Muita paskoja ihmisiä, jotka tietoisesti yrittää olla parempia?
Yritän selittää mitä tarkoitan.
Olen mielestäni aika huono ihminen. Olen laiska, mukavuudenhaluinen, vähän tunnekylmä, helposti uhriutuva, kaikkea muuta kuin itseäni syyttelevä ja selän takana juoruilusta nauttiva.
Nämä näkyy käytännössä siten, etten saa mitään erityistä aikaiseksi, teen aina vähimmän mitä voi, en oikeasti osaa aina olla huomioon ottava, enkä ole kovin herkkä toisten tunteille. Keksin paljon tekosyitä ongelmilleni ja kierin itsesäälissä. Ja jos joku juoruaa minulle ihmisistä, en voi aina vastustaa kiusausta lähteä mukaan. Tosin en koskaan niistä ihmisistä, jotka luen ystävikseni, mutta kumminkin.
Olen kuitenkin tuskallisen tietoinen näistä puutteistani ja koitan olla parempi kaikissa kohdissa, esim. auttaa kaveria vaikka muutossa, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, hoitaa toisen lapsia, vaikka en varsinaisesti pidä lapsista ja yritän olla puhumatta selän takana muista.
Onko se muille näin vaikeaa? Tuntuu, että ihmiset ovat hyviä tyyppejä niin vaivattomasti ja tuntevat luonnostaan ilman ponnisteluja kaikkia hyviä, epäitsekkäitä tunteita.
Ja toisaalta taas ihmiset, jotka eivät ole kovin mukavia, tuntuvat silti pitävän itsestään, tuntematta tarvetta muuttua tai edes huomaavan tarvetta siihen.
Itse yritän kyllä parantaa, mutta välillä tunnen itseni teeskentelijäksi, kun yritän.
Olenko joku sosiopaatti, vai onko muillakin samaa?
Kommentit (20)
Lähinnä koen juoruilevani helpottaakseni omaa tylsistymistäni. En edes kerro niitä eteenpäin, mutta saan jonkun sairaan mielihyvän niiden juorujen kuulemisesta. Outoa.
Ap
Sama, paitsi multa ei oikeen edes kysytä apua vaikka mielelläni auttaisin. X'D Ja.. En nauti mistää turhanpäiväsest juoruilust, en saa siitä yhtää mitään, mieluummin haluan tietää totuuden kun jotain paskanjauhantaa.
Mitähän mä nyt sitten oikein esitän? Oon kato vaan niin saatanan hyvä.
Itse esität koko ajan ja kaikille. Valehtelet parantaakseen omaa asemaas ryhmässä.
Mitä enemmän valehtelee tietoisesti ja yrittää ostaa toisten suosiota valehtelemalla niin sitä enemmän tulee paska omaan niskaan.
Eli mun pitäisi alkaa olla vielä paskempi ja sitten olisin aidompi?
Niin, siinähän ongelman ydin.
Ap
olipahan ainakin rehellistä tekstiä :)
Vielä yritän saada lisää keskustelua ketjuun...
Ap
Juu minä olen ihan samanlainen. Joka päivä yritän esittää parempaa kuin olenkaan. Pakkohan minun on, ei tällainen laiska paska edes töitä saisi jos olisin ihan rehellinen oma itseni.
Yritän huomioida työkaverien uudet vaatteet ja tukat, facebookissa painan tykkäyksiä vaikkei muiden statukset tunnu missään. Yritän liikkua, vaikka inhoan verisesti liikuntaa. Haluaisin katsella lempielokuviani uudelleen ja uudelleen, mutta yritän silti katsella sellaisia elokuvia joita en ole aikaisemmin nähnyt. Tänään siivosin, vaikka ei kyllä suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Mutta pakko se on saada puhdasta vaatetta ensi viikollakin päälle, ja alkaa astiatkin loppumaan...
Elämäni olisi aika kauheaa, jos en joka päivä yrittäisi ylittää itseäni. Vaikkei tämäkään elämä nyt ole oikein mistään kotoisin.
Totuudet eivät kiinnosta vaan tulkinnat. Pyrin parantamaan itseäni tullakseni kelvolliseksi kanssaihmisilleni.
Vierailija kirjoitti:
Eli mun pitäisi alkaa olla vielä paskempi ja sitten olisin aidompi?
Niin, siinähän ongelman ydin.
Ap
Teeskennelty hyvyys ja auttaminen aitoa paskaa parempi. Tulos ratkaisee, ei hien pintaan pukkaaminen.
No täällä on samis. Laiska paskiainen.
Mut pakko esittää parempaa. Hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka saa minusta syystä tai toisesta esiin parhaita puoliani. Karttelen ihmisiä, joiden seurassa paskat piirteeni pulpahtaa pintaan. Sen takia kai mulla on amk- ja yliopistotutkinto ja hyvä duuni at-töissä. Ja ahkeran maineessa. Mut oikeasti olen umpilaiska ja vihaan suurinta osaa ihmisistä. Minäkin rakastan juoruilua, kun tylsistyn. En vain juorua 'oikeista' ihmisistä, vaan julkkiksista. Koluan kaikki blind item -juorusivustot ja tyydytän näin pikkusieluisuuttani ja vahingoniloa.
Yritän maksaa virheitäni takaisin olemalla eri tavoin hyödyksi muille, muttei se yleensä johda kuin vaikeuksiin. Tulkitaan loukkaukseksi tai odotetaan vielä enemmän. Fiksumpaa on pitää etäisyyttä, niin etteivät tiedä minusta enempää kuin välttämätöntä.
Ap, ihmisenä kasvaminen on juuri tuota. Jossain vaiheessa elämää huomaa, että ei olekaan sellainen ihminen, joksi olisi halunnut tulla. Silloin kannattaa asialle alkaa tietoisesti tehdä jotain. Se on sitä viisautta, mitä ikä joillekin tuo, toisille taas ei koskaan. Paska lähtökohta on hyvä, siitä on helppo lähteä parantamaan:) Tsemppiä kaikille tämän tien kulkijoille.
Lohdullista, että löytyy muitakin!
En tiedä onko se aitoa, mutta minäkin koen, että haluan olla nimen omaan parempi, jotta kanssaihmisillä olisi parempi olla. Mutta en koe sitä mitenkään ylitsevuotavan voimakkaasti. Joskus saatan tuntea empatiaa voimakkaasti hetken, mutta sitten taas palaan omaan värähtämättömään olemiseeni.
Olen tavallaan sisältä ihan kuollut, mutta tunnistan ja olen kiitollinen, jos joku joskus koittaa olla mulle hyvä ja mun sisintä tavoittaa.
Mutta joskus mietin, toiminko näin vain, koska ulkoiset normit edellyttävät mut toimimaan näin? Ja jos näin on, en ole hyvä ihminen oikeasti ja se on aika kauheaa.
Joskus mietin, ettei ne esim. toisen maailmansodan aikana Saksassakaan ne kaikki ihmiset mitään sairaita psykopaatteja olleet, siis ne tavalliset ihmiset, jotka normaalina arkena osallistui juutalaisten ihmisarvon riistämiseen. Siitä tuli joku normi siellä. Ne oli vaan jotenkin kylmiä ja välinpitämättömiä, kun ne juutalaiset joutui kantamaan niitä tähtiä jne. Musta se on kauhean ahdistavaa. Olisinko ollut sellainen?
Olenko mä vain joku ihmiskuori kaikkien näiden hyvien, tunnetta täynnä olevien olentojen keskellä?
Ap
Ajattelin ostaa sellaisen kakkaemojiheijastimen ja olla julkipasko. Voisi kaikki me kikkareihmiset kantaa sellaista, että vetelät kanssapaskot tunnistaisimme.
Haisemisiin, eli tästä ylöspäin!
No kaikkihan joskus juoruilee, mutta jos et osallistu gang stalkingiin, johon kuuluu mm. pahantahtoisten juorujen ja huhujen levittäminen jostain henkilöstä, niin olet sentään vielä ihan ok. Gang stalkingiin osallistuvien tyypillisiä piirteitä on pikkusieluisuus, katkeruus, kateus, sadistisuus ja heikot hengenlahjat. Nämä epäonnistuneet yksilöt sitten purkaa joukolla pohjatonta surkeuttaan johonkin yksittäiseen henkilöön.