Kenelläkään ei-narsisti miestä, joka tykkää tyrmätä keskustelunaiheesi epäkiinnostavina?

Teillä on sitten erilaiset kiinnostuksen kohteet, tai miehesi inhoaa small talkia. Itse teen tuota välillä miehelleni, koska hän tykkää provosoida enkä jaksa lähteä kaikkeen mukaan.

No siis, meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet, se on totta. Mutta jos sä sanot miehelles noin kun se provosoi, niin minullapa on mies, joka osoittaa ärtymystä siitä, että yritän keskustella jostain, jos se ei ole just sitä mitä se haluaisi kuulla. Eikö se muka ollenkaan käsitä, mitä sellainen tekee toiselle?

Siis, mulla oli nuorena ystävä, joka ei kestänyt kenenkään keskusteluja, jos ne eivät olleet hänestä huippukiinnostavia. Se ihminen oli läpineuroottinen ja totaalisen itsekeskeinen. Mieheni ei ole varsinaisesti samanlainen, mutta jotenkin siitä tuntuu olevan ihan ok loukata toista ja sitten yrittää sivuuttaa se asia, että toinen itkee ruokapöydässä. Nyt se tuli tuohon viattomasti hymyillen ja kysyi, tulenko saunaan. No, arvatkaas kiinnostaako.

Vierailija kirjoitti:

No siis, meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet, se on totta. Mutta jos sä sanot miehelles noin kun se provosoi, niin minullapa on mies, joka osoittaa ärtymystä siitä, että yritän keskustella jostain, jos se ei ole just sitä mitä se haluaisi kuulla. Eikö se muka ollenkaan käsitä, mitä sellainen tekee toiselle?

Siis, mulla oli nuorena ystävä, joka ei kestänyt kenenkään keskusteluja, jos ne eivät olleet hänestä huippukiinnostavia. Se ihminen oli läpineuroottinen ja totaalisen itsekeskeinen. Mieheni ei ole varsinaisesti samanlainen, mutta jotenkin siitä tuntuu olevan ihan ok loukata toista ja sitten yrittää sivuuttaa se asia, että toinen itkee ruokapöydässä. Nyt se tuli tuohon viattomasti hymyillen ja kysyi, tulenko saunaan. No, arvatkaas kiinnostaako.

Nyt on pakko sanoa: jätä se sika!

Ei tuon luonteinen ihminen ikinä muutu, ei ainakaan paremmaksi.

Kokemusta on!

Miehesi on narzu

No mulla taas on sellainen, joka on aina periaatteesta eri mieltä. Sekin on todella ärsyttävää. Ei koskaan sano, että niinpä onkin tai olen samaa mieltä tai minäkin olen huomannut, vaan aina jonkun vasta-argumentin. Joka kerta.

Niin sitähän minäkin pelkään että mies on narzu ja minusta on tulossa marsu, josta ei kohta kuulu muuta kuin kviik silloin tällöin. Mutta voiko ihminen olla narsisti, jos se kuitenkin ensireaktiona saattaa ajoittain toimia ihan normaali empaattisen ihmisen tavoin huomattuaan toisen pahastuneen? Mutta sitten sille iskee jokin ohjelma päälle, ja se heittäytyy kylmäksi ja piittaamattomaksi. Tällaisessa tilanteessa, kun se on itse ensin aloittanut loukkaamalla toista tahallaan ja iloisesti, niin silloin se on kyllä varautunut asiaan ja teeskentelee mitään näkemätöntä heti valmiiksi.

Voiko olla mitään muuta syytä moiseen kuin tahallinen yritys vetää multa mattoa alta?

Vierailija kirjoitti:

No mulla taas on sellainen, joka on aina periaatteesta eri mieltä. Sekin on todella ärsyttävää. Ei koskaan sano, että niinpä onkin tai olen samaa mieltä tai minäkin olen huomannut, vaan aina jonkun vasta-argumentin. Joka kerta.

Minulla on juuri tällainen "ystävä". Vaihtaa mielipidettään vaikka kesken lauseen, jos huomaa että olen samaa mieltä kuin hän. Välttelen häntä nykyään parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis, meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet, se on totta. Mutta jos sä sanot miehelles noin kun se provosoi, niin minullapa on mies, joka osoittaa ärtymystä siitä, että yritän keskustella jostain, jos se ei ole just sitä mitä se haluaisi kuulla. Eikö se muka ollenkaan käsitä, mitä sellainen tekee toiselle?

Siis, mulla oli nuorena ystävä, joka ei kestänyt kenenkään keskusteluja, jos ne eivät olleet hänestä huippukiinnostavia. Se ihminen oli läpineuroottinen ja totaalisen itsekeskeinen. Mieheni ei ole varsinaisesti samanlainen, mutta jotenkin siitä tuntuu olevan ihan ok loukata toista ja sitten yrittää sivuuttaa se asia, että toinen itkee ruokapöydässä. Nyt se tuli tuohon viattomasti hymyillen ja kysyi, tulenko saunaan. No, arvatkaas kiinnostaako.

Nyt on pakko sanoa: jätä se sika!

Ei tuon luonteinen ihminen ikinä muutu, ei ainakaan paremmaksi.

Kokemusta on!

Kertoisitko lisää? Tämä kun monella tapaa tuntuisi muuttuneen paremmaksikin. Välillä voi olla monta päivää ihan normaali olo putkeen. Mutta aaltoliikettähän se on, ja minun on vaikea välttää ajatusta, että sen tarkoitus on viedä toiselta itsetunto sillälailla epähuomiossa. Meilläkin tilanne on se klassinen, että minulla on korkeampi koulutus ja mies ei ehkä sitten kuitenkaan sitä kestä, vaikka muuta väitti.

Minua ahdistaa ajatus, että se toisen tuhoaminen olisi jotenkin tietoista toimintaa. Alitajuisena sen voisi tavallaan jotenkin paremmin kestää. Tällähän ei tietysti ole kovin paljon merkitystä tämän suhteen kannalta, vammat ovat liialliset kummassakin tapauksessa. Mutta kun mietin uskallanko tulevaisuudessa luottaa mieheen parisuhteessa, sillä päätelmällä on aika suuri merkitys. Edellinen mieskin tiesi kohtelevansa minua oman mittapuunsa mukaan huonosti, mutta teki niin silti. Hän ei kuitenkaan ollut mitenkään narsistinen, olipahan vain oma napa lähinnä sitten kuitenkin. Jotenkin minun olisi ilmeisesti hänen mielestään pitänyt itse estää häntä kohtelemasta itseäni huonosti. Nykyiselläkin on jotain samantyyppistä agendaa.

No nyt se meni turhautuneena saunaan, yksin. Se oli kuulemma komiikkaa ja kun häntä ei kerran kiinnostanut minun aiheeni niin olisiko hänen pitänyt valehdella?

Yritin kysyä, miten monta kertaa hän kuvittelee voivansa kenelle tahansa yhdelle ihmiselle ihan vaan lonkalta tyrmätä tämän puheenaiheen ehdottamatta toista tilalle tai mitään, ilman että sillä toisella ei enää paljon asiaa ole. Eei, kun minä olen taas se vaikea. Hän oli hauska.

Se myös, että edellisen katastrofin jäljiltä on yritetty tässä hiljakseen hieroa rauhaa kaksi viikkoa. Eilen saatiin iso yhteinen hanke valmiiksi, ja tänään oli ensimmänen mahdollinen päivä, että olisi ollut aikaa olla oikeasti yhdessä ja rentoutua.

Mietin tässä, vetääkö tämä mies aina lähentymisvaiheessa asiat läskiksi, koska ei oikeasti osaa olla toisen ihmisen lähellä ihmisiksi muuten kuin omilla ehdoillaan.

Miehet on niin pentuja. Saattavat kostaa noin esim. sen, että eivät saa tarpeeksi seksiä, vapautta, kunnioitusta, rauhaa tai mitä vain.

Entä jos sinun keskusteluaiheesi ovatkin järkeä, päätä ja häntää vailla olevia typeryyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sinun keskusteluaiheesi ovatkin järkeä, päätä ja häntää vailla olevia typeryyksiä?

Itse asiassa, tavallaan ovatkin. Olen nimittäin jo lopettanut sellaisista aiheista puhumisen, jotka oikeasti olisivat itseäni lähellä. Yritän puhua neutraaleista asioista, joista kuitenkin itse löydän jotain kiinnostavaa. Ja minä kyllä kykenen kiinnostumaan aika monenlaisistakin asioista.

Nyt kommentoin ohimennen sitä, minkäkokoisia metsäomaisuuksia näkyi sata suurinta olevan. Tämä on jo valmiiksi asia, joka itsessään ei voisi itseäni vähempää kiinnostaa, mutta mies on metsänomistaja. Ehkäpä häntä harmitti se, että jollain on niin paljon enemmän kuin hänellä. En voi tietää, enkä taida ruveta kyselemään, mies kuitenkin vaikutti ihan hyväntuuliselta. Minusta asia oli ummikolle kiinnostava, koska omistus oli äkkiä ajatellen mielestäni yllättävän tasaisesti jakautunut, jos verrataan kaikkiin muihin aloihin. Ja koin pienen piston sielussa, että en näin metsäisessä maassa tiennyt mitään sen alan perusasioista.

Ihmiset kohtelevat sinua niinkuin annat heidän kohdella. En ymmärrä miksi joku roikkuu tuollaisen kanssa suhteessa joka tekee itselle vain pahaa. Ei ole mikään pakko olla ihmisen kanssa joka loukkaa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla taas on sellainen, joka on aina periaatteesta eri mieltä. Sekin on todella ärsyttävää. Ei koskaan sano, että niinpä onkin tai olen samaa mieltä tai minäkin olen huomannut, vaan aina jonkun vasta-argumentin. Joka kerta.

Minulla on juuri tällainen "ystävä". Vaihtaa mielipidettään vaikka kesken lauseen, jos huomaa että olen samaa mieltä kuin hän. Välttelen häntä nykyään parhaani mukaan.

Mulla oli kerran ystävä, joka vaihtoi mielipidettä, jos huomasi toisen olevan eri mieltä. Parhaimmillaan muuttui päivässä suvaitsevaisesta rasistiin ja takaisin. Entinen ystävä juurikin syystä, ettei sillä ollut mitään omia mielipiteitä ja pidemmän päälle tuollaisen kans keskusteleminen on tosi raskasta. enkä pidä tuollaista ihmistä luotettavana.

En roikkuisi tämän kanssa suhteessa kahta minuuttia, jos minua ei sitoisi elämäntilanne tähän. En halua rikkoa lapseni uusperhettä ennen kuin tämä juttu on katsottu. Olen samaan aikaan oppinut paljon omasta ripustautuvuudestani, ja se toisen tylyys on tehnyt hyvääkin kun se on pakottanut ottamaan etäisyyttä ja hakeutumaan omille jaloille. Tarvitsen sitä riippumattomuudenhalua vielä lisääkin, siitä tulee olemaan omassa tulevaisuudessani paljon hyötyä ja se on ollut heikko kohtani. Eli tavallaan olen aivan oikean miehen kanssa. En vain tiedä, milloin tämä alkaa mennä niin vammauttavaksi, että itsetunto lähtee nopeammin kuin itsenäisyyttä tulee.

Mainitsit, että olet koulutetumpi kuin mies ja nyt kun mainitsit tuon metsäkeskustelunne, peilailin sitä omaan suhteeseeni. Meillä myös on koulutusero ja voin sanoa ettei tuollaisia keskusteluja käydä.

Mieheni myös on metsänomistaja, mutta käymämme keskustelut aiheesta on aina konkreettisia. Kuulostaa, että yrität puhua aika akateemiseen sävyyn miehellesi. Jos se on ainoa tyyli jonka hallitset, voi olla että teidän on vaikea löytää yhteistä puhuttavaa. Kuvittelisin että oma miehenkin ärsyyntyisi tuollaisesta. Meillä se ei kuitenkaan ole ongelma koska itsekään en halua käydä miehen kanssa tuollaisia keskusteluja.

No siis, luin iltapäivälehteä netistä ja kommentoin tuota juttua miehelle. Yleensäpä meillä pysytään aika konkreettisella tasolla. Toisaalta miehellä on itselläkin tapana puhua abstraktimmalla tasolla, ei hän yksinkertainen ole. Siksipä minun onkin vaikea pitää hänen tiettyjä hämäriä tekojaan vahinkoina.

Enkä tosiaan tällä kertaa havainnut hänen ärtyneen, päinvastoin se turvantukkimiskehoitus tuli vähän liiankin iloisesti. Eli ehkä tuo tosissaan kuvitteli vitsailevansa. Mutta miksi ihan riittävän älykäs mies ei muka ymmärtäisi, ettei noin voi toiselle sanoa jos haluaa pitää välit kunnossa - kyllä hän on hyvinkin tarkka sen suhteen, mitä menee sanomaan muille ihmisille. Minä vain olen eri juttu.

Mutta varsinaisestihan ongelmani ei edes ole niinkään tämä eikiinosta -lausunto. Voisinhan oikein venyttämällä uskotella, että siinä oikeasti oli positiivinen tavoite. Mutta vaikeapa siitä on pitää kiinni, jos seuraavassa hetkessä päätelmä on se, että minun paha mieleni asiasta on vapaasti sivuutettava asia. Ja sitten en saisi reagoida siihen, että hän yrittää vain jatkaa ilolinjalla väkisin. Pitäisi siis kerätä itsensä ja olla yhtä hyvällä tuulella kuin siihenkin asti? Mikä täyspäinen ihminen olettaa voivansa edellyttää toiselta sellaista?

Ei helkkk.. nyt kun mietin, 17, niin onhan tässä tullut aiemminkin mietittyä samaa asiaa. Että miehelle kuitenkin olisi punainen vaate se oppineisuus. Kyselin siitä suhteen alkuvaiheessa, ja hän väitti pontevasti vastaan. Mutta harvassa taitaa minunkin elämäntaipaleella olla ne miespuoliset, jotka oikeasti olisivat olleet sinut asian kanssa, vaikka ovat muuta halunneet uskoa. Vain pari sellaista poikaystävää on ollut aikoinaan, joille se on ollut ihan ilmeistä, etteivät he halua itseään koulutetumpaa.

Nykyiselle tuntuu sitten kaikista kaunopuheista huolimatta olevan hykerryttävää uskotella itselleen, että oikeasti en ole häntä fiksumpi sitten kuitenkaan. Alkaa tuntua siltä, että jos oikeasti haluan saada väitöskirjan valmiiksi, se voi tapahtua sitten kun jätän parisuhteet sikseen. Sabotaasiksihan se menee, kun se menee jo nyt.

Tarkemmin ajatellen. Yhteisprojekti oli sellainen, jossa minä tein semmoiset hommat, joihin hän ei pysty. Selvittelin kapulaenglannit ja muut hetteiköt. Ihmettelinkin, ettei mies vaikuttanut haluavan juhlia homman valmistumista, vaan meni nukkumaan. Olisiko tämänpäiväinen nyt sitten hyvityksen hakua?