Miten ihmiset olivat keskiajalla tavoitettavissa, kun käytössä oli vain lankapuhelin?

Tavoitettavuus on valinta. Mun kännykkä on ollu äänettömällä jo toista vuotta. Katson sitä silloin tällöin ja vastailen/soitan takaisin myöskin silloin tällöin, kuitenkin päivittäin.

Jos odotan todella tärkeää puhelua niin saatan laittaa siihen äänet päälle, loppujen lopuksi niitä ei ihan hirveästi ole.

Ennen sovittiin tapaamiset sun muut hyvissä ajoin etukäteen. Tavallisesti ihan kasvotusten. Nykyisin soitellaan "missä sä olet". Ennen kaikki tiesi missä nähdään sitten sinä-ja-sinä päivänä. Jos joku ei tullut paikalle niin sillä varmaan sitten tuli jotain muuta menoa.

Ainakin 80-luvulla oli hankalaa, kun ei itsellä ollut vielä puhelinta. Jos vaikka lapsi sairastui niin aamulla hänet piti pukea pakkasella ja lähteä etsimään puhelinkoppia, että sai ilmoitettua töihin. Tasan varmasti lähin puhelin oli rikottu.

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla ei varmaan ollut minkäänlaisia puhelimia...

Postivaunut kulkivat kahdesti päivässä...

En minä kyllä koe tarpeelliseksi olla koko ajan tavoitettavissa nytkään, vaikka mulla kännykkä onkin. Jos odotan soittoa lääkäriltä, postimieheltä tai huoltomieheltä, pidän puhelimessa äänet päällä, muuten se on päivisin lähes aina äänettömällä. Ystävät osaavat laittaa viestiä, jos en vastaa puhelimeen.

Lankapuhelinaikoina lääkärin kanssa sovittiin mahdollisista puhelimella tavoittamisista etukäteen. Yleensä homma meni niin, että lääkäreillä oli puhelintunti, jona aikana potilaat itse soittivat lääkärille päin. Toisaalta taas lääkärille annettavassa yhteystietolomakkeessa kysyttiin sekä kotinumeroa että työnumeroa juuri siksi, että henkilön voi tavoittaa myös työaikana. Sama oli muissakin virallisemman tahon yhteystietolomakkeissa. Ystävät puolestaan odottivat iltaan, ennen kuin soittelivat. Siihen aikaan oli itsestäänselvää, ettei toiselle soiteltu työaikana ellei ollut niin tärkeää asiaa, ettei se kertakaikkiaan odota siihen asti kunnes toinen pääsee töistä. Nykyään jotkut tuntuvat olettavan, että kaikilla on töissä aikaa ja kiinnostusta vähintään tekstailla jotain mitäkuuluu-tason juttuja.

Keskiajalla minä soitin lankapuhelimella. Myöhäiskeskiajalla otin käyttöön myös puhelinvastaajan. Uuden ajan alussa hankin kännykän.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sovittiin tapaamiset sun muut hyvissä ajoin etukäteen. Tavallisesti ihan kasvotusten. Nykyisin soitellaan "missä sä olet". Ennen kaikki tiesi missä nähdään sitten sinä-ja-sinä päivänä. Jos joku ei tullut paikalle niin sillä varmaan sitten tuli jotain muuta menoa.

Juu, tapaamiset sovittiin etukäteen. Toinen yleinen käytäntö vielä muutama vuosikymmen sitten oli se, että tuttujen ja sukulaisten luona vierailtiin spontaanisti ja ilmoittamatta, etenkin maaseudulla. 

Raapustettiin viestejä koivuntuoheen ja maalattiin kalliomaalauksia ja toivottiin, että joku näkisi ne. Usein kävi niin, että joku huomasi viestin vasta satojen vuosien päästä. 

Miksi pitää olla koko ajan tavoitettavissa? Pidän kännykkääni äänettömällä ja vastaan kun huvittaa.

Soittaako joillekin lääkärit, huoltomiehet ja postinkantajat nykyään muka ihan random aikoina, että sen takia pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa? Mä en muista että mulle olisi huoltomies tai postinkantaja soittanut koskaan ja lääkärin puhelua olen aina tiennyt odottaa, koska siitä on sovittu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mikä on keskiaika?

Olen historian opettaja. Oliko muuta?

Ap

Et ole, vaan typerä teinitrolli.

Vierailija kirjoitti:

Raapustettiin viestejä koivuntuoheen ja maalattiin kalliomaalauksia ja toivottiin, että joku näkisi ne. Usein kävi niin, että joku huomasi viestin vasta satojen vuosien päästä. 

Jonkunlaista kontaktia otettiin naapuriheimoon myös savumerkeillä.

Heh, suht hauska provo. 

Mutta ihmiset pärjää aina niissä teknologisissa olosuhteissa, jotka vallitsevat. 

Olen ensimmäisen kännykkäni omistanut 90-luvulla, jolloin olin jo kolmikymppinen. 

Ihan hyvin pärjäsin ilmankin... ehkä elämä sujui paremminkin. Sopimukset pitivät ja kaikkea ei veivattu viime hetkillä. Luottamus kanssaihmisiin oli toista luokkaa. Nythän, jos joku ei vastaa minuutin sisään pidetään petturina tai vaihtoehtoisesti kuolleena. Lapset menivät ennen omillaan ilman jatkuvaa teleyhteyttä vanhempiin jne. 

Onhan kännystä tosi suurta hyötyä, en sitä sano, mutta myös huonoja puolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raapustettiin viestejä koivuntuoheen ja maalattiin kalliomaalauksia ja toivottiin, että joku näkisi ne. Usein kävi niin, että joku huomasi viestin vasta satojen vuosien päästä. 

Jonkunlaista kontaktia otettiin naapuriheimoon myös savumerkeillä.

Kyllä. Kirjoitusmerkkejä ja kuvioita hakattiin myös työkaluilla kiviin. Se oli joskus vähän hankalaa, kun piti jättää kaverille viesti mutta raapustustyökaluja tai sopivaa kiveä ei löytynyt mistään. Post it -lappuset ovat paljon kätevämpiä. 

Ei pyhää päivää et osaa mammat olla tosikkoja!

Sitruuna on terveellistä mut ottaisin sen nyt välillä pois suusta.

Muista vielä elävästi, kun kaiversin ensimmäisen provoni kotikylän kalliolle.

Vierailija kirjoitti:

Muista vielä elävästi, kun kaiversin ensimmäisen provoni kotikylän kalliolle.

Itsekin tein nuoruudessani samaa, ja se oli kyllä hienoa aikaa. 

Välillä tosin hieman turhautti, kun en hallinnut mitään kirjoitusjärjestelmää kunnolla. Koululaitosta ei oltu vielä keksitty, ja nuolenpää- ja aakkoskirjoitusjärjestelmät eivät olleet saapuneet vielä tänne Pohjolaan. Piti sitten raapustaa niitä provoja itsekeskityillä merkeillä ja jonkinlaisilla piirroksilla. Monesti hyvä provo meni hukkaan, kun kukaan ei tajunnut siitä yhtään mitään. Kaikista paras provoni löydettiin vasta joskus 2000 vuotta myöhemmin. Kyllä harmitti.