Voiko asioistaan huolehtiva ihminen Suomessa joutua tilanteeseen, ettei ole rahaa edes ruokaan eikä asuntoa pään päällä?

Ikävä kyllä voi. 

Kysyykö aikuinen oikeesti tällaisia? Tottakai voi. Luulitko että ihmiset on esim. leipäjonoissa huvikseen?

Kyllä voi. Tiedän tuttavapiiristä tuollaisen, Yksinasuva mies, joutui onnettomuuteen ja sai hermostollisia oireita ja toinen käsi halvaantui. Ei silti saanut eläkepäätöstä, vaikka lääkärit suositteli, katos kun "kela tietää aina paremmin". Eli perustoimeentulotuella, mutta vuokratuki ei riittänyt asunnon vuokraan (yksiö likellä Helsingin keskustaa) ja tilalle ei saanut halvempaa kaupungilta, koska yksinasuva mies ja lapsiperheet menee edelle jonossa.

Lisäksi olisi pitänyt maksaa autolainaa ja kalliita lääkkeitä (joista osa ei Kelakorvattavia). Myi tietenkin auton, mutta siitä jäi silti velkaa, koska oli ehtinyt ostaa sen just vähän aiemmin ja uuden auton kohdalla käy usein niin, että arvo tipahtaa jo kun sen ajaa autokaupasta ulos. Lyhenteli sitten muutaman tonni lainaa ja osti lääkkeitä ja maksoi toimeentulotuella vuokrasta osan (sen, mitä jäi vuokratuen ulkopuolelle), mutta sitten sairastui lisää ja rahat loppui. Ei pystynyt pitämään vuokra-asuntoa, se meni alta ja mies oli koditon, majaili kadulla ja sukulaisten nurkissa.

No niissä oloissa ei kauaa pää pysy ehjänä. Masentui ja alkoi käyttää alkoholia ja ryyppäsi itsensä hengiltä.

Mutta siis tuon alkaessa ei ollut todellakaan mikään alkkis.

Luulen, että joskus voi käydä niin.

Useimmiten tuollaiset tilanteet ovat kuitenkin ainakin osin itse aiheutettuja. On eletty liian leveästi silloin kun rahaa on ollut eikä laitettu pahanpäivän varalle säästöön. Ja kun tulotaso on romahtanut niin ei tarpeeksi nopeasti ole siirrytty vaatimattomampaan elämäntyyliin.

Mun monilla läheisillä on ollut rahallista ahdinkoa ja kyllä heidän kohdallaan oikeastaan jokaisessa tapauksessa on niin, että omilla tuhlailevilla valinnoilla on ollut iso vaikutus niihin ongelmiin.

Mutta uskon ihan oikeasti, että joskus voi käydä niinkin, että vaikka kuinka kitsastelee, rahat loppuu ja nälkä yllättää. Mutta yleisempää on varmasti se, että ei olla tehty kaikkeaan....

Minä tiedän monia todella pienituloisia eläkeläisiä, jotka ei nyt ole taivasalla, mutta kuolee ennen aikojaan, koska ei ole varaa ostaa lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Voi, jos tukien käsittelyssä kestää tai tulee virhe, jota pitää alkaa oikoa. Järjestelmän passivoiva osuus onkin nimenomaan siinä, että kaikki muutokset käsitellään pitkään ja hitaasti, kun taas esim. vuokranmaksut ym. pitäisi hoitaa täsmällisesti kuukausittain.

Jos hakee kaikki tuet ja elelee niiden puitteissa säästeliäästi, niin voi pärjätä, JOS ei ole opintolainaa tai lääkekuluja (Kela on alkanut esim. toimeentulotukeen vaatia ihmisiltä lisäselvityksiä lääkärin määräämien lääkkeiden kuluista!) tai sairauteen liittyvää erityisruokavaliota. Ja JOS omassa tilanteessa ei tapahdu muutosta, joka aiheuttaa tukiin katkoksen.

Lisäksi se ongelma, että asuntoa on vaikea saada, jos ei ole työssäkäyvä. Jos entinen asunto menee alta, niin aikuiselle ei kenenkään ole pakko antaa uutta, vaikka miten olisi maksanut vuokransa aina ajallaan ja olisi edellisen vuokranantajan suositukset.

Voi. Yrityksen konkan jälkeen vanhemmilleni ei suotu sossusta edes vuokratakuuta että olisivat saaneet katon päänsä päälle. Me lapset majoitimme heitä vuorotellen opiskelukämpissämme kunnes saivat vuokratakuun kasaan ns paskahommista.

Siinä taas yksi vitun hyvinvointivaltion kiitos niille jotka rahoittavat sen oikealla työllä. Äijällä vinksahti jotain päässä ja muutttui tuon jälkeen helvetin katkeraksi ja vainoharhaiseksi plus toki alkoholisoitui päälle.

Mutta olipa tuo hyvä oppi ainakin minulle - en auta ketään mutta en myöskään pyydä apua keltään koska viime kädessä olet kuitenkin yksin.

Kyllä voi, mutta pitää olla kyllä todella huono tuuri. Ja jossain vaiheessa noilla ihmisillä on yleensä tullut päihteet mukaan kuvioon, eli siinä vaiheessa ei enää voi puhua "asiansa hoitavista ihmisistä".

Pitkäaikainen asunnottomuus on yleensä päihdeongelmien sivutuote. Poikkeuksia on, mutta vain vähän.

Sama kun kysyisi: jos elän terveellisesti niin voinko todella saada silti syövän? Kaikkea ei voi hallita.

Minä olen aina ollut tunnollinen ja säästäväinen, mutta ex-vaimoni vaati elintason jonka juuri ja juuri pystyin toteuttamaan. Lähti sitten kävelemään ja jätti unelmansa yksin minun harteille. Omaa syytä alistuin, mutta pidin lapsiani ja ydinperhettä rahaa tärkeämpänä. Valintani kostautui taloudellisessa mielessä, mutta en kadu hetkeäkään, että asetin lapseni ja perhesovun säästäväisyyteni edelle.

Sinnittelen.

Jos vaikka on pätkätyötä pätkätyön perään ja välillä työttömyysaikoja ja pitkiä sairauslomia, niin helpostihan se käy. Sitten hyvässä lykyssä saa vakipaikan, mutta työpaikka meneekin konkkaan ja palkkaa saa vain kaksi viikkoa. Asuntoon tulee iso vesivahinko ja vuokranantaja irtisanoo vuokrasuhteen. Siinä on sairas, työtön ja asunnoton.

Meinaatko vakavissasi, että ne ikänsä raskaita töitä tehneet eläkeläiset, jotka nyt joutuu valitsemaan lääkkeidensä ja ruoan välillä kärsii ensisijaisesti elämänhallinnan ongelmasta??? Astu naulaan.

Eihän sinun tarvitse kuin joutua esim vahingonkorvauksiin jostain minkä teet toiselle vaikka vahingossa niin siinä sulta menee asunto. Tai joudut oikeuteen ja häviät jutun ja maksat kaikki oikeudenkäynti ym kulut.

Älkää ikinä ruvetko yrittäjiksi. Niillä ei juurikaan ole sosiaaliturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko vakavissasi, että ne ikänsä raskaita töitä tehneet eläkeläiset, jotka nyt joutuu valitsemaan lääkkeidensä ja ruoan välillä kärsii ensisijaisesti elämänhallinnan ongelmasta??? Astu naulaan.

Jatkoa: samaan aikaan muualta tulleilla on asunnot, lääkkeet, vaatteet ja ruokaa eli he siis osaavat mielestäsi pitää taloudestaan paremmin huolta. Astu toiseenkin naulaan.

ihan samat tuet heille maksetaan. älä usko ihan kaikkea, mitä mv:llä väitetään

Voi. Varmaan sitten katto pään päälle jostain järjestetään ja ruokakasseja saa leipäjonoista, mutta tosiaan sinne asti voi joutua. Ihmisen mieli vain harvoin ymmärtää toisen asemaa, mitään ei oikeastaan ymmärrä ennen kuin sen itse kokee :(

tee toisille ,mitä haluaisit itsellesi tehtävän on hyvä ohje, sitä vaan ei monikaan ymmärrä. Hedonismi ja itsekkyys ovat nykyään hyväksyttyjä ja mediassa hehkutettuja tapoja elää :(

ja lisään vielä, että moni hyväosainen on niin ilkeä, että on kateellinen köyhemmilleen, jos näillä on edes katto&ruokaa&lääkkeet. Siellä Dubain palmujen allakin ollaan katkeria "sossunpummeista" jotka saa elää, vaikkei heillä joidenkin hyväosaisten mielestä ole oikeutta elämään :(

Joskus toivois, että olis oikeesti olemassa ne taivaanportit ja siellä portsari

En sitten tiedä, mitä tarkoitat "asioistaan huolehtivalla", mutta minä olin joutua asunnottomaksi. Valmistuin yliopistosta 90-luvun lamaan, en saanut töitä, ja opiskelija-asunnostakin tuli lähtö. Työttömänä ei yksityisiltä vuokra-asuntoa löytynyt, kaupungille (Helsinki) jätin hakemuksen, lupailtiin kyllä ettei kukaan jää asunnottomaksi ja erehdyin tähän luottamaan (ehkä tämä tarkoittaa etten huolehtinut asioistani?), mutta eihän se tietenkään totta ollut. Aika lailla viime hilkulla ennen edellisen vuokrasopimuksen päättymistä sitten tärppäsi yhdeltä yksityiseltä, mutta olisi voinut käydä toisinkin. 

Ja sitten pakkoko asua Helsingissä, no ei mikään pakko, hain kyllä asuntoja naapurikuntienkin puolelta. Pääkaupunkiseuduilla katsoin kuitenkin että parhaat mahdollisuudet työllistyä ja sitä paitsi kaikki sosiaaliset kuvioni.

Sanoisin että sellainen huolehtiminen, että käy koulunsa, hakee töitä, ei ryyppää eikä törsää ei enää välttämättä riitä. Asioistaan huolehtimiseen melkein nykyään jo kuuluu se, että hoitaa sosiaalisia suhteita, sillä se on aika lailla ainoa konsti työllistyä. Sillä tavoin voi myös löytää ne edullisemmat asunnot ja saada muutenkin apua tarvitessaan. Sosiaalisesti olen aika toistaitoinen.

Onhan noita aika paljon. Lähinnä miehiä

Ap:lle vastaus: Ei voi. Kun luet tarkkaan näitä uli, uli, seli, seli, meinasin joutua.. -juttuja, niin huomaat.