Myrkyllinen ihminen

Yhteydenpidon vähentäminen auttaa jonkin verran. Jos et kuule hänen juttujaan niin usein, mieli pysyy virkeämpänä.

Oletko ajatellut, että näillä henkilöillä voi olla tämän käyttäytymisen takana kipeitä asioita? Elämä satuttanut kerta toisensa jälkeen. Lopulta ovat katkeroituneet.

Tällaiseen käytökseen voi olla syynä myös asiat, jotka ovat ko. hlölle tapahtuneet. Liian paljon shittiä voi tehdä kyyniseksi ja ikäväksi ihmiseksi.

Itselläni takana vaikea parisuhde, jossa minua kohdeltiin huonosti. Yritin toivoa ja kannatella kaikkea ja kaikkia. Kun huomaa, ettei sulla ja tekemisilläsi missään vaiheessa ole mtn merkitystä, sitä kyynistyy, katkeroituu, tulee negatiiviseksi. Itse olen kyllä normisti positiivinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon vähentäminen auttaa jonkin verran. Jos et kuule hänen juttujaan niin usein, mieli pysyy virkeämpänä.

Entä jos tää ihminen sattuu olemaan aviomieheni perheenjäsen ja hän haluaa , että kyläilemme yhdessä tämän ihmisen luona ja että olemme yhteyksissä? Itsehän valitsen ketä tapaan ja milloin, mutta en haluaisi pahoittaa miehen mieltä, kun se on hänelle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että näillä henkilöillä voi olla tämän käyttäytymisen takana kipeitä asioita? Elämä satuttanut kerta toisensa jälkeen. Lopulta ovat katkeroituneet.

Tällaiseen käytökseen voi olla syynä myös asiat, jotka ovat ko. hlölle tapahtuneet. Liian paljon shittiä voi tehdä kyyniseksi ja ikäväksi ihmiseksi.

Itselläni takana vaikea parisuhde, jossa minua kohdeltiin huonosti. Yritin toivoa ja kannatella kaikkea ja kaikkia. Kun huomaa, ettei sulla ja tekemisilläsi missään vaiheessa ole mtn merkitystä, sitä kyynistyy, katkeroituu, tulee negatiiviseksi. Itse olen kyllä normisti positiivinen ihminen.

Olen ajatellut ja asia on hyvin pitkälle noin miten kirjoititkin. Ymmärrän siis, että ei tämä ihminen ilkeyttään ole negatiivinen ja katkera, elämä on kolhinut ja hän ei ole pystynyt päästämään irti uhrin roolista. Harmittaa, kun pidän ihmisestä, mutta aina kun käyn kylässä niin sen jälkeen on paha olla ja oksettaa ihan fyysisesti. Ja olen pitkää itsekin huonolla mielellä. Haluaisin auttaa ja kuuntelenkin hänen murheitaan, mutta rajansa silläkin. Tiedän, että en voi toisen puolesta nousta sieltä uhrin roolista. Pidän ihmisestä ja ymmärrän häntä, mutta väsyn itse ja tulee itsellekin negatiivinen olo, kun tapaan tätä ihmistä.

Minä olen tuollainen ihminen. Tajuan sen ihan itse minusta parempi kun vain kaikki pysyy läheltä pois en myrkytä kenenkään elämää kyllähän sen näkee ettei seuraani kaivata en minäkään teidän. Paskaa vain elämältä saanut haluan olla yksin ettei teidän hyvien elämä mene ahdistuksessa kun joudutte olemaan seurassani kyllä hullujen päästäkin löytyy aivo toimintaa et näkee mitä ajattelette. Menkää sinne missä hyvä olla ettei tarvitse näytellä et välittää. Teeskentelyä ei pysty peittää vaikka kuvittelette niin.761

Ei tällaiset joille on tapahtunut kauheuksia yleensä ole niitä, jotka muista pahaa puhuisivat.

Vaikka he saattavat omasta elämästä valittaa, harvoin olen kuullut heidän muita arvostelevan.

Nämä piilokivat sen sijaan vaivihkaa haukkuvat muita usein aivan naurettavin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaiset joille on tapahtunut kauheuksia yleensä ole niitä, jotka muista pahaa puhuisivat.

Vaikka he saattavat omasta elämästä valittaa, harvoin olen kuullut heidän muita arvostelevan.

Nämä piilokivat sen sijaan vaivihkaa haukkuvat muita usein aivan naurettavin perustein.

Piilokivat. :D Miksi arvostellaan heti, jos yrittää pyytää neuvoja ja ratkaista tilannetta niin ettei tarvitsisi pistää välejä poikki? Ja valitettavasti myös niidenkin, jotka ovat kokeneet kovia (mahdollisesti toisten ihmisten taholta),voi olla silti itse vaikea suhtautua ymmärtäväisesti muihin. Ei vaikeudet kaikkia "jalosta."

Voisitko ajatella niin, että tämän ihmisen kohtaamisen tarkoituksena on opettaa sinua? Itse olen saanut paljon opastusta aiheesta ”millainen anoppi en halua olla” . Omani löytää iloisistakin asioista ne negatiiviset puolet. Esimerkiksi kyseli tahdittomasti suvun kahvipöydässä yhden sukulaiseni vakavasta sairaudesta. (Ainahan saa kysellä toki, tässä tapauksessa mieheni oli kertonut äidilleen asiasta, joka ei millään muotoa ollut salainen. Tuntui vaan rankalta, kun hän kauhistellen otti asian puheeksi kaikkien kuullen. Tätä ennen emme olleet asiasta jutelleet)

Olen itse valitettavasti hirveän miellyttämisenhaluinen. Yritin kovasti pyristellä suosioon ja stressasin esim joululahjoista aivan liikaa. Kunnes huomasin, ettei minun uurastaminen vaikuta mihinkään. Olen sitten antanut olla, olen peruskohtelias, muistan merkkipäivinä., käyn kylässä mutta en pyri ”perheenjäseneksi”. Oman ajattelun muutos on auttanut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella niin, että tämän ihmisen kohtaamisen tarkoituksena on opettaa sinua? Itse olen saanut paljon opastusta aiheesta ”millainen anoppi en halua olla” . Omani löytää iloisistakin asioista ne negatiiviset puolet. Esimerkiksi kyseli tahdittomasti suvun kahvipöydässä yhden sukulaiseni vakavasta sairaudesta. (Ainahan saa kysellä toki, tässä tapauksessa mieheni oli kertonut äidilleen asiasta, joka ei millään muotoa ollut salainen. Tuntui vaan rankalta, kun hän kauhistellen otti asian puheeksi kaikkien kuullen. Tätä ennen emme olleet asiasta jutelleet)

Olen itse valitettavasti hirveän miellyttämisenhaluinen. Yritin kovasti pyristellä suosioon ja stressasin esim joululahjoista aivan liikaa. Kunnes huomasin, ettei minun uurastaminen vaikuta mihinkään. Olen sitten antanut olla, olen peruskohtelias, muistan merkkipäivinä., käyn kylässä mutta en pyri ”perheenjäseneksi”. Oman ajattelun muutos on auttanut paljon.

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Kuulostaa samalta kuin oma tilanne. Ja olen ajatellut myös tuota opetus juttua. Ainakin hän näyttää juurikin sen ja voin ottaa mallia, minkälaiseksi katkeraksi ihmiseksi en halua tulla ja pyrkiä asennoitumaan elämään ja kaikkiin kokemuksiin opettavaisina ja myös niin, että en uhriudu vaan olen oman elämäni tekijä. Minulla on vastuu tehdä omat valinnat ja valinnoilla on seuraukset. Ehkä en sitten pyrikään mihinkään ystävyyteen vaan neutraaliin ystävällisyyteen ja sääntelen tapaamisia. Toisaalta koen myös pahaa mieltä hänen puolestaan, koska selvästi ei ole elänyt sellaista elämää kuin olisi halunnut ja tullut loukatuksi niin, että suhtautuu nykyään kaikkiin ihmisiin epäluuloisesti. Se on surullista. :(

Älä anna periksi, myös ikävästi käyttäytyviä ihmisiä oikeasti kaivataan.

Tiedän mistä puhun, itkin viimeksi tänään ikävääni ahdistuneisuuden myrkyttämään puolisooni.

Onneksi apua on saatavilla kun sitä suostuu hakemaan. On totta, etteivät kaikki lääkärit/hoitajat/terapeutit osaa auttaa juuri sinua, mutta kunhan uskoudut läheisellesi, voi hän auttaa sinua jaksamaan kunnes löytyy sopiva ammattilainen. Olen tosiaan itse ollut tässä tilanteessa teininä, sain apua, ja nyt puolisoni kärsii samasta ja oireilee ylitsevuotavalla negatiivisuudella.