Oman ajan, vapaiden ja lomien määräytyminen parisuhteessa, jossa lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Eli olet luvannut tinkiä omista menoista

Niin on tainnut päästä käymään, jonka alan tajuta vasta nyt kun ei jaksa enää. 

Sinä olet valinnut toimia näin. Et voi laittaa miestä luopumaan kaikesta sinun valintasi takia.

Kokopäivähoito on ainoa mahdollisuus

Tai opiskelun siirtäminen

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko erikseen sopineet, että mies hoitaa lasta opiskeluidesi ajan vai miksi lapsi on osapäivähoidossa? Tarvehan teillä on selvästi suurempi, jos sekä opiskelet että käyt töissä. Minusta vaikuttaa siltä, että helpoin ratkaisu olisi laittaa lapsi kokopäivähoitoon. Silloin saisit opiskella lapsen ollessa hoidossa ja jäljelle jäävän ajan voisitte jakaa miehenne kanssa haluamallanne tavalla. Silloin teille molemmille luulisi jäävän sitä "omaa aikaa".

Omat vanhempani ovat siis olleet apuna myös lapsen hoidossa, sillä en halua laittaa lasta kokopäivähoitoon "vieraille" noin nuorena:( Tästä järjestelystä siis sovittiin ennen opiskeluideni jatkamista äitiysloma jälkeen ja mieskin oli ihan täysillä mukana. Ilmeisesti realiteetit on iskenyt nyt aika kovaa, sillä opiskeluni ei ole mitään leppoisaa lueskelua silloin tällöin vaan joudun oikeasti keskittymään.

Tuntuu jotenkin väärältä laittaa lapsi hoitoon kokopäiväisesti vaan saadakseen vapaata. En halua vapaata lapsestani, vaan jatkuvista velvollisuuksista tai edes helpotusta niihin. Esimerkiksi miehen mielestä hänen ei tarvitse niin paljon tehdä kotihommia, kun on lomalla, jolloin ne tietty kaatuvat minun niskaan. Olenkin kysynyt häneltä, että milloin minulla on loma, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Vastausta vaan ei kuulu. 

Ei voi olla totta. Mies on siis sittenkin vastuutaan välttelevä, hommat sinun niskaan kaatava luikero! Onko muunlaisia miehiä olemassa? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä oma aikataulusi vain on liian kireä. On aika ponnistus opiskella ja käydä töissä sekä vielä olla pienen lapsen äiti. Jos miehesi käy töissä, voisitko sinä keskittyä vain opiskeluun? Jäisi yksi palikka pois.

Tiedän, että tässä on osa omaakin syytä, mutta ärsyttää, kun se olen aina minä joka joustan omista menoistani. Nyt haluaisin opiskella ja valmistua unelma-ammattiini, mutta toisaalta haluan saada myös tienattua omaa rahaa enkä elää miehen siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet valinnut toimia näin. Et voi laittaa miestä luopumaan kaikesta sinun valintasi takia.

Kokopäivähoito on ainoa mahdollisuus

Tai opiskelun siirtäminen

En minä pakota miestä luopumaan mistään vaan ottamaan lisää vastuuta yhteisistä asioista! Eniten vituttaa, että tästä keskusteltiin etukäteen ja kysyin monta kertaa, että onnistuuko tämä järjestely ja mies siihen vaan "joojoo tottakai, olen apuna. mene ihmeessä opiskelemaan". Olisin lykännyt koulua muutamalla vuodella, jos ei olisi sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta. Mies on siis sittenkin vastuutaan välttelevä, hommat sinun niskaan kaatava luikero! Onko muunlaisia miehiä olemassa? 

:D kieltämättä vähän tulee tällainen olo välillä! Toisaalta mies on hyvä isä ja pyydettäessä kyllä useimmiten toimii. Oma-aloitteisuus tuntuu olevan kateissa ja joskus aiheuttaa enemmän sotkua sekä lisähommaa kuin auttaa. Omat voimat ehtyy jatkuvaan neuvomiseen/ käskemiseen ja miehellä menee tietty hermot "nalkuttavaan akkaan".

MIehen mielestä kotihommat ja opiskelu ei muutenkaan ole niin raskasta työtä vaan enemmänkin kevyttä puuhailua, jota voi pitää rentouttavana oma aikana. Kumma, kun mies rentoutuu mieluummin jossain muualla:)

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet valinnut toimia näin. Et voi laittaa miestä luopumaan kaikesta sinun valintasi takia.

Kokopäivähoito on ainoa mahdollisuus

Tai opiskelun siirtäminen

En minä pakota miestä luopumaan mistään vaan ottamaan lisää vastuuta yhteisistä asioista! Eniten vituttaa, että tästä keskusteltiin etukäteen ja kysyin monta kertaa, että onnistuuko tämä järjestely ja mies siihen vaan "joojoo tottakai, olen apuna. mene ihmeessä opiskelemaan". Olisin lykännyt koulua muutamalla vuodella, jos ei olisi sopinut.

Klassiset vastuunvälttelijän sanat "olen apuna". Sua on kusetettu, ap.

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta. Mies on siis sittenkin vastuutaan välttelevä, hommat sinun niskaan kaatava luikero! Onko muunlaisia miehiä olemassa? 

:D kieltämättä vähän tulee tällainen olo välillä! Toisaalta mies on hyvä isä ja pyydettäessä kyllä useimmiten toimii. Oma-aloitteisuus tuntuu olevan kateissa ja joskus aiheuttaa enemmän sotkua sekä lisähommaa kuin auttaa. Omat voimat ehtyy jatkuvaan neuvomiseen/ käskemiseen ja miehellä menee tietty hermot "nalkuttavaan akkaan".

MIehen mielestä kotihommat ja opiskelu ei muutenkaan ole niin raskasta työtä vaan enemmänkin kevyttä puuhailua, jota voi pitää rentouttavana oma aikana. Kumma, kun mies rentoutuu mieluummin jossain muualla:)

No mutta mieshän sitten vaihtaa toisen harrastuksensa tuohon rentouttavaan kotipuuhailuun, ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta. Mies on siis sittenkin vastuutaan välttelevä, hommat sinun niskaan kaatava luikero! Onko muunlaisia miehiä olemassa? 

:D kieltämättä vähän tulee tällainen olo välillä! Toisaalta mies on hyvä isä ja pyydettäessä kyllä useimmiten toimii. Oma-aloitteisuus tuntuu olevan kateissa ja joskus aiheuttaa enemmän sotkua sekä lisähommaa kuin auttaa. Omat voimat ehtyy jatkuvaan neuvomiseen/ käskemiseen ja miehellä menee tietty hermot "nalkuttavaan akkaan".

MIehen mielestä kotihommat ja opiskelu ei muutenkaan ole niin raskasta työtä vaan enemmänkin kevyttä puuhailua, jota voi pitää rentouttavana oma aikana. Kumma, kun mies rentoutuu mieluummin jossain muualla:)

No mutta mieshän sitten vaihtaa toisen harrastuksensa tuohon rentouttavaan kotipuuhailuun, ongelma ratkaistu.

Tätä vois ehdottaa. Haluaisin kyllä nähdä sen ilmeen.

Kiitos tästä, piristit mun muuten jo niin paskaa päivää! Muuta apua tästä ketjusta ei varmaa ollukaan:D

Kyllä mäkin sanoisin käytännön kokemuksella, että tuossa on yksi palikka liikaa. Olisiko taloudellisesti mahdollista ottaa esim. opintolainaa ja jättäytyä pois töistä siksi aikaa että valmistut? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin sanoisin käytännön kokemuksella, että tuossa on yksi palikka liikaa. Olisiko taloudellisesti mahdollista ottaa esim. opintolainaa ja jättäytyä pois töistä siksi aikaa että valmistut? 

Tiedän, toisaalta työ on mulle myös tapa päästä pois kotinurkista ja vähän sosialisoitumaan. Teen siis 1-2 työvuoroa/ vko koulun lisäksi. Ahdistaa ajatus, että koulun lisäksi olisin vielä enemmän kiinni niissä tympeissä kotihommissa :/ Lainaa en halua nostaa, kun lyhennän jo asuntolainaa.

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko erikseen sopineet, että mies hoitaa lasta opiskeluidesi ajan vai miksi lapsi on osapäivähoidossa? Tarvehan teillä on selvästi suurempi, jos sekä opiskelet että käyt töissä. Minusta vaikuttaa siltä, että helpoin ratkaisu olisi laittaa lapsi kokopäivähoitoon. Silloin saisit opiskella lapsen ollessa hoidossa ja jäljelle jäävän ajan voisitte jakaa miehenne kanssa haluamallanne tavalla. Silloin teille molemmille luulisi jäävän sitä "omaa aikaa".

Omat vanhempani ovat siis olleet apuna myös lapsen hoidossa, sillä en halua laittaa lasta kokopäivähoitoon "vieraille" noin nuorena:( Tästä järjestelystä siis sovittiin ennen opiskeluideni jatkamista äitiysloma jälkeen ja mieskin oli ihan täysillä mukana. Ilmeisesti realiteetit on iskenyt nyt aika kovaa, sillä opiskeluni ei ole mitään leppoisaa lueskelua silloin tällöin vaan joudun oikeasti keskittymään.

Tuntuu jotenkin väärältä laittaa lapsi hoitoon kokopäiväisesti vaan saadakseen vapaata. En halua vapaata lapsestani, vaan jatkuvista velvollisuuksista tai edes helpotusta niihin. Esimerkiksi miehen mielestä hänen ei tarvitse niin paljon tehdä kotihommia, kun on lomalla, jolloin ne tietty kaatuvat minun niskaan. Olenkin kysynyt häneltä, että milloin minulla on loma, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Vastausta vaan ei kuulu. 

Elämä on valintoja. Jos haluat enemmän vapaata, joko vähennät omia vastuitasi tai laitat lapsen kokopäiväiseen hoitoon.

Ei sekään reilulta kuulosta, että vaadit puolisoasi vahtimaan lasta kokopäiväisen työn lisäksi sekä opiskeluidesi että ns. "Oman aikasi" ajan. Toki on ihanaa, jos hän niin tekee, mutta et voi sellaista vaatia.

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lomaa siis haluaisit? Olla yksin kotona tekemättä mitään? Bilettää kavereiden kanssa? Vai mitä?

Juurikin olla tekemättä tai ajattelematta mitään. Lähteä jonnekin pois kotoa ettei tarvitsisi koko ajan stressata tekemättömiä hommia. Tietäisi vaan vielä, että minne ja milloin, kun kaikki lomat/ vapaat vahdin lasta, että mies pääsee lomailemaan!

No miksi et sitten tee? Pelkäätkö miestäsi vai mikä on ongelma? Keksit sen mitä ja milloin haluat tehdä ja ilmoitat miehelle.

En pelkää! Aikautaulujen sovittaminen on vaan niin vaikeeta ja vihdoin kun saa jotain menoa sovittua, niin lapsi on sairaana, mies joutuu ylitöihin, itse sairastuu, kaveri peruu tapaamisen. 

Lapsen tai sinun sairastumiset ja kavereidesi aikataulut eivät ole miehesi syytä. Mies kykenee kyllä hoitamaan sairaan lapsen siinä missä sinäkin. Käykö mies sairaana omissa harrastuksissaan? Jos käy, niin käy sinäkin. Ylityöt on usein sellainen juttu nykypäivänä, että jos haluaa pitää työpaikkansa, niistä ei voi kovin usein kieltäytyä ilman pätevää syytä. Ja pätevä syy ei ole se, että vaimo haluaa omaa aikaa. 

Nyt siis sovitte miehen kanssa, mitkä illat viikosta ovat sinun omaa aikaasi ja mitkä miehen omaa aikaa. Jos lapsi on sairaana, se ei muuta mitään vaan kotiin jäävä vanhempi hoitaa sairaan lapsen. Jos itse sairastut omana vapaailtanasi, niin on omassa harkinnassasi, jäätkö kotiin vai et. Jos kaverisi peruvat, niin sekään ei muuta tilannetta miksikään vaan menet tekemään jotain ilman kavereitasi.

Vierailija kirjoitti:

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko erikseen sopineet, että mies hoitaa lasta opiskeluidesi ajan vai miksi lapsi on osapäivähoidossa? Tarvehan teillä on selvästi suurempi, jos sekä opiskelet että käyt töissä. Minusta vaikuttaa siltä, että helpoin ratkaisu olisi laittaa lapsi kokopäivähoitoon. Silloin saisit opiskella lapsen ollessa hoidossa ja jäljelle jäävän ajan voisitte jakaa miehenne kanssa haluamallanne tavalla. Silloin teille molemmille luulisi jäävän sitä "omaa aikaa".

Omat vanhempani ovat siis olleet apuna myös lapsen hoidossa, sillä en halua laittaa lasta kokopäivähoitoon "vieraille" noin nuorena:( Tästä järjestelystä siis sovittiin ennen opiskeluideni jatkamista äitiysloma jälkeen ja mieskin oli ihan täysillä mukana. Ilmeisesti realiteetit on iskenyt nyt aika kovaa, sillä opiskeluni ei ole mitään leppoisaa lueskelua silloin tällöin vaan joudun oikeasti keskittymään.

Tuntuu jotenkin väärältä laittaa lapsi hoitoon kokopäiväisesti vaan saadakseen vapaata. En halua vapaata lapsestani, vaan jatkuvista velvollisuuksista tai edes helpotusta niihin. Esimerkiksi miehen mielestä hänen ei tarvitse niin paljon tehdä kotihommia, kun on lomalla, jolloin ne tietty kaatuvat minun niskaan. Olenkin kysynyt häneltä, että milloin minulla on loma, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Vastausta vaan ei kuulu. 

Elämä on valintoja. Jos haluat enemmän vapaata, joko vähennät omia vastuitasi tai laitat lapsen kokopäiväiseen hoitoon.

Ei sekään reilulta kuulosta, että vaadit puolisoasi vahtimaan lasta kokopäiväisen työn lisäksi sekä opiskeluidesi että ns. "Oman aikasi" ajan. Toki on ihanaa, jos hän niin tekee, mutta et voi sellaista vaatia.

Okei, mutta miksi se olen juuri minä joka joutuu karsimaan? Voisinhan minäkin sitten lopettaa opiskelun ja palata takaisin kokoaikatyöhön?

Eipä se tilanne ollut kovin erilainen kesälläkään jolloin koulusta oli lomaa, mutta tein töitä 40h/vko. Juhannus minulla oli vapaata ja sen mies varasi töistään lomaksi ja lähti kavereineen mökkeilemään, koska on niin paljon stressiä kuulemma. Itsehän sitten olin taas lapsen kanssa kahden nuo vapaat, jolloin mielestäni myös minulla olisi ollut oikeus palautua.

Musta on öyös hullua, että miestä ei voi vaatia viettämään aikaa oman lapsensa kanssa töiden jälkeen?? Onko kokopäivätyö jotenkin niin pyhä asia ettei sen jälkeen voi osallistua oman perheensä arkeen, vaan pitää paeta harrastusten pariin? Eikös sekin ole sitä vapaa-aikaa. Omaa aikaa on kuitenkin taas kun lapsi menee nukkumaan.