Al-anon -ryhmät, kokemuksia?
Harkitsen meneväni alkoholistien läheisille suunnattuun ryhmään , kun ei ole ketään kelle purkaa lähipiirin ongelmia ... Onko kellään kokemuksia ryhmistä ? Minkälaista porukka käy? Minkä ikäistä ? Olisi nimittäin kiva jos olis suunilleen samanikäistä porukkaa.. Onko ollut hyötyä?925
Kommentit (11)
Mitäpä hyvää ideaa ei jeesustelu pilaisi
Ensinnäkin kommentti aiempaan: 12 askeleen ryhmät ei ole uskonnollisia. Siellä käy paljon ihmisiä, jotka ovat uskontojen uhreja. Kyllä, siellä rukoillaan, mutta ei minkään uskonnon jumalaa eikä mihinkään uskontoon liittyen.
Itse olen käynyt ACA-ryhmissä (alkoholistien aikuiset lapset). Tykkäsin käydä purkamassa siellä omia ajatuksia. 1,5 vuoden kohdalla lopetin ryhmissä käymisen, kun nuo ryhmät tavallaan vaativat aikamoista sitoutumista ja omistautumista ja erinäistä osallistumista. Sain tosi paljon apua ryhmistä, mutta halusin pitää pientä etäisyyttä ryhmiin ja niissä käyviin ihmisiin ja lopulta haitat alkoivat tuntua hyötyjä isommilta. 12 askeleen ohjelmissa on aika ahtaat raamit ja elämänohjeet (mikä on hyvä niille ihmisille, jotka eivät oikein hallitse omaa elämäänsä). Myös monesti ihmiset haluavat ystävystyä toisiinsa ryhmissä, mikä on mahtavaa yksinäisille ihmisille. Mutta se on monesti myös kinkkistä, sillä monilla ryhmäläisellä on mielenterveyden ongelmia. En itse halunnut liikaa tätä kaikkea osaksi omaa elämääni
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus ei valitettavasti ole kovin hyvä. Kävin muutaman kerran, kun yästävä, joka oli alkoholistiperheestä suositteli. Olin tosi ahdistunut ja masentunut akuutisti silloin ja muistan ihan hermostuneisuuttabi ja epätoivoani itkeneeni ekassa tapaamisessa tosi paljon, melkein koko ajan. Oma voimakas tunnereaktio tuntui sopimattomalta ja hävetti, koska enhän mä vielä tuntenut niitä ihmisiä yhtään. Mua vieroksutti se ryhmän jäykkä struktuuri ja kamalinta oli lopussa kun pidettiin käsistä kiinni ja "rukoiltiin." Vihaan uskontoja yli kaiken, mm. juuri siksi että äitini on uskovainen ja ei silti näe mitään ristiriitaa juomisensa ja uskonnollisuutensa kesken. Lisäksi ryhmää ilmeisen pitkään pyörittänyt vetäjä oli selvästi väsynyt hommaansa ja olisi halunnut musta leipoa seuraavan vastuuhenkilön hommaa hoitamaan. Mua ei se kiinnostanut ja sitten hän oli vielä pommittanut mua pikaviestiohjelmassa viesteillä joita en ollut huomannut ja sitten oli jo
Mulla vähän samansuuntaisia kokemuksia. Inhoan koko 12 askeleen ohjelmaa, joka on ihan selkeä kultti. Ryhmässä jossa hetken olin, oli kyllä mukavia ihmisiä, mutta juurikin tuo vastuun ottaminen oli rasittavaa. Ilmeisesti se kuului siihen pakettiin, ainakin mulle selitettiin, että se oma "paraneminen" vauhdittuu, mitä enemmän on vastuuta. Tämähän on myös ihan selvää kulttipuhetta. Samoin otti vastaan se, että koskaan et voi tulla täysin terveeksi, vaan samoin kuin alkoholistikin, olet aina sairas. Näitä ryhmiä on kätevästi ulotettu jo ystäviin ja isovanhempiinkin :)
Nuo ryhmät ovat ilmaisia ja toimivat talkooperiaatteella. Siksi on tärkeää, että jäsenet myös ottavat vastuuta.
Jos haluaa vain osallistua ilman velvoitteita, löytyy erilaisia maksullisia terapeuttisia ryhmiä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kommentti aiempaan: 12 askeleen ryhmät ei ole uskonnollisia. Siellä käy paljon ihmisiä, jotka ovat uskontojen uhreja. Kyllä, siellä rukoillaan, mutta ei minkään uskonnon jumalaa eikä mihinkään uskontoon liittyen.
Itse olen käynyt ACA-ryhmissä (alkoholistien aikuiset lapset). Tykkäsin käydä purkamassa siellä omia ajatuksia. 1,5 vuoden kohdalla lopetin ryhmissä käymisen, kun nuo ryhmät tavallaan vaativat aikamoista sitoutumista ja omistautumista ja erinäistä osallistumista. Sain tosi paljon apua ryhmistä, mutta halusin pitää pientä etäisyyttä ryhmiin ja niissä käyviin ihmisiin ja lopulta haitat alkoivat tuntua hyötyjä isommilta. 12 askeleen ohjelmissa on aika ahtaat raamit ja elämänohjeet (mikä on hyvä niille ihmisille, jotka eivät oikein hallitse omaa elämäänsä). Myös monesti ihmiset haluavat ystävystyä toisiinsa ryhmissä, mikä on mahtavaa yksinäisille ihmisille. Mutta se on monesti myös kinkkistä, sillä monilla
Ei kyllä uskontojen uhreille sopiva paikka ole erittäin uskonnollisen (ja kyseenalaisen) henkilön perustama uskonnollinen kultti :) Ja kyllä se on uskonnollinen ja tiedän, että ateistitkin siellä käy, vaikka en ymmärräkään miksi. Yksi ihan perusperiaate 12 askeleen ohjelmissa on se, että olet voimaton ja että pitää "antautua korkeammalle voimalle". Ja tuo, että ryhmissä käyvät ovat (aika luonnollisesti) mt-ongelmaisia tai heikossa asemassa, altistaa hyväksikäytölle. Amerikoissa tästä käytetään nimeä "13th stepping". Kyse ei ole mistään viattomasta ja herttaisesta yhteisöstä, jossa pelkästään pyyteettömät ihmiset tukevat toisiaan, vaikka suurin osa olisikin ihan ok tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kommentti aiempaan: 12 askeleen ryhmät ei ole uskonnollisia. Siellä käy paljon ihmisiä, jotka ovat uskontojen uhreja. Kyllä, siellä rukoillaan, mutta ei minkään uskonnon jumalaa eikä mihinkään uskontoon liittyen.
Itse olen käynyt ACA-ryhmissä (alkoholistien aikuiset lapset). Tykkäsin käydä purkamassa siellä omia ajatuksia. 1,5 vuoden kohdalla lopetin ryhmissä käymisen, kun nuo ryhmät tavallaan vaativat aikamoista sitoutumista ja omistautumista ja erinäistä osallistumista. Sain tosi paljon apua ryhmistä, mutta halusin pitää pientä etäisyyttä ryhmiin ja niissä käyviin ihmisiin ja lopulta haitat alkoivat tuntua hyötyjä isommilta. 12 askeleen ohjelmissa on aika ahtaat raamit ja elämänohjeet (mikä on hyvä niille ihmisille, jotka eivät oikein hallitse omaa elämäänsä). Myös monesti ihmiset haluavat ystävystyä toisiinsa ryhmissä, mikä on mahtavaa yksinäisille ihmisille. Mutta se on monesti myös kinkkistä, sillä monilla
Tämä ois voinut olla mun näppikseltä. Mun mielestä kannattaa kokeilla, MUTTA jos tuntuu väärältä ja pahalta niin pitää kuunnella itseään. Ei saa antaa kenenkään ylittää rajojaan.
Kävin kahdesti, ei ollut mun juttu. Kuten aiemmat sanoneetkin jo, uskontoviittaukset ja outo, yliystävällinen yhteisöllisyys ja tuttavallisuus saman tien häiritsi.
Kävin 18-vuotiaana, mutta en tuntenut olevani oikeassa paikassa. Minulla oli käsiteltävänä edesmenneen isovanhemman alkoholismi. Muut osallistujat taas oli pitkälti parisuhteessa alkoholistin kanssa. Näin ollen vertaistuki ei varsinaisesti kohdannut.
Tästä on toki vuosia aikaa, mutta tuota uskonnollisuutta en kuitenkaan muista.
Ehkä olisi pitänyt käydä kuitenkin pidempään silloin nuorena. Päädyin myöhemmin suhteeseen ja avioliittoon alkoholistin kanssa. Sittemmin tuo liitto on päättynyt.
En ole itse käynyt, mutta läheinen ystäväni on saanut ryhmistä paljon apua, etenkin kun ei ollut mahdollisuutta tai rahaa muuhun terapiaan.
Kävin 2 kertaa al-anon ryhmällä.
Ei ole hyvä , rahastusta sekä salossa asuessa psykiatri jaksossa tutustuin mieheen joka käytti minua rahallisesti hyväkseen AĹKOHOLISTEJA!!!
TODELLAKIN KÄYTETÄÄN HYVÄKSEEN!
kyseessä oli hyväksikäyttö
Ystävä hän ei ole enää.
Apua saan HERRALTA
joka minut rääpäleen tänne loi. Sekä saan Apua terveydenhoitajalta joka on ammattilainen
Nikotiini hoito/lääkitys
Jokainen tienaa rahat itse
Herra siunaa jos näkee tarpeelliseksi Jokainen ihminen on tärkeä.
Mun kokemus ei valitettavasti ole kovin hyvä. Kävin muutaman kerran, kun yästävä, joka oli alkoholistiperheestä suositteli. Olin tosi ahdistunut ja masentunut akuutisti silloin ja muistan ihan hermostuneisuuttabi ja epätoivoani itkeneeni ekassa tapaamisessa tosi paljon, melkein koko ajan. Oma voimakas tunnereaktio tuntui sopimattomalta ja hävetti, koska enhän mä vielä tuntenut niitä ihmisiä yhtään. Mua vieroksutti se ryhmän jäykkä struktuuri ja kamalinta oli lopussa kun pidettiin käsistä kiinni ja "rukoiltiin." Vihaan uskontoja yli kaiken, mm. juuri siksi että äitini on uskovainen ja ei silti näe mitään ristiriitaa juomisensa ja uskonnollisuutensa kesken. Lisäksi ryhmää ilmeisen pitkään pyörittänyt vetäjä oli selvästi väsynyt hommaansa ja olisi halunnut musta leipoa seuraavan vastuuhenkilön hommaa hoitamaan. Mua ei se kiinnostanut ja sitten hän oli vielä pommittanut mua pikaviestiohjelmassa viesteillä joita en ollut huomannut ja sitten oli jo suorastaan haukkumista miten itsekäs olin, en halunnut ottaa kunnolla vastuuta, sitoutua tms. en enää muista kunnolla, mitä kaikkea. Ja tämä kaikki siis muiden ryhmäläisten kuullen. Lopetin siihen paikkaan käymisen, ikävä kulttiviba jäi kyllä kyseisestä ryhmästä ainakin. Mutta kyllä sielläkin vakikävijöitä riitti, jotka kai kokivat siitä jotain apua saavansa, itselle ei kyllä sopinut lainkaan.