Osaako joku kertoa minkälaisia teologisia eroja eri kristillisten kirkkokuntien välillä on?

Raamatun luvut 1-11 (Mooseksen 1. kirjan alku) ovat kiistanalaisimpia lukuja. Kuka on ollut katsomassa kun kaikki tämä luotiin? Jollekin profeetalle on annettu näky luomisesta, jonka hän on tallettanut ja kirjoittanut meille. Mietitäänpä hetki Nooaa ja vedenpaisumusta. Lastenkirjat kuvaavat meille paatin täynnä kivoja eläimiä, josta voi jäädä lapsellinen kuva. Mutta mitä oli todellisuus, kun luemme että vedet paisuivat maasta käsin ja taivaan ilmakehää suojaava vesikerros satoi alas pallomme päälle ja  vettä tuli kuin saavista. Merenpohjat repeilivät ja halkeilivat maanalaisten järistysten takia ja tsunameita oli paljon. Ilma myrskysi ja oli täynnä rajua ukkosta.

Raamatussa kuvattu arkki mittoineen ja fyysiseltä olemukselta ei ole mikään lasten kirjan kiva pikku paatti, vaan juuri sellainen, joka voi selvitä hemmetinmoiset pyörteet, aallot, merenalaiset järistykset ja muut ilmiöt, joita tämmä maapallo ei ollut koskaan ennen kohdannut. Ilmasto muuttui ja kylmeni. Napa-alueet jäätyivät peittäen mammutit jääkerrosten alle, josta niitä on myöhemmin löytynyt. Vähempikin myllerrys antaa ymmärtää, että merenelävien ruhoja on löytynyt korkeiden vuorien huipuilta, ei mikään ihme ole.

Suomen kirkkokuntien välillä ei ole suuria teologisia eroja niiden kaikkein tärkeimpien kysymysten kohdalla, kuten pelastus ja syntiinlankeemus. Niistä muista, joista kättä väännetään, ovat siinä mielessä aika pitkälle sivuseikkoja (kastekysymys, ehtollisen vietto, pyhä päivän vietto la vai su jne.)

Vierailija kirjoitti:

Raamatun luvut 1-11 (Mooseksen 1. kirjan alku) ovat kiistanalaisimpia lukuja. Kuka on ollut katsomassa kun kaikki tämä luotiin? Jollekin profeetalle on annettu näky luomisesta, jonka hän on tallettanut ja kirjoittanut meille. Mietitäänpä hetki Nooaa ja vedenpaisumusta. Lastenkirjat kuvaavat meille paatin täynnä kivoja eläimiä, josta voi jäädä lapsellinen kuva. Mutta mitä oli todellisuus, kun luemme että vedet paisuivat maasta käsin ja taivaan ilmakehää suojaava vesikerros satoi alas pallomme päälle ja  vettä tuli kuin saavista. Merenpohjat repeilivät ja halkeilivat maanalaisten järistysten takia ja tsunameita oli paljon. Ilma myrskysi ja oli täynnä rajua ukkosta.

Raamatussa kuvattu arkki mittoineen ja fyysiseltä olemukselta ei ole mikään lasten kirjan kiva pikku paatti, vaan juuri sellainen, joka voi selvitä hemmetinmoiset pyörteet, aallot, merenalaiset järistykset ja muut ilmiöt, joita tämmä maapallo ei ollut koskaan ennen kohdannut. Ilmasto muuttui ja kylmeni. Napa-alueet jäätyivät peittäen mammutit jääkerrosten alle, josta niitä on myöhemmin löytynyt. Vähempikin myllerrys antaa ymmärtää, että merenelävien ruhoja on löytynyt korkeiden vuorien huipuilta, ei mikään ihme ole.

Suomen kirkkokuntien välillä ei ole suuria teologisia eroja niiden kaikkein tärkeimpien kysymysten kohdalla, kuten pelastus ja syntiinlankeemus. Niistä muista, joista kättä väännetään, ovat siinä mielessä aika pitkälle sivuseikkoja (kastekysymys, ehtollisen vietto, pyhä päivän vietto la vai su jne.)

Mutta mitä sanot tuohon, että jospa koko kirja(kokoelma) on tarkoitus käsittää abstraktina, salliiko mikään kirkkokunta sellaista?

Sinänsä minusta ihmiskunnan historiassa varmasti on ollut vedenpaisumuksia, useitakin, ja hyvin voi olla että hyvä, viisas ja ajoissa varautunut ihminen perheineen on todennäköisemmin selvinnyt niistä kuin ihmiset jotka ei ole tajunneet varautua, joilla ei ole ollut hyviä suhteita läheisiin jne.

Missään tapauksessa en suostu ottamaan niin materialistista tulkintaa tarinaan, että Nooalla olisi oikeasti ollut nykyisistä eläinlajeista uros ja naaras messissä ja koko porukka on puolitoista kuukautta keikkuneet merillä sillä aikaa kun dinosaurukset on vajonneet pohjaan. Ja jos se ei mennyt niin, miksi välttämättä olisi pitänyt fyysisen veden edes liittyä asiaan. Rajut sääilmiöt voi olla pohjana symboliikalle, mutta niiden ei tarvitsisi olla se syy, miksi kirjaan on tällainen tarina pantu.

Tulkinta, että Nooan tarina on yhdistelmä useiden ihmisten kokemuksista valtavan luonnonmullistuksen (tai usean luonnonmullistuksen) kynsissä ja että kyseessä siis on jokin konkreettinen luonnonhistoriallinen tapahtuma, on vain yksi abstraktiotaso ylempänä kuin se että mies nimeltä Nooa rakensi paatin johon keräsi useita eläimiä ja selvisi perheineen siinä missä kaikki muut ihmiset kuolivat.

Parempi tulkintataso minusta on, että vesi järjestelmällisesti läpi Raamatun edustaa kaaosta ja kuolemaa, materiaalista maailmaa, jolloin tuhoisa vedenpaisumus kuvaa (psykologisen) kaaoksen nousemista kenen tahansa elämässä, vesi nousee reunoilta ja taivaaltakin sitä tulee, se valtaa kaiken. Tällaisen katastrofin uhkahan on jatkuvasti läsnä ja hyvin usein tiedämme tasan mistä omassa vallassamme olleesta asiasta se johtuu. Joskus viatonkin ihminen joutuu kaaokseen, mutta hän voi selviytyä siitä samoin kuin Nooa, huolehtimalla että oma elämä ja suhteet läheisiin on kunnossa, luopumalla siitä mistä on luovuttava, pitämällä sen mikä on pidettävä, pitämällä yhteyttä taivaiden elementtiin.

Nooa hahmona on lähellä Jumalaa, hän mm. lähettää linnun matkaan, linnut edustaa taivasta ja henkeä eivätkä maallista eläinkuntaa luomisjärjestyksen mukaan (siinä mennään taivaan ja maan/veden erosta askel kerrallaan yhä lähemmäs niiden yhteenpaluuta, joka tapahtuu ihmisessä, jossa henki tulee tomuun). Koko kirjassa toistuvana teemana on pimeys vs valo, kaaos vs järjestys, materia vs henkinen ulottuvuus, vesi vs ilma, alhaalla vs ylhäällä, äiti vs isä, nainen vs mies, jalat vs pää, reuna vs keskus... kaikki nämä on ensin yhdessä, erotetaan toisistaan ja tuodaan taas yhteen.

kaikki suuret kirkkokunnat, esim ortodoksit, katolilaiset ja luterilaiset ovat harhassa 1) lapsikasteen osalta, koska todellisuudessa lapsikaste ei uudestisynnytä ketään Jumalan lapseksi

2) katolilaiset on harhassa paavin erehtymöttömyysopissa, Maria-opissa, pyhien rukoilemisessa ja muussa noituudessa esim transsubstantaatio-ehtoollisopissa 3) ortodoksit on harhassa myös ehtoollisiessa ja mariologiassaan, mutta siinä taas oikeassa että vastustetaan homoutta, mitä lutherit ei enää tee

parempi erota näistä kaikista ja etsiä Jeesus pelastajakseen

Jeesuksen kaveri kirjoitti:

kaikki suuret kirkkokunnat, esim ortodoksit, katolilaiset ja luterilaiset ovat harhassa 1) lapsikasteen osalta, koska todellisuudessa lapsikaste ei uudestisynnytä ketään Jumalan lapseksi

2) katolilaiset on harhassa paavin erehtymöttömyysopissa, Maria-opissa, pyhien rukoilemisessa ja muussa noituudessa esim transsubstantaatio-ehtoollisopissa 3) ortodoksit on harhassa myös ehtoollisiessa ja mariologiassaan, mutta siinä taas oikeassa että vastustetaan homoutta, mitä lutherit ei enää tee

parempi erota näistä kaikista ja etsiä Jeesus pelastajakseen

Tästä ei varsinaisesti ollut apua :).

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan tosissaan usko, että kyy omenapuussa sai Eevan hairahtumaan?

Raamatun luomiskertomukset ovat täysin symbolistisia. Samoin Paratiisin puutarha ja syntiinlankeemus ovat kuvaannollisia asioita, kuten Aatami ja Eevakin.

Näiden tarinoiden tulkintaan tosiaan tarvittaisiin tietoja muinaisista kulttuureista, niiden vaikutuksista toisiinsa, kielitieteestä...

Uusi Testamenttikin on aikansa tuotos. Sen ajan ihmiset mielsivät maailmansa aivan toisin kuin nykyihminen. Vaikka he olivatkin älyltään tasavertaisia meihin nähden, niin silti transsendenssi selitti heille sen, minkä tiede meille nykyisin.

(Vertaa itseäsi vaikka savupirtissä 1700-luvulla eläneeseen esivanhempaasi: kummitukset, haltiat ja virvatulet olivat hänelle aivan todellisia. Ovatko ne sinulle?)

Jeesukseenkin voi "uskoa" Jumalan poikana, vaikka tietäisi, että 'neitseestä syntyminen' ei tarkoita suorasanaisesti partenogeneesiä.

'Neitsyt' tarkoittaa vain nuorta naimatonta naista.

Miksei Jeesuksen syntymään liittyisi pyhyyttä, vaikka hän olisikin saanut alkunsa aivan biologisella tavalla?

Pyhän Hengen keinot ovat moninaiset.

Kuolleista nousemuksenkin voi tulkita eri tavoin.

Epäilemättä ainakin Evankeliumi elää yhä.

Vapahdus, lunastus ja syntien anteeksi saaminen ristinkuoleman kautta...

Rukouksessahan sanotaan, että "Herra antakoon teille rauhan".

Tärkeintä on kai löytää se rauha itsensä ja maailman välillä. Mietiskellen, uskoen, tulkiten, välillä myös vahvasti epäillen.

---

Vaikka te ette uskokaan, niin pidän itseäni puhtaasti ja vahvasti luterilaisena ja lausun Apostolisen uskontunnustuksenkin aivan hyvällä omallatunnolla.

(Nikean uskontunnustus mietityttää enemmän).

Voisin hyvin pitää kummituksia, haltijoita ja virvatulia todellisena jos ymmärtäisin mihin kontekstiin ne asettuu. Kummitus voisi olla jokin selvittämättä jäänyt petos tai valhe, joka vaikuttaa ihmisten käytökseen ja tekee ihmisistä epäluuloisia. Haltija voi olla se jokin joka "mittaa" sitä miten oikein ja kestävästi ihminen toimii suhteessa ympäristöön, esimerkiksi saunatonttu suuttuu = saunalle käy huonosti tai vähintään saunomiskokemuksesta tulee epämiellyttävä, jos saunaa ei ole huollettu oikein ja saunomishetkeen suhtauduttu kunnioituksella. Olen myös miettinyt ruoka-, eläin- ja jopa ihmisuhrien merkitystä. Meille se näyttäytyy tuhlauksena tai raakuutena, mutta entä jos olisin uhrannut jotain arvokasta tarvitsemani asian eteen, jos vaikka uhraisin lemmikkikoirani uudenvuodenlupausten edestä, ei varmaan tulisi jätettyä kuntosalikorttia käyttämättä. Tai jos olisin muinainen maanviljelijä ja kevään tullen kylvökautta odotellessa joutuisin ruoan loppuessa uhraamaan esikoiseni uudelle sadolle, se pelto ei jäisi kääntämättä ja kylvämättä vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen ja voimat loppu, lapsen muisto tulisi aina mieleen kun tekisi mieli lopettaa. Sillä ehkä sitten selvittäisiin taas yhden talven yli ja tulevinakin vuosina koko perhe muistaisi niihin aikoihin uhria. Olisiko väärin sanoa, että siinä tapauksessa esikoisen henki varjelisi satoa?

Oleellinen asia on se mitä tarkoittaa TODELLINEN. Tai OLLA OLEMASSA. Onko ajatus todellinen tai olemassa? Sillä on valtava voima, kenties hyvin muotoilu ajatus on vahvinta mitä ihmisillä on. Kyseessä näissä muinaisissa ilmiöissä on joka tapauksessa maailmankuva jossa ihmisen subjektiivinen todellisuudenkokemus on totta, ei maailma jossa ihmisen subjektiivinen kokemus on hävitetty ja keskitytään objektiiviseen todellisuuteen. Materialistinen tiede ei tule ikinä pääsemään selville näistä toisenlaisen maailmankuvan asioista, koska se ei pysty käsittelemään subjektiivisuutta. Lopulta on kuitenkin niin, että objektiiviseksi väitetty tiedekin on aina subjektiivista.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos tarkasteluun otetaan eri protestanttiset liikeet näkemyksissä on painotuseroja ja jos mukaan otetaan karismaattiset liikkeet niin päästään jo siihen keskusteluun miten kirjaimellisesti raamattua pitää tulkita.---

Ateisti

Mitä voi sanoa siitä miten kirjaimellisesti Raamattua pitää tulkita, jos ne karismaattiset liikkeet otetaan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos tarkasteluun otetaan eri protestanttiset liikeet näkemyksissä on painotuseroja ja jos mukaan otetaan karismaattiset liikkeet niin päästään jo siihen keskusteluun miten kirjaimellisesti raamattua pitää tulkita.---

Ateisti

Mitä voi sanoa siitä miten kirjaimellisesti Raamattua pitää tulkita, jos ne karismaattiset liikkeet otetaan mukaan?

Karismaattiset liikkeet eivät tulkitse, vaan uskovat Raamattuun kirjaimellisesti Jumalan sanana.

Siksi on näitä kreationisteja ja muita - hmmm -

melko suvaitsemattomia suuntauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos tarkasteluun otetaan eri protestanttiset liikeet näkemyksissä on painotuseroja ja jos mukaan otetaan karismaattiset liikkeet niin päästään jo siihen keskusteluun miten kirjaimellisesti raamattua pitää tulkita.---

Ateisti

Mitä voi sanoa siitä miten kirjaimellisesti Raamattua pitää tulkita, jos ne karismaattiset liikkeet otetaan mukaan?

Karismaattiset liikkeet eivät tulkitse, vaan uskovat Raamattuun kirjaimellisesti Jumalan sanana.

Siksi on näitä kreationisteja ja muita - hmmm -

melko suvaitsemattomia suuntauksia.

Ah, ei niitä sitten.

Ap, kyllä sun pitäisi tehdä uskonnon koti-eesseesi ihan itse. Näissä kommenteissa ei sitä paitsi enemmistössä ole päätä eikä häntää, saati faktoja ja lähteitä.

Mitä, jos ryhtyisit hommiin vaan ja lopettaisit fuskaamisen?

kysyy äidillisesti uskonnon ja ET:n opettaja

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä sun pitäisi tehdä uskonnon koti-eesseesi ihan itse. Näissä kommenteissa ei sitä paitsi enemmistössä ole päätä eikä häntää, saati faktoja ja lähteitä.

Mitä, jos ryhtyisit hommiin vaan ja lopettaisit fuskaamisen?

kysyy äidillisesti uskonnon ja ET:n opettaja

Mistäköhän nyt puhut? Jos et ymmärrä tulkintojani niin valitettavasti en osaa tähän hätään tehokkaammin asiaa selittää... Mistä voisin repiä faktoja tai lähteitä symboliikalle? Osaatko itse sitten sanoa mikä kristinuskon taho olisi vähiten kirjaimellisen tulkinnan perässä? Ortodoksit ehkä?

Koita vaikka tätä Taru sormusten herrasta tulkintaa, jos minun selitykset Raamatusta ei aukea:

Ensimmäinen, kirjaimellinen analyysin taso on, että siinä hobitti seikkailee mielikuvitusmaassa, sen maailman sisäisen logiikan mukaan. Kaikki on mahdollista tässä maailmassa ja on kiinni pelkästään kirjailijan mielikuvituksesta, mitä kaikkea häppeninkiä hän sinne keksii.

Toinen taso on vähän kattavampi abstraktio, eli että kyse on toisen maailmansodan maailmanpoliittisten tapahtumien esittämisestä fiktion keinoin, Sauron edustaa totalitarismia tai yleensä vain vihollista, ja muut ryhmät edustaa vaikka nyt sitten Brittien luokkayhteiskuntaa. Sormuksen symboliikka jää vähän hämäräksi, mutta kenties se on ydinpommi joka lopettaa sodan ja Frodo on joku poikanen joka on mukana tässä vaikeassa ja vaarallisessa tehtävässä ja lopulta onnistuu.

Minun mielestä paras tulkinnan taso on kuitenkin, että Taru sormusten herrasta -trilogia kertoo naiivin minän (=hobitti) heräämisestä ja egon (=kultainen valtasormus) tuhoamisesta katsomalla pahuuden ytimeen. Ego suojelee haurasta minää, mutta vallan antaminen sille johtaisi yksilön ja maailman tuhoutumiseen totalitaristisen kulttuurin ottaessa vallan. Vain sitä kautta, että yksilö voittaa itsensä ja egonsa, koko sivilisaatio pelastuu ja sitä myöten yksilö pääsee "ikuiseen elämään". Muista arkkityypeistä esimerkiksi velhot edustaa samankaltaista isähahmoa kuin VT:n Jumala, siis kulttuuria, Gandalf on hyväntahtoinen ohjaava ja suojeleva isä ja Saruman&Sauron edustavat tyranniaa, tuhoavaa isää.

Mitä lähteitä tähän voisi laittaa? Ehkä TSH:n kansi jossa kultainen sormus nousee viittahahmon valoa loistavan kruunun ympärille? Ehkä Freudin ja Jungin työt, jotka oli varmasti tuttuja sen ajan kirjailijoille? Tolkienin ei ole tarvinnut tietoisesti luoda tarinaa tältä pohjalta, hän on voinut luovana ihmisenä aistia samat asiat ilmasta ja ilmaista ne mielikuvituksensa tuotteiden kautta.