Hoitaja! Inhoatko joskus potilasta/asiakasta?

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Ei mitään, mutta on niitäkin ihmisiä, jotka kuvittelevat ettei hoitaja saisi tuntea muuta kuin rakkautta ja empatiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Hoitaja ei varsinaisesti ole aspa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Hoitaja ei varsinaisesti ole aspa.

Varsinaisesti on.

Voi kyllä tunnen vihaa ja vitutusta! Välillä peitän paremmin, välillä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Oma vastaukseni on että kyllä, todellakin inhoan. Kun kohdalle sattuu esimerkiksi väkivaltainen/uhkaava narkkari tai joku itsekeskeinen, persoonallisuushäiriöinen tyyppi, en tunne heitä kohtaan mitään empatiaa vaan halveksuntaa ja inhoa. Temppu on siinä, että peitän inhon tunteeni ja toimin kylmän objektiivisesti ja korostetun ammattimaisesti tällaisia kohtaan, vaikka mieli tekisi oikeasti haukkua tällaiset paskaläjät maanrakoon ja ehkä potkaista perseellekin ulko-ovella.

Ja ei, en ole vaihtamassa alaa 20 vuoden työuran jälkeen. Nämä tunteet kuuluvat ammattiin, tai ihminen ei ole ihminen.

Suunnilleen samassa suhteessa kuin muidenkin ihmisryhmien vittumaisia edustajia.  Paitsi että inhoaminen ja halveksunta on jotenkin liian henkilökohtainen sana tähän yhteyteen. Lyhytaikainen ärsyyntyminen lienee sopiva.

Toimit aivan oikein: peität negatiiviset tunteesi ja hoidat homman, sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Hoitaja ei varsinaisesti ole aspa.

Varsinaisesti on.

Olen työskennellyt päivystyksessä, teholla ja leikkaussalissa enkä kyllä koskaan ole ajatellut olevani aspa. Aikoinaan kahvilassa ha kaupan kassalla olin aspa.

Määrittele tai anna esimerkki meille millaisia on kohtaamasi itsekeskeiset, persoonallisuushäiriöiset tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Hoitaja ei varsinaisesti ole aspa.

Varsinaisesti on.

Hoitaja ei ole palvelija, ei edes asiakaspalvelija, vaan työntekijä, joka hoitaa ihmistä sairaanhoidollisin keinoin. Siinä on se ero, mitä moni - varsinkaan omainen - ei tajua ja mikä sitten johtaa älyttömiin vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele tai anna esimerkki meille millaisia on kohtaamasi itsekeskeiset, persoonallisuushäiriöiset tyypit.

Haluavat esimerkiksi mennä kivusta kärsivien vauvojen ohi päivystyksessä.  Vaikka asia heille selitetään useaan otteeseen ja kerrotaan miksi näin toimitaan, alkaa raivoaminen ja minä minä minä. Joskus aletaan rieuhumaan ja uhkailemaan hoitajaa tai tämän perhettä väkivallalla. 

Vaikka sellainen.

Pers.häiriöiset on raskaita. Enemmän inhoan omaisia, joilla on joskus omituinen käsitys siitä, että vain heidän omaisella on oikeus saada hoitoa ja sitä tulisi saada tauotta. Sitä hoitajien aikaa kuitenkin jaetaan tasapuolisesti kaikille ja akuutit asiat hoidetaan aina ensin (muut sitten jos aikaa jää).

Olen vaihtamassa alaa vuoden sisällä. Hoitotyöstä on tullut tappavan kooreistä, vaatimukset kasvaa, entistä enemmän potilaita pitäisi hoitaa samassa ajassa jne. Minä väsyin, enkä jaksa enää :(

Kyllä, mutta ne tunteet puidaan työpaikalla. Ei ole oikein tulla tänne niistä kertomaan. Nämähän on koulutuksessa opiskeltavia asioita ja työ opettaa lisää. Ihmettelen miten et 20 vuoden työkokemuksella ole vielä oppinut näitä asioita. Jokainen asiakas on erilainen ja työtä tehdään persoonalla, mutta aina työroolilla. Ei ole tarkoitus ystävystyä, vaan hoitaa sairautta empatiaa kuitenkaan unohtamatta. Työt jätetään työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asiat inhoaa joitain asiakkaitaan, mitä ihmeellistä siinä on?

Aspat

Hoitaja ei varsinaisesti ole aspa.

Varsinaisesti on.

Olen työskennellyt päivystyksessä, teholla ja leikkaussalissa enkä kyllä koskaan ole ajatellut olevani aspa. Aikoinaan kahvilassa ha kaupan kassalla olin aspa.

Ilman asiakasta/potilasta olisitte työttömiä, sama koskee lääkäreitä. Joten aspoja olette kuten muutkin aspat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta ne tunteet puidaan työpaikalla. Ei ole oikein tulla tänne niistä kertomaan. Nämähän on koulutuksessa opiskeltavia asioita ja työ opettaa lisää. Ihmettelen miten et 20 vuoden työkokemuksella ole vielä oppinut näitä asioita. Jokainen asiakas on erilainen ja työtä tehdään persoonalla, mutta aina työroolilla. Ei ole tarkoitus ystävystyä, vaan hoitaa sairautta empatiaa kuitenkaan unohtamatta. Työt jätetään työpaikalle.

Jokainen hoitaja, joka on esimerkiksi saanut töissä turpaansa, ei pysty nappia painamalla jättämään asiaa työpaikalle. Tietysti sellainen seuraa mukana. Näistä pitää päästä vaan yli, mutta alistua ei tarvitse. Se, että kirjoitin palstalle, ei kerro mistään muusta kuin mielenkiinnosta, miten muut kollegat kokevat asioita töissä. Sinänsä turha aloitus, mutta joskus on vapaapäivällä tylsää.

Oletko muuten alalla ja jos olet, minkälaisessa työpisteessä työskentelet ja kuinka pitkä kokemus?

Vihaan omaisia, jotka vaativat jonkun "jalattoman" läskin nostamista pyörätuoliin ja vessaan monta kertaa päivässä. Tähän ei ole resursseja, koska tuon yhden ihrakasan roudaamiseen tarvitaan neljä hoitajaa. Vihaan muutenkin läskejä, enkä taida sopia alalle...

Ällöttää pahalta haisevat, koskaan peseytymättömät potilaat. Ja ällöttää myös miespotilaat, jotka yrittää flirttailla.

Omaisten paranoidinen "kyttääminen" on rasittavaa ja koomistakin. Olenkin pyytänyt tulemaan mukaan esimerkiksi katetrin vaihtoon tai vessaan omaisen ripuleja korjaamaan, niin he saisivat kuvan miten siellä "suljettujen seinien takana" tapahtuu. Mutta ei kelpaa, vaikka on oma läheinen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta ne tunteet puidaan työpaikalla. Ei ole oikein tulla tänne niistä kertomaan. Nämähän on koulutuksessa opiskeltavia asioita ja työ opettaa lisää. Ihmettelen miten et 20 vuoden työkokemuksella ole vielä oppinut näitä asioita. Jokainen asiakas on erilainen ja työtä tehdään persoonalla, mutta aina työroolilla. Ei ole tarkoitus ystävystyä, vaan hoitaa sairautta empatiaa kuitenkaan unohtamatta. Työt jätetään työpaikalle.

Ei ole oikein tulla tänne, siis netin suosituimmalle suoltopalstalle avautumaan Suomen yleisimmän naisten ammatin yleisistä ja anonyymeistä työhön liittyvistä asioista? Mistä muusta ei saa keskustella nimettömällä keskustelupalstalla? Perheestä, yhteiskunnasta, politiikasta?

Pistätkö Pohjois-Korean tiedustelupalvelun vahtimaan onko aihe asianmukainen?

Inhoan sellaisia jotka ovat tahallaan ilkeitä ja veemäisiä, sairauden tuomat sanomiset ei hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Fyysinen väkivalta sen sijaan olipa sairauden tai mielivallan aiheuttamaa vituttaa ja kauan, eikä tälläistä pitäisi kenenkään kokea.

Joskus peitän tunteeni paremmin ja joskus huonommin, eikä siinä tunteiden näyttämisessä mitään pahaa olekaan kunhan pysyy ammatillisissa rajoissa.