Miksi olet parisuhteessa?
Ajattelin kysyä tämmöistä? Itse en keksi mitään muuta hyvää kuin helpommin saatavan seksi, kulujen puolittamisen, ja aikuisen ihmiskontaktin mahdollisille keskusteluille.
Ja olen ollut parisuhteessa, mutta en ehkä enää jatkossa koskaan.
Kommentit (9)
Eikö nuo ole ihan hyviä syitä? Aika yleiseksi on myös muodostunut tapa jälkikasvun hankkimisesta parisuhteessa ollessa.
Koska rakastuin. En keksi mitään muuta syytä miksi olisin suhteessa.
Olen jotenkin leimautunut siihen tyyppiin, kuin sorsanpoika emoonsa. Romanttisempi luonne sanoisi sitä rakkaudeksi.
Tykkään olla tuon ihmisen kanssa, ollaan oltu melkein 30 vuotta jo yhdessä ja huonot puolet suhteessa on paljon pienemmät kuin hyvät puolet. Ja onnekseni hänkin on kestänyt minua.
Kun olen katsellut mitä tapahtui 20 vuotta yksin erakoituneelle äidilleni, niin ei kiitos samaa lääkettä minulle. Ihmisen ei ole hyvä yksin. Ei kyllä kaikissa suhteissakaan, ei sillä. Mutta siksi sitä suhdetta voi vaihtaa jos edellinen ei toimi siksi, että joku ei halua korjailla luonnevikojaan vaan oksentaa päällesi minkä ehtii ja taitaa.
En ole, olen ollut 25 vuotta ja se riitti siitä "lystistä" :D Nyt en enää koskaan aio kenenkään äijän kans saman katon alle mennä. En aio enää hyvää suhdetta pilata yhdessä asumisella!
Mä olen tällä hetkellä parisuhteessa, vaikka oikeastaan haluaisin elää avoimessa suhteessa tai olla sinkku. Miehelleni ei kuitenkaan avoin suhde käy ja rakastan häntä sen verran, etten tahdo satuttaa häntä jättämällä hänet. Hän on kuitenkin hyvä tyyppi, jonka seurassa viihdyn ja joka jostain kumman syystä viihtyy minun kanssani huolimatta siitä, että olen tällainen outo mt-ongelmainen kera parinkymmenen ylimääräisen kilon. Kai sitä pitää kunnioittaa, kun toinen jaksanut katsella mua masennusjaksojeni yli ja ollut tukena.
Haluttaisiin kumpikin perhe, muuttaa pois kaupungista, ehkä ulkomaille. Tullaan kummankin vanhempien kanssa hyvin juttuun ja arvomaailmat on tarpeeksi samansuuntaiset. Löytyy muutakin yhteistä, kuten samantapaisia harrastuksia, musamaku, (musta) huumorintaju ja on kai tässä 3-4 vuoden seurustelun aikana vähän kasvettukin yhteen, että elämä ilman sitä toista tuntuisi tyhjältä.
Seksi on hyvää, parempaa, kuin mitä sinkkuna sai random-panojen muodossa baarista. Se kehittyy parempaan suuntaan, kun kumpikin oppii tuntemaan toista paremmin ja yhteinen rytmi löytyy.
Vielä, kun sitä seksiä olisi vähän enemmän tai voisi edes kokeilla avointa suhdetta niin elämä olisi täydellistä.
No mites rakkaus? Vai onko se ihan out?