Katsotko sinä imettäessäsi vauvaa vai älypuhelinta?

?

Netflixiä yleensä, meillä oli tissitakiainen.

Katsoin joskus uutisia. Yöllähän sitä vain nuokkui, muuten vain imetti. Yleensä sitä vain oli. Ei vauva katsonut minua, miksi olisi katsonut.

Apua! Olen katsellut aikanaan telkkaria tuntien tissimaratoonien aikana. Tuleeko pojastani nyt eläintenkiduttaja??

Telkkaa katselin ja annoin korviketta pullosta. Joudun varmaan helvettiin tämän johdosta.

Kyllä koska vauva sammui tissille ja söi tunnin välein. Olisiko ihan koko aika pitänyt tuijottaa nukkuvaa vauvaa?

Aika mielenkiintoista oli (jutussa) vetää suoraan johtopäätöksiä äidin älypuhelimen käytön imettäessä johtavan vähintään empatiakyvyttömyyteen ja eläinten rääkkäykseen. Et jotta, en oikeen edes jaksa noita hysteerisiä ns ammattilaisia, jotka tarttuvat aina yhteen asiaan josta saavat omassa päässään seurauksia vähintään joukkotuhoon. Äitejä on aina hyvä syyllistää ja syyttää kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoista oli (jutussa) vetää suoraan johtopäätöksiä äidin älypuhelimen käytön imettäessä johtavan vähintään empatiakyvyttömyyteen ja eläinten rääkkäykseen. Et jotta, en oikeen edes jaksa noita hysteerisiä ns ammattilaisia, jotka tarttuvat aina yhteen asiaan josta saavat omassa päässään seurauksia vähintään joukkotuhoon. Äitejä on aina hyvä syyllistää ja syyttää kaikesta.

Entä säteily?

Vaihdellen. Välillä tiiviissä katsekontaktissa vauvaan, välillä kännykkää katsellen, välillä telkkaria, välillä lueskelen... tai juttelen miehen, pojan tms kanssa.

Tuijottaako joku oikeasti aina vain sitä vauvaa silmiin tuntitolkulla?

Älytöntä syyllistämistä. Ei ihme, ettei haluta tehdä lapsia.

Totta on, ettei vauvaa tarvitse herkeämättä tuijottaa. Tämä pätee erityisesti vastasyntyneeseen, joka usein rinnalla pitää silmät kiinni ja imee tuntikausia.

Hyvin pian vauva kuitenkin alkaa kaivata kontaktia. Omani alkoi muutaman kuukauden ikäisenä leikkiä rinnalla leikkiä, jossa laittoi silmät kiinni hetkeksi ja avasi ne äkisti ja ilahtui näkemisestäni niin paljon että tissi oli pudota suusta hymyillessä. Tätä vauva toisti kymmeniä kertoja ja oli aina yhtä iloinen, kun avasi silmänsä ja kohtasi katseeni.

Jatkuvasti näkee vanhempia, jotka ovat täysin uppoutuneita puhelimeensa, vaikka ovat lapsen kanssa. Lapsi yrittää turhaan jutella hampurilaisaterian äärellä isän kanssa, joka ei edes nosta katsettaan. Tai yrittää kiinnittää äidin huomiota leikkipuistossa.

Kyllä tässä yritetään ihan oikeaan asiaan puuttua. Monelle vanhemmalle tekisi hyvää miettiä, onko oikeasti läsnä.

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Star Briteä sulla varmaan jo on, mutta tuonko säämiskän avuksi?

Kumpikin lapseni käytti minua huvituttinaan, eivät siis huolineet huvituttia. He eivät myöskään vieroittuneet läheskään ajoissa, olen siis imettänyt lähes kymmenen vuotta useita tunteja päivässä...jos älypuhelimet tai edes tabletit olisi olleet keksitty jo tuolloin. Joo, ei, eivät saaneet keskeytymätöntä katsekontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Totta on, ettei vauvaa tarvitse herkeämättä tuijottaa. Tämä pätee erityisesti vastasyntyneeseen, joka usein rinnalla pitää silmät kiinni ja imee tuntikausia.

Hyvin pian vauva kuitenkin alkaa kaivata kontaktia. Omani alkoi muutaman kuukauden ikäisenä leikkiä rinnalla leikkiä, jossa laittoi silmät kiinni hetkeksi ja avasi ne äkisti ja ilahtui näkemisestäni niin paljon että tissi oli pudota suusta hymyillessä. Tätä vauva toisti kymmeniä kertoja ja oli aina yhtä iloinen, kun avasi silmänsä ja kohtasi katseeni.

Jatkuvasti näkee vanhempia, jotka ovat täysin uppoutuneita puhelimeensa, vaikka ovat lapsen kanssa. Lapsi yrittää turhaan jutella hampurilaisaterian äärellä isän kanssa, joka ei edes nosta katsettaan. Tai yrittää kiinnittää äidin huomiota leikkipuistossa.

Kyllä tässä yritetään ihan oikeaan asiaan puuttua. Monelle vanhemmalle tekisi hyvää miettiä, onko oikeasti läsnä.

! :') <3

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Ihanko totta juttelit myös sille vastasyntyneelle sen koko ajan kun hän söi? Sinun on ilmeisesti syönyt alusta saakka harvoin ja lyhyen hetken. Nimittäin meillä ensimmäinen vietti ensimmäisen kuukauden melkein tauotta tissilllä. Olihan se joo ekat päivät ihmeellistä. Mutta kun ei paljon muuta voinut tehdä kuin istua vauva tissillä niin kyllähän sitä kaipaa muutakin. Vaikka minulla jo tuolloin oli älypuhelin. Niin silti mieluummin luin. Helposti tuli koko kirja luettua päivän aikana kun tissitakiainen nautti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Star Briteä sulla varmaan jo on, mutta tuonko säämiskän avuksi?

Tunnen itseni ja tedän, kuinka helposti koukuttuisin älykännyn käyttöön. En halua koukuttua, haluan elää oikeaa elämää oikeiden, läsnäolevien ihmisten kanssa. Tämä on minun valintani, sinulla on ilmeisesti toinen.

Tutkimusten mukaan ihmisen ÄO on laskenut ihan yleisesti. Väitän osansa olevan niin äärimmäisen heikkotasoisella viihteellä kuin älykännyilläkin.

Tosi-tv -ohjelmat, fase ja insta tarjoavat ihmisille mahdollisuuden tirkistellä muiden elämää ja se lienee syy siihen , miksi ne ovat niin suosittuja, toisena syynä tietysti se, että voi antaa omasta elämästään kiillotetun kuvan.  Minua ei kiinnosta kuin itselleni tärkeiden ihmisten elämä, jota saan seurata face-to-face ja tarpeen mukaan halaten ja koskettaen. Kosketus on aikuistenkin välillä edelleen hyvin tärkeä.

Miksi minun valintani sai aikaan sinussa tuollaisen reaktion?  Kannattaisiko sinun miettiä hetkinen sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Star Briteä sulla varmaan jo on, mutta tuonko säämiskän avuksi?

Tunnen itseni ja tedän, kuinka helposti koukuttuisin älykännyn käyttöön. En halua koukuttua, haluan elää oikeaa elämää oikeiden, läsnäolevien ihmisten kanssa. Tämä on minun valintani, sinulla on ilmeisesti toinen.

Tutkimusten mukaan ihmisen ÄO on laskenut ihan yleisesti. Väitän osansa olevan niin äärimmäisen heikkotasoisella viihteellä kuin älykännyilläkin.

Tosi-tv -ohjelmat, fase ja insta tarjoavat ihmisille mahdollisuuden tirkistellä muiden elämää ja se lienee syy siihen , miksi ne ovat niin suosittuja, toisena syynä tietysti se, että voi antaa omasta elämästään kiillotetun kuvan.  Minua ei kiinnosta kuin itselleni tärkeiden ihmisten elämä, jota saan seurata face-to-face ja tarpeen mukaan halaten ja koskettaen. Kosketus on aikuistenkin välillä edelleen hyvin tärkeä.

Miksi minun valintani sai aikaan sinussa tuollaisen reaktion?  Kannattaisiko sinun miettiä hetkinen sitä?

Äo voi laskea ihan rauhassa, sillä ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Ihanko totta juttelit myös sille vastasyntyneelle sen koko ajan kun hän söi? Sinun on ilmeisesti syönyt alusta saakka harvoin ja lyhyen hetken. Nimittäin meillä ensimmäinen vietti ensimmäisen kuukauden melkein tauotta tissilllä. Olihan se joo ekat päivät ihmeellistä. Mutta kun ei paljon muuta voinut tehdä kuin istua vauva tissillä niin kyllähän sitä kaipaa muutakin. Vaikka minulla jo tuolloin oli älypuhelin. Niin silti mieluummin luin. Helposti tuli koko kirja luettua päivän aikana kun tissitakiainen nautti.

Uskoisin normaalitilanteen olevan sellainen, että lapsi syö vain jonkin aikaa.  Käsittääkseni myös artikkelin huolestuminen oli suunnattu nimenomaan "normaalisti " syövien vauvojen äidille, koska kyllähän terveysalan asiantuntija ymmärtää, että on vauvasi kaltaisia poikkeuksiakin.

Luetun ymmärtäminen  kunniaan ja ajattelu myös. Silloin voi välttyä myös turhilta herneiltä nenussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimia ei ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Mutta en silloin langennut samaan kuin ap, vaan keskityin lapseen imettäessäni. Juttelin lapselle ja silittelin. Vauvoille kosketus on äärettömän tärkeä, mutta kosketukseksi ei riitä tissi suussa ja välinpitämätön käsivarsi.

En ole vieläkään hankkinut älypuhelinta, tarkoituksella. Tunnen itseni ja tiedän, että hyvin pian minustakin tulisi sellainen ihminen, joita näkee kadut ja kaikki paikat täynnä; koko ajan puhelintaan tuijottava ja näpräävä zombie. En halua tulla sellaiseksi.

Star Briteä sulla varmaan jo on, mutta tuonko säämiskän avuksi?

Tunnen itseni ja tedän, kuinka helposti koukuttuisin älykännyn käyttöön. En halua koukuttua, haluan elää oikeaa elämää oikeiden, läsnäolevien ihmisten kanssa. Tämä on minun valintani, sinulla on ilmeisesti toinen.

Tutkimusten mukaan ihmisen ÄO on laskenut ihan yleisesti. Väitän osansa olevan niin äärimmäisen heikkotasoisella viihteellä kuin älykännyilläkin.

Tosi-tv -ohjelmat, fase ja insta tarjoavat ihmisille mahdollisuuden tirkistellä muiden elämää ja se lienee syy siihen , miksi ne ovat niin suosittuja, toisena syynä tietysti se, että voi antaa omasta elämästään kiillotetun kuvan.  Minua ei kiinnosta kuin itselleni tärkeiden ihmisten elämä, jota saan seurata face-to-face ja tarpeen mukaan halaten ja koskettaen. Kosketus on aikuistenkin välillä edelleen hyvin tärkeä.

Miksi minun valintani sai aikaan sinussa tuollaisen reaktion?  Kannattaisiko sinun miettiä hetkinen sitä?

Eli sulla oli se säämiskäkin jo.

Reaktio johtui siitä, että sinä tulet nuorten äitien keskelle pätemään ja neuvomaan, ”ei-sitä-ennenkään-ja-minä-tiedän-miten-äitien-pitää-elää”. Keskity nyt vaan siihen omaan elämääsi ja mene muualle pätemään. Näillä nuorillä äideillä on paineita jo ihan tarpeeksi ilman sinunlaisiasi besserwissereitä.

T:äiti ja isoäiti, ei ollut edes tietokonetta kun lapseni olivat vauvoja.