Kertokaa kokemuksianne: hyvän suhteen löytäminen 4-5-kymppisenä?

Monet löytää.

Itse en ole vielä etsinytkään.

Yks tuttu löysi tinderistä kunnon miehen, ovat nyt kihloissa. Molemmat 50+

Vierailija kirjoitti:

Monet löytää.

Itse en ole vielä etsinytkään.

Yks tuttu löysi tinderistä kunnon miehen, ovat nyt kihloissa. Molemmat 50+

Toivottavasti ei ole urbaanilegenda tämä kunnon mies, kun tinderistä noin pääsääntöisesti tarinoiden mukaan löytyy täysin päinvastaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet löytää.

Itse en ole vielä etsinytkään.

Yks tuttu löysi tinderistä kunnon miehen, ovat nyt kihloissa. Molemmat 50+

Toivottavasti ei ole urbaanilegenda tämä kunnon mies, kun tinderistä noin pääsääntöisesti tarinoiden mukaan löytyy täysin päinvastaista...

Keskity lukemaasi: tämä on tuttu pariskunta!

Yllättävää kyllä myös normaaleja ihmisiä on yhä.

Kovin on lyhyeksi ketju jäänyt. Taitaa ne uudet suhteet keski-iässä olla sitten harvinaisempia :(

Ap

Itse on ottaisi riskiä, että uutta parisuhdetta ei löydykään. Enkä toisaalta jaksaisi enää alkaa alusta tutustumista jne. Oletko ajatellut, että uudistat itseäsi ja sitä kautta myös nykyistä avioliittoasi?

jos hyvää miestä haluat, pitää ottaa vanhempi.

Mietin samaa kuin sinä ap.

Eipä ole löytynyt, seitsemän vuotta erosta mennyt. Nyt olen todennut, että kyllä tämä elämä menee näinkin.

Joskus käperryn yksinäisyyteeni, kun näen että ympärillä ihmiset pariutuvat. Hetkeksi vaan, ja sitten jatkan elämääni ihan tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

jos hyvää miestä haluat, pitää ottaa vanhempi.

Mihin tämä perustuu?

Äitini löysi miehen netistä 55-vuotiaana ja meni uusiin naimisiin. 

Mummolan naapurissa asui leskimies ja kadun toisella puolella leskinainen. Olisivatko olleet lähempänä 80 vuotta molemmat. Katsoin ikkunasta, kun kävelivät toisiaan vastaan ja suutelivat siinä keskellä tielä.

Ja sitten keski-ikäiset ovat huolissaan, ovatko liian vanhoja suhteseen.

En tiedä, onko tästä varsinaisesti apua, mut... Mun henk.koht. kokemuksen mukaan se on lähinnä tuurista kiinni. Etsiskelin aikani edellisen suhteen päätyttyä, sitten luovutin ja olin jo ihan tyytyväinen tai ainakin sopeutunut yksinoloon. Mutta sitten kaverin 50-v. synttäreillä yks entuudestaan tuntematon tyyppi tuli ja sanoi moi. Heti tiesin, että tässä on jotain erityistä. Nyt ollaan oltu yhdessä reilut viisi vuotta, ja ihanaa on ollut. Toivoa siis on, iässä kun iässä :)

Vierailija kirjoitti:

Itse on ottaisi riskiä, että uutta parisuhdetta ei löydykään. Enkä toisaalta jaksaisi enää alkaa alusta tutustumista jne. Oletko ajatellut, että uudistat itseäsi ja sitä kautta myös nykyistä avioliittoasi?

Sehän tässä varmaan myös vähän kiikastaakin, tuntuu että olen "uudistanut", mutta mies junnaa paikoillaan. Klassinen erilleen kasvaminen hyvässä vauhdissa siis.

Ja tangoon tarvitaan kaksi, yksin avioliiton uudistaminen tai vaivannäkö suhteen eteen vaan turhauttaa ja katkeroittaa. Minulla on vain tämä yksi elämä.

Ap

Työkaveri 51 v. tuli törkeällä tavalla jätetyksi, uus mies löytyi työn kautta.

Itse erosin epävakaasta miehestä 41-veenä. Vuoden päästä aloin tapailla uutta. Lasten kautta tutustuttiin, hän oli yh myöskin. Alkuun se oli tapaamisia harrastuksissa ja vanhempainillasa, sitten hän pyysi mut kaffelle. Olemme naimisissa.

Kyllä miehen löytää mutta kunnolliset on harvemmassa. Yhdellä ystävälläni on lähinnä renttuja ollut eron jälkeen. Mutta on oma valinta, baareista yöksi vietyjä. Hänellä oli kuulemma tasaisen tappavan arkinen liitto ja nyt on niin jännää näiden kanssa. Hyvää vauhtia alkoholisoitumassa. Vähän väsyttää olla olkapäänä..

Jos liittosi on hyvä, älä eroa, yrittäkää elvyttää sitä. Tai sitten päätät että ero on tärkeä mutta elelet issekses. Usko pois, hyvistä miehistä kannattas pitää kiinni. Ne on harvemmassa tässä ikäluokassa. Enemmän on karanneita, viinaantuneita ja nyrkillään leipovia.

Olin 43-44 erotessani edellisestä suhteesta ja meni noin kahdeksan vuotta yksin ennen kuin tapasin nykyisen miesystäväni. Alkuun en edes halunnut ketään, kun oli niin kipeä ero takana, mutta sitten kun siitä pääsin yli niin meni 4-5 vuotta ennen kuin yhteisten ystävien kautta nykyisen kumppanini tapasin. Nyt on neljäs yhteinen vuosi menossa ja olen onnellinen. Ihana, rakastava, huolehtiva, älykäs, komea mies; ilo silmälle ja ilo sydämelle. Jos tämä suhde jostain syystä loppuu, niin en usko että enää jaksan edes yrittää tämän jälkeen. Huonompaan en todellakaan tyytyisi ja parempia ei pääkaupunkiseudulla ole vapaana. Mieluummin olisin sitten yksin kuin huonossa suhteessa.

Olin melkein 40 kun mies lähti toisen perään, yli 10 vuotta meni ennen kuin löytyi nykyinen suhde fiksun, lämpimän ja luotettavan miehen kanssa. Välissä oli lyhempiä ja pitempiä yrityksiä, kävi se ex myös vähän raapimassa ovea kun uusi suhde ei kestänytkään. Kyllä hyvä kumppani löytyy keski-ikäisellekin, mutta ei välttämättä helposti ja nopeasti.

Minä olen 39 ja tapailen Tinderistä löytynyttä miestä 47 v. Ensimmäinen jonka treffasin, ja useampi viikko takana mukavaa yhdessäoloa. Että toivoa on:)

VANHANA VOI LÖYTÄÄ UUDEN JA HYVÄN, MUTTA ITSE ON OLTAVA AMMATIN OSAAVA JA VIELÄ TISSÄ. HYVÄ KÄYTÖS, EI KOVIN HUONO MUOTO, SITTEN KOHTUULLINEN MAINE, ETTEI UUSI TULE NOLATUKSI.

EI OLE MIKÄÄN LEGENDA, LÖYSIHÄN HEINÄLUOMAKIN NAISEN, S. NIINISTÖ LÖYSI, J. NIINISTÖ SAMOIN, P.LIPPONEN, ON PALJON ESIMERKKEJÄ.

Ehkä ne fiksuimmat ei täällä hengaile.

Melkein kaikki tietämäni jotka ovat yhtään nähneet vaivaa ovat kyllä löytäneet uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

jos hyvää miestä haluat, pitää ottaa vanhempi.

Vanhempi onkin kova paikka suuri egoisille, naisia höykyttäneille. Vanhempi mies on oikea ratkaisu, joka pitää huushollin kursissa, ei tule heti kaaos kuin samanikäisten herrakeikareiden kanssa.

Mä ainakin roikuin vuositolkulla kuolleessa suhteessa. Oli oltu niin pitkään, että tuntui hullulta luovuttaa, silloinhan kaikki olisi ollut turhaa.

Lopulta halveksin itseäni niin syvästi, etten enää kestänyt vaan lähdin.

Miehelle kaikki oli ihan sama.

Siinä se vika olikin.

Lopulta mullekin kaikki oli ihan sama.

Upeeta elämää!