Lue keskustelun säännöt.
En uskalla erota tylsästä suhteesta, koska pelkään, etten löydä enää ketään
18.11.2017 |
Meillä on siis rauhallinen ja ihan ok kaverisuhde. Seksiä on nykyään harvoin, ja se on intohimotonta (miestä ei haluta usein, minä haluaisin useammin). Ei ikinä riidellä mistään, mutta ei oikein tehdäkään mitään hauskaa tai keskustella asioista. Muuten eroaisin ja etsisin parempaa, mutta pelkään älyttömästi yksin jäämistä. Olen mielummin ihan ok suhteessa kuin yksin, mutta toki mieluiten olisin hyvässä suhteessa. Vertaistukea tai kokemuksia (päädyitpä sitten eroon tai pysymään suhteessa)?
Kommentit (22)
Miksi et alkaisi olla vähemmän tylsä niin ehkä mieskin skarppautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä yksin olossa on niin kamalaa? Mä en voisi paljon mitään mukavampaa kuvitellakaan. Vapaus elää ihan niin kuin itse haluaa, ei tarvitse tehdä kompromisseja missään asiassa.
Minä ahdistun jos joudun olemaan paljon yksin (arkipäivänä ilta yksin on vielä ihan kivaa, mutta koko viikonloppu yksin ahdistaa). Kavereilla on lapsia ja omia menoja, joten eivät ehdi kanssani joka viikonloppu olemaan. Haluaisin myös uusia kavereita, mutta näin aikuisiällä tutustuminen tuntuu todella vaikealta. Mistä löydätte seuraa (oli se sitten kavereita tai romanttista seuraa)? Minä olen meidän suhteessa se, joka haluaisi enemmän seksiä, syvällisiä keskusteluja ja treffejä. Mies tuntuu tyytyvän paljon vähempään. Aiheesta on keskusteltu usein.
Ap
Njooh, jätä se. Kidutat vain itseäsi tuollaisessa suhteessa ja estät itseäsi löytämästä sitä oikeasti hyvää suhdetta. Itsekin ajattelin erota tyttöystävästäni, vaikka yksinjääminen pelottaakin.
No sittenhän se ei auta kuin olla siinä tylsässä suhteessa koko loppuelämäsi (tai kunnes mies jättää sut). Voit sitten kuolinvuoteella muistella, että oli se mukavaa kun asunnossa aina toinenkin lämmin ruumis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö mies tunteistasi? Et estä pelkästään itseäsi löytämästä hyvää suhdetta, vaan myös miestäsi. Kohtelet häntä epäreilusti: tuskin hän halusi suhteeseen, jossa ei ole arvostettu ja rakastettu, vaan jonkinlainen "välttävä" sitä oikeaa odotellessa.
Ap, kuulostat siltä, että ansaitset tylsän suhteesi (sori siitä).
Josko nyt päättäisit tehdä jotain oman elämäsi eteen ihan itse. Ala olla jännempi ja tempaa mies mukaan tai uskalla seisoa omin jaloin joko suhteessa tai yksin.
Oliko teillä sykettä edes alussa vai onko pulssi ollut kadoksissa koko suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies todennäköisesti pettää kuitenkin, joten eroa. Olet pelkkä kodinkone hänelle ja seksiin hän käyttää muita naisia.
Alussa oli alkuhuuma ja kaikki oli niin ihanaa. Sitten se vaan vähitellen katosi ja suhteesta tuli tylsä. Olen keskustellut tunteistani miehen kanssa, mutta hänen mielestään kaikki on ok. Tuntuu siltä, että hän ei kaipaa suhteelta ihmeitä. Ehkä mieskin riippuu minussa vain tottumuksesta, mutta ei sitä myönnä? Miehen kanssa on niin vaikea tästäkin keskustella... hänellä ei ole mitään sanottavaa ja keskustelusta tulee minun monologi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos intohimo puuttuu suhteesta ja ollaan vaan ns frendejä niin kyllä se homma on pelattu valitettavasti
Toisaalta pitkissä suhteissa näin tapahtuu vääjäämättä. Ketä sitä kärvistelyä kestää paremmin ehkä pysyvät yhdessä toiset lähtee lätkimään. Tunnen kyllä yhden pariskunnan ollut pitkään yhdessä ja ovat taitavia pitämään sitä intohimoa yllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme pelottaa yksin olemisessa. Mieluummin olet paska suhteessa kuin yksin ilman murheita. MIeti nyt vielä kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme pelottaa yksin olemisessa. Mieluummin olet paska suhteessa kuin yksin ilman murheita. MIeti nyt vielä kaksi kertaa.
No tuolla ylempänä jo kerroin mikä siinä pelottaa :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä enkä tule koskaan ymmärtämään kaltaisiasi ihmisiä. No, onneksi mun ei tarvitsekkaan. T. Ikisinkku
Täällä on ihan samanlainen tilanne... Miehen mielestä kaikki ok ja varmaan hänelle onkin, kun minä hoidan kaikki kotityöt ja muutkin asiat. Tilanne on pahentunut viime aikoina ja alan olla todella väsynyt ja ero on usein mielessä. Silti minäkin pelkään yksin jäämistä. Lapsia meillä ei ole, mutta haluan jossain vaiheessa lapsia, joten siitäkin syystä pelottaa etten löydä ketään ja että aika loppuu kesken.
Tämän takia pitäisi olla laki että kaikkien olisi asuttava yksin ennen vakiintumista. Jos olet saina ollut jonkun kanssa niin ei ihme ettet usko päärjääväsi omillasi. Nyt se tilanne kuitenkin tulee sinulle eteen, joten ala tehdä töitä sen eteen ettei yksin oleminen ahdista. Suunnittele vaikka jo ensi viikonlopuksi reissu toiseen kaupunkiin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia pitäisi olla laki että kaikkien olisi asuttava yksin ennen vakiintumista. Jos olet saina ollut jonkun kanssa niin ei ihme ettet usko päärjääväsi omillasi. Nyt se tilanne kuitenkin tulee sinulle eteen, joten ala tehdä töitä sen eteen ettei yksin oleminen ahdista. Suunnittele vaikka jo ensi viikonlopuksi reissu toiseen kaupunkiin yksin.
Olen kyllä asunut nuorempana yksinkin. Mutta kai sitä yksinoloa silti voi vielä harjoitella... kiitos vinkistä :) reissu tekisi ehkä hyvää
Ap
minusta on nyt paljon parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa, vaikkakin joutuu käsittelemään yksinäisyyden tunnetta välillä . kyllä yksinäisyyden pelko on surkea syy jäädä surkeaan suhteeseen. siinä voi olla jopa enemmän yksin kuin oikeasti yksin ollessa.
Mikä pelottaa sinkkuudessa?