Lue keskustelun säännöt.
Small talkiin kyynisesti suhtautuvat ovat idiootteja
26.11.2017 |
Small talkin avulla tunnustellaan toista osapuolta. Ennen kuin toiselle ihmiselle voi kertoa jotain luottamuksellista pitää tämän osoittautua sen arvoiseksi. Miksi vaivautua tutustumaan toiseen jos tämä (small talkin vihaaja) ei kykene suoriutumaan edes simppleistä sosiaalisesta tilanteesta? Jos ei hallitse small talkia, niin sitä kannattaa opetella - eikä alkaa suhtautumaan siihen turhana vain todistaakseen itselleen olevansa kaiken ”tyhjänpäiväisen” yläpuolella.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ilmoja pidelly, huomenna ehkä sataa. Joo ja eilen oli kyllä tosi kova tuuli. Paistoiko teilläkin aurinko toissapäivänä? Siinäpä sitä suomalaista turhanpäiväistä smalltalkia jota ei vaan kestä edes sivustakuuntelijana.
Olen taipunu small talkille. Asiakaspalveluammatissa on pakko.
Miten ihmeessä voi pelkän small talkin perusteella luokitella ihmisen "sen arvoiseksi", että hänelle voi kertoa luottamuksellisia asioita. Jos vuoden putkeen ilmoja pitelee, niin sittenkö tulee se luottamuksen hetki?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voi pelkän small talkin perusteella luokitella ihmisen "sen arvoiseksi", että hänelle voi kertoa luottamuksellisia asioita. Jos vuoden putkeen ilmoja pitelee, niin sittenkö tulee se luottamuksen hetki?
Small talk on ensimmäinen askel matkalla kohti luottamuksen syntymistä. Sen avulla tunnustellaan, onko toinen halukas juttelemaan enemmän ja tutustumaan paremmin, meneekö jutut yksiin jne. Lisäksi se on helppo keino viestittää toiselle, että suhtautuu siihen myönteisesti, vaikkei just sillä hetkellä olekaan mitään tähdellisempää sanottavaa.
Mulla on diagnosoitu Asperger enkä pitkään ymmärtänyt small talkin päälle, vaan pidin sitä pelkkänä turhanpäiväisenä ajanhaaskauksena. Nykyään ymmärrän ainakin osan sen merkityksestä ja olen jopa oppinut pitämään siitä. Vielä kun keksisin hyvän keinon oppia siinä paremmaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voi pelkän small talkin perusteella luokitella ihmisen "sen arvoiseksi", että hänelle voi kertoa luottamuksellisia asioita. Jos vuoden putkeen ilmoja pitelee, niin sittenkö tulee se luottamuksen hetki?
Small talk on ensimmäinen askel matkalla kohti luottamuksen syntymistä. Sen avulla tunnustellaan, onko toinen halukas juttelemaan enemmän ja tutustumaan paremmin, meneekö jutut yksiin jne. Lisäksi se on helppo keino viestittää toiselle, että suhtautuu siihen myönteisesti, vaikkei just sillä hetkellä olekaan mitään tähdellisempää sanottavaa.
Mulla on diagnosoitu Asperger enkä pitkään ymmärtänyt small talkin päälle, vaan pidin sitä pelkkänä turhanpäiväisenä ajanhaaskauksena. Nykyään ymmärrän ainakin osan sen merkityksestä ja olen jopa oppinut pitämään siitä. Vielä kun keksisin hyvän keinon oppia siinä paremmaksi...
6 jatkaa: Yksi small talkin tärkeimmistä tehtävistä on myös puheenaiheiden löytäminen. Päivän säästä small talkina alkanutta keskustelua on usein helpompi jatkaa merkityksellisempiin aiheisiin kuin ruveta suoraan keskustelemaan tärkeämmistä asioista.
Aloittaja ilmaisee itseään hieman ikävään tyyliin. Sen sijaan että arvostelee ihmisiä, olisi voinut keskittyä kuvaamaan niitä small talkin hyviä puolia. Asiasta sinänsä olen aika samaa mieltä; pikkupuhe on kohteliasta ja ainoa keino luoda kontaktia uusiin ihmisiin ja portti kunnon keskusteluihin. Itsekin olen kyllä harmillisen huono juttelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Tunnistan ihmisen, johon haluan paremmin tutustua. Niitä ei hirveästi tule vastaan, mutta tähän viidenkympin ikään on ehtinyt kertyä jo puolen tusinaa hyvää ystävää, siihen päälle oma perhe ja jokunen sukulainen. Mua ei kiinnosta small talk, enkä sitä mihinkään tarvitse. Muut hölöttköön, jos haluavat.
Small talk on suomeksi paskan puhumista.