En osaa nauttia vauvasta, kun koko ajan mietin, teenkö kaiken oikein

Vauva parka. Kyllä se aistii, jos äiti on koko ajan ahdistuksen vallassa. Mieluummin vähän pieleen niin, että on rentoa ja mukavaa, kuin pilkulleen oikein mutta tippa linssissä.

Semmosta se on. Ja normaalia. Lasten kanssa luonnollista, pyrkiä parhaaseen.

Liika on kuitenkin liikaa.

Oisko joku äiti, mies tai neuvolatäti joka kehuisi sua kunnolla? Se tekis sulle tosi hyvää.

Oot varmasti mahtava äiti ja teet kaiken ihan oikein. Voit vähän höllätä, osaat kyllä! Hyvä sinä!

Kyllä se vauva ilmoittaa, jos ei ole saanut tarpeeksi unta, syliä tai maitoa. Ota rennosti ja koita nauttia vauva-ajasta. Imettäminen voi olla alkuun hankalaa, mutta jos se on sinulle tärkeä asia, niin varmaan olisi hyvä ottaa yhteyttä johonkin paikkakuntasi imetystukiryhmään. 

Tekisi mieli sanoa, että jos vauva pysyy hengissä, teet kaiken oikein, mutta ei se ihan niinkään mene. On turha sanoa uudelleen, että koita rentoutua. Tai että nyt on helppoa, odotappa vaan. Mutta ihan oikeasti, ei sen vauvan kanssa oleminen ole mitään ydinfysiikkaa. Pidä sylissä, kun hän on hereillä ja laita sänkyyn kun nukahtaa. Vauva hakeutuu itse sopivaan asentoon nukkumaan ja jos nukkuu, siinä on hyvä. Vauva todellakin ilmoittaa, jos on jotain vailla.

Luota siihen, että et varmasti tee kaikkea täysin oikein ja hyväksy asia. Eiköhän siitä ihan yhteiskuntakelpoinen ihminen tule kuitenkin.

Ei se lapsi olekkaan sitä varten, että sinä siitä nauttisit.

Ristus näitä minä minä äitejä tällä palstalla :-(

Ja totta kai syyllistyn myös siitä etten osaa ottaa rennosti, sillä tiedän, että rakkaus ja aito läsnäolo ovat vauvalle tärkeämpää kuin mitkään suositukset.

Kuinka vanha vauva on? Menikö odotus ja synnytys ok? Soita neuvolasn ja pyydä päästä juttelemaan mahdollisimman pian. Ja siinä välissä yritä rauhoittua, sun vauvalla on asiat joka tapauksessa patemmin kuin tuhansilla muilla (pakolaisleirit, slummit , täysorvot ko olosuhteissa jne)

Yritä löytää pieniä hetkiä joka päivä a) itsellesi b) vauvan kanssa jolloin vain nautit pienestä ihmeestä/uudesta elämänvaiheesta. "Määräät" itsellesi että vaikka 3min/päivä ei saa stressata. Jaksamista; täydellisyyttä ei ihmissuhteissa kkinä ole.

Kyllä teet oikein. Sinulla on äidinvaisto ja rakastat lastasi. Luota vaan itseesi.

Luota itseesi ja noudata vaistojasi. Älä liikaa mieti suosituksia. Imettämistä kannattaa jatkaa.

Synnytyksen jälkeinen masennus? Ei noin kova stressaaminen niin että kaikki suhteellisuudentaju häviää ole ihan normaalia. Olet tosi ahdistunut selvästi. Oletko yksin vauvan kanssa vai onko isä kuvioissa?

Olenko ainoa jonka korviin vauvasta nauttiminen kuulostaa pervolta?

Siis puolisot nauttivat toisistaan, mutta että vauvastakin etsitään nautintoa.

Sitten vielä väitetään, että lapsettomat ovat itsekkäitä.

Olin vähän samanlainen tuore äiti liki 10 v sitten. Relaa vauvan kanssa. Vauva ei siitä kärsi jos saa joskus pullomaitoa. Imetys ei ole mikään kaikki-tai-ei-mitään suoritus eikä mene pilalle satunnaisesta pulloilusta. Vauvakaan ei jaksa tai tarvitse jatkuvaa vuorovaikutusta. Ei luonnonkansoillakaan näin ole, vauvat kulkevat mukana esim kantoliinassa mutta äidit tekevät askareita siinä samalla. Itse muistan kerran uuvuttaneeni vauvan (muutenkin huono nukkuja) jatkuvalla vuorovaikutuksella ja lopulta väsähti niin että huusi pää punaisena ja nukahti. Siitä opin vähän relaamaan ja ajattelin ettei vauva mene pilalle jos keskityn välillä muuhunkin kuin häneen ja olen vaikka - kauhistus sentään - netissä vauva sylissäni lepäilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jonka korviin vauvasta nauttiminen kuulostaa pervolta?

Siis puolisot nauttivat toisistaan, mutta että vauvastakin etsitään nautintoa.

Sitten vielä väitetään, että lapsettomat ovat itsekkäitä.

Se on normaalia ja vauvan etu,että äiti nauttii ajastaan vauvan kanssa. Mitä itsekästä siinä on? Yleensä äiti on onnellinen pienestä ja suloisesta lapsestaan. Joskus se peittyy kaiken väsyn ja huolen alle,mutta hyvä olisi pysähtyä myös nauttimaan tuosta ainutlaatuisesta ajasta.

Eli kyllä,olet vähän vinksahtanut jos ajattelet tuosta jotain sek*uaalista.

Uskomatonta. Vauvan kanssa on kuitenkin niin helppoa verrattuna mihinkään muuhun ikään. Eihän se lähde edes karkuun ja sen kanssa voi käydä vaunulenkeillä. Syö vaan ja nukkuu. Yöllä pitää herätä, mutta so what.

En usko, että olen masentunut. Tykkään vaan aina elämässä noudattaa kaikkia sääntöjä ja suosituksia, sillä normaalisti ne helpottavat elämää. Tietysti muiden lapsista kasvaa aina ihan terveitä vaikka saavat korviketta ja äitejä ei kiinnosta muutkaan suositukset, mutta omani kohdalla vaan mietin kaikkia haittoja mitä mistäkin asiasta voi seurata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tykkään vaan aina elämässä noudattaa kaikkia sääntöjä ja suosituksia, sillä normaalisti ne helpottavat elämää.  äitejä ei kiinnosta muutkaan suositukset, mutta omani kohdalla vaan mietin kaikkia haittoja mitä mistäkin asiasta voi seurata.

Ap

Tervetuloa aikuisuuteen. Kenties olet huomannut että on olemassa mm. lähes täysin ristiriitaisia suosituksia? Että ammattilaisilla on erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on paras/oikea tapa? Että esim. ruokavalio"oppeja" on ihan joka lähtöön? Ajat itsesi burnouttiin jos noudatat joka ikistä suositusta, joka lastenkasvatuksesta ja elämästä yleensä on annettu. On pakko oppia suodattamaan ja noudattamaan niitä suosituksia, jotka itselle tuntuvat järkeviltä. 

Tuore äiti 18 vuotta sitten:

On täysin mahdotonta tehdä kaikkea oikein, myöskään myöhemmin, ja se on ihan ok. Riittävän hyvä riittää, ja ne vanhat rakkaus ja rajat. Molempia tarvitaan. Onnea pitkälle matkalle.

Varsinkin näin vauva-aikana tekee mieli pitää kiinni kaikista suosituksista kun tuo ei osaa sanallisesti kertoa mitä haluaa. Nyt ainakin kuvittelen, että myöhemmin helpottaa.

Ap