Miten valmenatte lapsianne?

No, ainenkin opetamme kirjoittamaan oikein suomea.

Olen aloittanut jo pienen tytön kanssa juttelemaan siitä asiasta, että ei ole pakko tehdä lapsia ja on ihan sama, meneekö isona naimisiin jonkun pojan vai jonkun tytön kanssa vai meneekö ollenkaan.

Olen myös aina puhunut positiivisesti vieraista kielistä, myös ruotsista, sekä matikasta.

Lapseni käy kolmessa liikuntaharrastuksessa, jotta hänestä ei tule tällaista lihaksetonta mämmikouraa kuin äidistänsä.

Lisäksi jo ennen eskarivuotta puhuimme usein siitä, miten tärkeää on aina tehdä läksyt kunnolla ja kuunnella huolella opettajaa ja olla hänelle ystävällinen. Myös kiusaamisesta on paljon puhuttu, lapsi tietää, että koskaan ei saa kiusata muita ja jos joku kiusaa, siitä pitää heti sanoa äidille.

Armeijastakin on puhuttu ja rauhasta ja isänmaasta ja äidinkielestä, miten ne ovat todella tärkeitä asioita, joiden arvokkuuden ymmärtää usein vasta sitten, jos on pakotettu niistä luopumaan.

Uskonnosta puhumme ajoittain. Lapsi kuuluu kirkkoon ja käymme joskus jumalanpalveluksissa ihan vain sen takia, että sekin puoli tulee tutuksi (osaa siis käyttäytyä ja tietää, mitä kirkossa tehdään). Puhumme siitä, mitä usko on ja millaisiin eri asioihin tai jumaliin ihmiset voivat uskoa tai olla uskomatta eikä se itsessään vaikuta ihmisen arvoon tai älykkyyteen millään lailla.

Valmennan lastani myös kodinhoidollisissa asioissa kuten siivoaminen, pyykki, tiski, imurointi.

Toivon, että lapsestani tulee hyvinvoiva, tasapainoinen aikuinen, joka selviää ilman äitiäkin (kun ei koskaan huomisesta tiedä).