Mielipiteitä/ kokemuksia abortista, onko oikein vai väärin. olen 9-luokkalainen ja teen essetä abortista

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sellainen tilanne, että jokaiselle syntyvälle vauvalle löytyisi kyllä hyvä koti ja lapsen ottajia olisi enemmän kuin mitä heitä on antaa. Ei siis ole kyse siitä, ettäkö lapsi pitäisi abortoida, jotta hän ei joutuisi elämään ei-toivottuna lapsena. Kukaan ei täällä joudu synnyttämäänsä lastaan pitämään, jos ei halua.

Kyse on siis siitä, haluaako/viitsiikö äiti kokea raskausajan ja sen kehoon tuomat muutokset (jotka ovat varsinkin ensimmäisessä raskaudessa useimmiten kohtuullisen vähäisiä). Ja tätä äidin tahtoa vastaan on alkion/sikiön henki.

Ihmisyksilö saa alkunsa siitä, kun munasolu hedelmöittyy, kehittyy ensin kohdissa n. 9 kk ja jatkaa kehitystään vielä reilun parinkymmenen vuoden ajan, kunnes aivotkin ovat kehittyneet loppuun ja ihminen on "valmis". Ei siis ole mitään yhtä oikeaa vaihetta, jolloin voisi sanoa, että tuo yksilö ei ole vielä ihminen. Alkiot ja sikiöt ovat ihmisolentoja siinä missä vauvat ja lapsetkin.

Ihmisen oikeus päättää toisen ihmisen hengestä on mietityttänyt ihmisiä kautta aikojen. Usein on katsottu, että valtiolla on oikeus määrätä joku kuolemaan (vaikkapa kuolemantuomio, abortti tai sodassa vihollisten ampuminen). Itse en pidä aborttia sen parempana kuin kuolemantuomiotakaan (enkä sotaakaan toki toivo). Vieläpä henkensä menettävä ei abortissa voi millään tavalla edes puolustautua, kuten oikeudenkäynneissä, vaan on täysin äitinsä avun varassa.

On karua, että äiti, joka yleensä suojelee lastaan, haluaakin tuhota hänet.

Puhut raskaudesta kuin se olisi ihan pikku juttu ja nainen, joka päätyy aborttiin on vain mukavuudenhaluinen, kun ei synnytä lasta adoptoitavaksi.

Vaikka raskaus ei ole sairaus, se on silti suuri rasitus jopa silloin kun se on toivottu. Eikä vain fyysinen vaan psyykkinen ja sosiaalinen. Harvoin nuori nainen on niin vahva ja jaksava, että pystyy kaikille tuttaville kertomaan, että odotan vahinkoa ja annan sen pois. Raskaus on myös fyysinen riski, joka vuosi Suomessakin kuolee äiti. Synnytysvauriot ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Adoptioäidilläkin voi puhjeta synnytyksen jälkeinen masennus tms.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ratkaisevinta on murhan tekijän oma mielipide. Jos hän kokee, että murha on oikein, niin se on oikein. Jos hän kokee, että se on väärin, niin se on väärin. Jos toimii vastoin itseään, niin siitä on vaikea päästä yli.

Jos abortin kokee murhana, niin silloin se on väärin. Siinä tilanteessa ei auta, vaikka tuleva lapsi olisi saanut alkunsa raiskauksessa tai olisi todettu elinkelvottomaksi.

Tyttärelläni oli sama aihe yläasteella, ja siitä on jo jotain 8 vuotta.

Mulle on tehty kaksi kertaa abortti, enkä kadu niitä, ne oli ikäviä mutta oikeita päätöksiä siinä elämäntilanteessa.

Jos ei halua lasta tai tunne olevansa valmis, niin onhan se hyvä mahdollisuus olemassa. Äitiys on kuitenkin elinikäinen.

Henkilökohtainen päätös, johon muilla ei ole nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sellainen tilanne, että jokaiselle syntyvälle vauvalle löytyisi kyllä hyvä koti ja lapsen ottajia olisi enemmän kuin mitä heitä on antaa. Ei siis ole kyse siitä, ettäkö lapsi pitäisi abortoida, jotta hän ei joutuisi elämään ei-toivottuna lapsena. Kukaan ei täällä joudu synnyttämäänsä lastaan pitämään, jos ei halua.

Kyse on siis siitä, haluaako/viitsiikö äiti kokea raskausajan ja sen kehoon tuomat muutokset (jotka ovat varsinkin ensimmäisessä raskaudessa useimmiten kohtuullisen vähäisiä). Ja tätä äidin tahtoa vastaan on alkion/sikiön henki.

Ihmisyksilö saa alkunsa siitä, kun munasolu hedelmöittyy, kehittyy ensin kohdissa n. 9 kk ja jatkaa kehitystään vielä reilun parinkymmenen vuoden ajan, kunnes aivotkin ovat kehittyneet loppuun ja ihminen on "valmis". Ei siis ole mitään yhtä oikeaa vaihetta, jolloin voisi sanoa, että tuo yksilö ei ole vielä ihminen. Alkiot ja sikiöt ovat ihmisolentoja siinä missä vauvat ja lapsetkin.

Ihmisen oikeus päättää toisen ihmisen hengestä on mietityttänyt ihmisiä kautta aikojen. Usein on katsottu, että valtiolla on oikeus määrätä joku kuolemaan (vaikkapa kuolemantuomio, abortti tai sodassa vihollisten ampuminen). Itse en pidä aborttia sen parempana kuin kuolemantuomiotakaan (enkä sotaakaan toki toivo). Vieläpä henkensä menettävä ei abortissa voi millään tavalla edes puolustautua, kuten oikeudenkäynneissä, vaan on täysin äitinsä avun varassa.

On karua, että äiti, joka yleensä suojelee lastaan, haluaakin tuhota hänet.

Arvioisin kyllä, että tuo on harvoin, jos koskaan, syy abortin valintaan. Olen itse tehnyt abortin synnin enkä ajatellut silloista tilannettani ollenkaan tuolla tavoin. Syyni abortille olivat ihan muut.

Näen ihan samoin sen, että ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Abortti on väärin ja kristittynä kutsun sitä synniksi.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen tähden.

Voithan taustatiedoksi lukea keskustelupalstaa tai ottaa sieltä jonkun esimerkin. Viisainta kuitenkin olisi kipittää kirjastoon ja hakea aiheesta tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia esseen lähdemateriaaliksi.