Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En uskalla hakea apua itselleni

Vierailija
25.11.2017 |

Täällä kirjoittaa ahdistunut ja itsetuhoinen nuori, joka kaipaisi apua. Koulu stressaa ja ahdistaa minua tällä hetkellä aivan kamalasti, minulla on jonkinlainen syömishäiriö ja olen myös itsetuhoinen. En kuitenkaan uskalla hakea apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Tuntuu, että tavallaan "suljin oven" itseltäni, kun pidimme palaverin koulussa ja sanoin, että kaikki on hyvin enkä tarvitse apua. Siinä tilanteessa en uskaltanut myöntää asiaa, koska palaverissa oli mukana niin paljon ihmisiä, joiden en halua tietävän asioistani. Haluaisin kuitenkin hakea apua etenkin syömishäiriön takia, koska paino heittelee ja ajattelen koulun lisäksi vain painoani ja ruokaa. Miten kannattaisi edetä?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

-

Vierailija
2/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene kouluterveydenhoitajalle puhuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
4/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, Täällä kirjoittaa hieman alle kolmekymppinen perheenäiti. Olen kärsinyt itsetunto-ongelmista ja kaamosmasennusoireista teini-iästä saakka. Meni pitkään ennen kuin itse uskalsin myöntää itselleni saati muille että tarvitsen apua. Kärsin aivan turhaan liisn pitkään. Olisi pitänyt aikaa sitten sanoa ongelmani ääneen. Apua on olemassa. Suosittelen ehdottomasti aukaisemaan suu ja puhumaan vaikkapa kouluterkkarille. Tai äidille. Tai naapurille. Tai kenelle vain. Siinä ei häviä mitään, päinvastoin. Älä tee kuten minä, kärsin itse liian monta vuotta, ennen kuin ymmärsin että elimistöni ja psyykeni nyt vain on erilainen kuin jollain toisella, eikä sitä ole syytä hävetä. Olen ihan tavallinen korkeakoulutettu, työssäkäyvä perheenäiti. Satun vain välillä tarvitsemaan tukea itselleni esim. toisinaan lääkkeen muodossa. Joku kärsii masennuksesta, toinen vaikkapa diabeteksesta. Avun hakemista ei tarvitse hävetä.

Vierailija
5/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terkkarille en oikein uskalla puhua, mutta jotenkin tuntuu, etten voi puhua oikein muillekaan...

Ap

Vierailija
6/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun täytyy uskaltaa avautua jollekin. Koulukuraattorille heti maanantaina?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soita vaikka kriisikeskuksen numeroon nimettömänä, jos niin olisi helpompi aloittaa avun hakeminen. Rohkaistut sitten puhumaan muillekin. Ei ole mitään syytä miksi et voisi apua hakea. Se ei haittaa vaikka aiemmin kerroit olevasi ok, se on yleinen tapa psyykkisissä ongelmissa että ihminen haluaa salata huonon olon.