Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia perheellisyydessä on?
19.11.2017 |
Antaa tulla. Vääntäkää rautalangasta. Yrittäkää saada mieli kääntymään.
Kommentit (18)
Varmaankin olo ettei ole ikinä yksin koska vaikka mies jättäisi niin lapsi/lapset pitää aina yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin olo ettei ole ikinä yksin koska vaikka mies jättäisi niin lapsi/lapset pitää aina yhteyttä?
Ei autistinen pidä yhteyttä. Eikä kehitysvammainen.
Vastauksien olemattomuus kertoo karua kieltään totuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksien olemattomuus kertoo karua kieltään totuudesta.
Lue eka kommentti.
Lisään vielä, että ihan sama mitä kukanenkin tähän kirjoittaa, ap on jo päättänyt että vastaukset ovat vääriä.
Oon kuullut että lapset on ihania vaan kun ne on pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastauksien olemattomuus kertoo karua kieltään totuudesta.
Mistä totuudesta? Että jos toinen on tehnyt päätöksen, niin sitä kunnioitetaan eikä yritetä taivutella muuttaamaan mielensä?
Ehkä tietty kuuluvuuden kokemus. On sellainen oma heimo siinä ympärillä joka päivä, rakkaita ihmisiä, huolenpitäjiä ja huolehdittavia, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja seuraa. Se on sitten ihmiskohtaista, minkä merkityksen tuolle antaa. Minä en halua perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin olo ettei ole ikinä yksin koska vaikka mies jättäisi niin lapsi/lapset pitää aina yhteyttä?
Ei autistinen pidä yhteyttä. Eikä kehitysvammainen.
Niitäkin on monenlaisia ja tasoisia. Monikin pitää yhteyttä.
Elinajanodote korkeampi ja terveys tietysti ylipäänsä.
Tosin kausaliteetti on epäselvä. Varmaan terveet pariutuvat ja saavat lapsia enemmän.
Sosiekonominen asema parempi kuin keskimäärin sinkuilla. Tässä sama probleema. Varmaan pariutuvat enemmän jo alun perin.
Sosiaaliset suhteet monipuolisemmat ja tyydyttävämmät. Varmaan tämäkin ihan alun perin.
Eli lähtisin siitä, että täyspäiset, terveet ihmiset ylipåänsä perustavat perheitä enemmän. Siitä nämä tilastolliset hyödyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua että joku tekisi lapsia sen takia että se on jollekin toiselle ollut hyvä asia. Jos ei tiedä mitä hyvää perheessä ja lapsissa voisi olla niin parempi jättää väliin.
Minulle ja miehelleni oli vain ihan luonnollista haluta parisuhde ja lapsia.
Oli hyvä olla kaksin mutta ei se olisi riittänyt meille loppuelämäksi. Halusimme siis elää lapsiperhe-elämää kaikkine iloineen ja suruineenkin.
Olen varmasti nyt ihan erilainen ihminen kuin ilman lapsia olisin ollut. Olen vähemmän itsekäs ja pahimmat särmät ovat hioutuneet pois. Elämässä on paljon rakkautta.
Itse koen että olisin ilman lapsia miljoona kokemusta köyhempi.
Nytkin odotan että jo aikuinen esikoinen tulee poikaystävän kanssa synttäreitä juhlimaan. Kiva herkutella porukalla :)
Kertokaa lisää. Mitä hyvää on perheellisyydessä? Siinä, että pitää olla rännässä leikkipaikalla? Että menettää vapautensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se siinä on hyvää että on perhe. Ei ole yksin. Kuten lapsuuden perhekin, oli isä ja äiti ja sisarukset.
En ole koskaan ollut räntäsateessa leikkipaikalla, miksi ihmeessä joku pakottaisi lapsensa räntäsateessa pihalle? Enkä ole menettänyt vapauttani, koska en ole koskaan halunnut tehdä mitään mitä se estäisi että on perhe. Olen aina ollut mukana politiikassa ja muissa yhdistyksissä, olen aina ollut kova lukemaan ja käynyt työväenopiskon kursseilla aina joskus kun on joku innostus iskenyt, hopeakorujen tekeminen, joulukoristeiden tekeminen, photoshopin opettelu, maton kutominen, korien virkkaaminen, sukututkimus, karppausruuat, raakasuklaan teko... Tykkään kesällä hyvällä kelillä tehdä puutarhahommia, ei ole sitäkään lapset tai mies estänyt, vaikka on kaksosetkin. Sukututkimustakin teen tunteja koneen äärellä iltaisin, tai makoilen sängyllä lähes koko päivän lukemassa kirjaa.
Mies on aina joka päivä käynyt kävelylenkillä, se on sen harrastus, myös mies lukee kirjoja, ja käy monta kertaa viikossa katsomassa yksinäistä perheenjäsentään, ei ole näitä hänenkään harrastuksiaan perhe estänyt. Oli myös ennen mukana politiikassa, ollaan oltu edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaana sekä mies että minä, että esikoinen.
Miksi ihmeessä kukaan ap haluaisi muuttaa sinun mielesi perheen suhteen? Kaipa sinä itse tiedät haluatko miehen, ja haluatko lapsia, ihan yhtä hullua olisi yrittää muuttaa mielipidettäsi isästäsi ja äidistäsi tai sisaruksistasi.
Vierailija kirjoitti:
No se siinä on hyvää että on perhe. Ei ole yksin. Kuten lapsuuden perhekin, oli isä ja äiti ja sisarukset.
En ole koskaan ollut räntäsateessa leikkipaikalla, miksi ihmeessä joku pakottaisi lapsensa räntäsateessa pihalle? Enkä ole menettänyt vapauttani, koska en ole koskaan halunnut tehdä mitään mitä se estäisi että on perhe. Olen aina ollut mukana politiikassa ja muissa yhdistyksissä, olen aina ollut kova lukemaan ja käynyt työväenopiskon kursseilla aina joskus kun on joku innostus iskenyt, hopeakorujen tekeminen, joulukoristeiden tekeminen, photoshopin opettelu, maton kutominen, korien virkkaaminen, sukututkimus, karppausruuat, raakasuklaan teko... Tykkään kesällä hyvällä kelillä tehdä puutarhahommia, ei ole sitäkään lapset tai mies estänyt, vaikka on kaksosetkin. Sukututkimustakin teen tunteja koneen äärellä iltaisin, tai makoilen sängyllä lähes koko päivän lukemassa kirjaa.
Mies on aina joka päivä käynyt kävelylenkillä, se on sen harrastus, myös mies lukee kirjoja, ja käy monta kertaa viikossa katsomassa yksinäistä perheenjäsentään, ei ole näitä hänenkään harrastuksiaan perhe estänyt. Oli myös ennen mukana politiikassa, ollaan oltu edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaana sekä mies että minä, että esikoinen.
Miksi ihmeessä kukaan ap haluaisi muuttaa sinun mielesi perheen suhteen? Kaipa sinä itse tiedät haluatko miehen, ja haluatko lapsia, ihan yhtä hullua olisi yrittää muuttaa mielipidettäsi isästäsi ja äidistäsi tai sisaruksistasi.
On tainnut olla tavalliset lapset ja lastenhoitajat teillä. Tehän olette eläneet aivan tavallista elämää, kuin ei lapsia olisi ollutkaan. Jotkut pääsevät helpolla. Samalla tavalla kuin omat vanhempani pääsivät. Itseohjautuvat lapset. Mutta jos on erityislapsi tai vammainen, siinä oppii sitten erilaisen elämän. Ei voi elää kuten te. Pitää luopua kaikesta omasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullut että lapset on ihania vaan kun ne on pieniä.
Ei kun se on ihan päinvastoin. Vai oletko sinä kauhea lapsi vanhemmillesi?
Minä ja mun sisarukset kun ollaan koolla vanhempien luona, niin kyllä paljon nauretaan, kaikilla on hyvä huumorintaju, ja kotona vielä miehen kanssa naureskellaan jälkikäteen että olipa taas jutut. Vanhemmat myös tykkäävät lapsenlapsistaan, niitä on 1-23-vuotiaita, jokainen rakkaita ja omalla tavallaan ihania. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta kyllä oli heillekin lapsenlapset kaikki kaikessa.
En yritä kääntää päätäsi, miksi niin pitäisi tehdä? Mutta kerron, miksi minusta on ihanaa olla perheellinen.
Ensinnäkin se ihan kaiken ylittävä rakkaus, jota tunnen omaa lasta kohtaan ja en tässä väitä, etteikö samaa voisi tuntea jotain muutakin ihmistä kohtaan. Minä en ole tuntenut, enkä osaa tuota tunnetta edes kuvailla, se on vain käsittämättömän suuri ja ihmeellinen tunne, onnea, iloa, kiitollisuutta ja vailla mitään vastarakkauden odotusta.
Joulu lasten kanssa, sitäkään en osaa selittää, se vain on ihana. Lasten synttärit. Lomareissut. Rantapäivät. Lasten kasvun seuraaminen. Kaikenlainen yhdessä tekeminen. Saa lukea ihania lastenkirjoja ääneen, katsoa yhdessä lastenelokuvia, jotka on minusta usein parempia kuin aikuisten. Lapsen pienet kädet kaulani ympärille kiertyneenä häivyttää kaiken väsymyksen ja jaksan iloita jokaisesta päivästä lasteni kanssa.
Lapset sitoivat minut ja mieheni entistä lujemmin yhteen; olemme Perhe Oy. Lapseni ovat jo aikuistuvia ja edelleen yhtä ihania ja rakkaita. Voi sitä onnea kun saan kaikki lapset viikonlopuksi kotiin! Heidän kanssaan on niin mukava jutella, pelailla lautapelejä, kokkailla, laulaa karaokea. Olemme yhtä, vaikka vanhimmat lapset ovatkin jo omassa elämässään, olemme kuin sellaisessa rakkauden piirissä. Tiedän, kuulostaa ällösiirapilta, mutta niin se meillä on.
Toki meillä on onnellinen avioliittokin. Mulla on hyviä ja rakkaita ystäviä, sukulaisia, mielenkiintoinen työ, kivoja harrastuksia ja nekin tekevät osaltaan elämästäni onnellisen. Mutta ilman perhettä elämästäni puuttuisi niin suuri palanen, että en edes olisi minä ilman sitä.
En koe menettääneeni perheen takia mitään, päinvastoin, olen vain saanut. Mutta me ihmiset olemme erilaisia, toisille vaikka oma aika on niin tärkeää, että heidän olisi vaikea luopua siitä edes osittain. Jos taas aikaansaannoksia katsoo, niin ainakin mun tuttavapiirissä perheelliset ovat tehneet ja kokeneet paljon enemmän kuin lapsettomat; edenneet urallaan, kouluttautuneet lisää, ryhtyneet yrittäjiksi, asuneet ulkomailla, on monenlaisia harrastuksia. En yleistä koskemaan muita, näin vain on omassa tuttavapiirissäni ja tarkoitan sillä, että perheellisellekin on mahdollista tehdä vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se siinä on hyvää että on perhe. Ei ole yksin. Kuten lapsuuden perhekin, oli isä ja äiti ja sisarukset.
En ole koskaan ollut räntäsateessa leikkipaikalla, miksi ihmeessä joku pakottaisi lapsensa räntäsateessa pihalle? Enkä ole menettänyt vapauttani, koska en ole koskaan halunnut tehdä mitään mitä se estäisi että on perhe. Olen aina ollut mukana politiikassa ja muissa yhdistyksissä, olen aina ollut kova lukemaan ja käynyt työväenopiskon kursseilla aina joskus kun on joku innostus iskenyt, hopeakorujen tekeminen, joulukoristeiden tekeminen, photoshopin opettelu, maton kutominen, korien virkkaaminen, sukututkimus, karppausruuat, raakasuklaan teko... Tykkään kesällä hyvällä kelillä tehdä puutarhahommia, ei ole sitäkään lapset tai mies estänyt, vaikka on kaksosetkin. Sukututkimustakin teen tunteja koneen äärellä iltaisin, tai makoilen sängyllä lähes koko päivän lukemassa kirjaa.
Mies on aina joka päivä käynyt kävelylenkillä, se on sen harrastus, myös mies lukee kirjoja, ja käy monta kertaa viikossa katsomassa yksinäistä perheenjäsentään, ei ole näitä hänenkään harrastuksiaan perhe estänyt. Oli myös ennen mukana politiikassa, ollaan oltu edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaana sekä mies että minä, että esikoinen.
Miksi ihmeessä kukaan ap haluaisi muuttaa sinun mielesi perheen suhteen? Kaipa sinä itse tiedät haluatko miehen, ja haluatko lapsia, ihan yhtä hullua olisi yrittää muuttaa mielipidettäsi isästäsi ja äidistäsi tai sisaruksistasi.
On tainnut olla tavalliset lapset ja lastenhoitajat teillä. Tehän olette eläneet aivan tavallista elämää, kuin ei lapsia olisi ollutkaan. Jotkut pääsevät helpolla. Samalla tavalla kuin omat vanhempani pääsivät. Itseohjautuvat lapset. Mutta jos on erityislapsi tai vammainen, siinä oppii sitten erilaisen elämän. Ei voi elää kuten te. Pitää luopua kaikesta omasta.
Ei ole ollut hoitajia, ollaan miehen kanssa hoidettu lapsia vuorotellen, ja esikoinen on auttanut kaksosten hoidossa koska oli silloin jo 14v kun kaksoset syntyi. Esikoisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa kun oli vain yksi lapsi, reipas ja itsenäinen, kulki mukana joka paikassa, ja oli lomilla mun vanhempien luona ja kävi heidän mukanaan kesälomareissuilla mun pikkusiskon seurana.
En tunne ketään jonka elämä olisi ollut jotenkin erityisen hankalaa lasten takia, toki niillä jotka on tehneet kaksi lasta peräkkäin on ollut rankka kausi kahden vaippapyllyn kanssa, mutta se on ollut oma valinta. Pari tapausta joissa on lapsella ollut kehityksen viivästymää, mutta suht hyvin mennyt kuitenkin. Yleensäkin lapsia kannattaa tehdä vähän isommalla ikäerolla, että jos sattuukin tulemaan erityislapsi, niin ei ole niin kauheessa kusessa heti. Tosin erityislapset ja vammaiset on aika pieni vähemmistö, siihen ei voi verrata kenenkään normaalia lapsiperhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se siinä on hyvää että on perhe. Ei ole yksin. Kuten lapsuuden perhekin, oli isä ja äiti ja sisarukset.
En ole koskaan ollut räntäsateessa leikkipaikalla, miksi ihmeessä joku pakottaisi lapsensa räntäsateessa pihalle? Enkä ole menettänyt vapauttani, koska en ole koskaan halunnut tehdä mitään mitä se estäisi että on perhe. Olen aina ollut mukana politiikassa ja muissa yhdistyksissä, olen aina ollut kova lukemaan ja käynyt työväenopiskon kursseilla aina joskus kun on joku innostus iskenyt, hopeakorujen tekeminen, joulukoristeiden tekeminen, photoshopin opettelu, maton kutominen, korien virkkaaminen, sukututkimus, karppausruuat, raakasuklaan teko... Tykkään kesällä hyvällä kelillä tehdä puutarhahommia, ei ole sitäkään lapset tai mies estänyt, vaikka on kaksosetkin. Sukututkimustakin teen tunteja koneen äärellä iltaisin, tai makoilen sängyllä lähes koko päivän lukemassa kirjaa.
Mies on aina joka päivä käynyt kävelylenkillä, se on sen harrastus, myös mies lukee kirjoja, ja käy monta kertaa viikossa katsomassa yksinäistä perheenjäsentään, ei ole näitä hänenkään harrastuksiaan perhe estänyt. Oli myös ennen mukana politiikassa, ollaan oltu edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaana sekä mies että minä, että esikoinen.
Miksi ihmeessä kukaan ap haluaisi muuttaa sinun mielesi perheen suhteen? Kaipa sinä itse tiedät haluatko miehen, ja haluatko lapsia, ihan yhtä hullua olisi yrittää muuttaa mielipidettäsi isästäsi ja äidistäsi tai sisaruksistasi.
On tainnut olla tavalliset lapset ja lastenhoitajat teillä. Tehän olette eläneet aivan tavallista elämää, kuin ei lapsia olisi ollutkaan. Jotkut pääsevät helpolla. Samalla tavalla kuin omat vanhempani pääsivät. Itseohjautuvat lapset. Mutta jos on erityislapsi tai vammainen, siinä oppii sitten erilaisen elämän. Ei voi elää kuten te. Pitää luopua kaikesta omasta.
Miksi aina jankkaat tuosta kehitysvammaisuudesta?
Olin jo vastaamassa kunnes luin vielä viimeisen lauseen.
Ei minulla intressejä saada päätäsi kääntymään.