla oli tarve siihen. Kun tarve hävisi, hävisi uskokin.
Mullahi kirjoitti:
Käännyin islamiin pitkän älyllisen pohdiskelun päätteeksi.
Jos tietäisit islamista jotain, olisit sanonut, että "palasit islamiin".
Itse katson, että olen ollut ateisti noin viisivuotiaasta. Olimme päiväkodista jossakin kevätjuhlassa tms kirkossa, ja mietin siellä, että mitä ihmettä mä täällä teen. Ei ole ikinä mikään uskonto kiinnostanut, niin eipä ole asiaa liiemmin tarvinnut pohdiskella.
En koskaan uskonut mihinkään jumaliin jne. Muistan kun koulun uskontotunnilla joku kysyi opettajalta, että onko se Jumala nyt sitten olemassa vai ei, niin opettaja vastasi vain että se on jokaisen uskon asia eikä hän voi sitä tietää. Ajattelin silloinkin, että onpas outoa tuommoisiin juttuihin uskoa, jos ei kerran voi tietää.
Että en nyt tiedä miten älyllistä tämä ajattelu on ollut, mutta uskonnot ovat selkeästi kulttuurisidonnaisia, niin sekin viittaa siihen ettei mikään niistä voi olla ainakaan täysin totta.
Synnyin perheeseen, jossa uskonnoista ja uskonnottomuudesta ei puhuttu ikinä. Isäpuoleni oli täysin Islam-vastainen ja muutenkin halveksui muslimeita, hinduja, kristittyjä ja muita uskontoja ja uskonnon kannattajia.
Sama isäpuoli hyväksikäytti minua vuosia, lavasti minut sekopääksi ja pilasi nuoruusvuoteni. Kaivoin laatikosta ala-asteella jaetun Uuden Testamentin ja yritin etsiä sieltä apua ahdistukseen ja masennukseen.
En löytänyt kristinuskosta lohtua. Erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista, koska sen opetukset ja elämänkatsomus ei kulkenut omien ajatusten kanssa yhdessä.
Minulla ei ole jumalaa. Se ei tee minusta erikoista.
Höh, ei ole todistettu aukottomasti, että (mitään niistä) jumalaa on olemassa, muttei myöskään, ettei (mitään niistä) olisi olemassa. Olen siis agnostikko. Suvaitsevainen sellainen, niin kauan kun et vahingoita ketään ruumiillisesti, henkisesti etkä rahallisesti, mulle on ihan sama vaikka uskoisit sporalogiaan tai suureen spagettihirviöön.
Mikä sua v"tuttaa ateissa?