Lue keskustelun säännöt.
Yksi tuttu teinien äiti sanoi, että jos ne jotka tekevät nyt vauvoja näkisivät 10 vuoden päähän, he eivät varmasti tekisi niitä vauvoja.
18.11.2017 |
Tämä on totta. Kuinkakohan moni vauvakuumeilija ajattelee elämäänsä 10 vuotta eteenpäin, että minkälaista auvoa se silloin on isompien lapsien kanssa. Ei varmaan kovinkaan moni.
Kommentit (51)
Elämä lasten kanssa on kyllä ihan auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen tajuaa, että pelkkä lapsen tekeminen ei riitä, lapset pitää myös kasvattaa, vaikka miten olisi pelkän tekotavan ihannoija.
Varmaan, jos on tehnyt sata mukulaa. Yhden kouluikäisen kanssa on varmasti ihan mukavaa.
Vihdoin järkipuhetta! Asia on juuri näin. Perheelliset vaihtaisivat lapsettomien kanssa paikkaa yhdessä hujauksessa.
No, paljon helpompaa on 10-vuotiaan kanssa kuin 1-vuotiaan, ei tarvi syöttää, ei vaihtaa vaippoja, ei tarvi hommata hoitajaa jos menet jonnekin itse, ei tarvi pestä sen hampaita, ei edes kuskata joka paikkaan kun se liikkuu itse pyörällä kouluun ja harrastuksiin, on kavereiden kanssa tuntikausia niin että saa olla itse rauhassa kotona. Eikä mulla ainakaan ole mitään ongelmia teinien kanssakaan. Kaipa sitä jokainen tietää, kun on itsekin ollut teini, että minkälaista se voi olla, ja itse voi jopa välttää omien vanhempien tekemät virheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä lasten kanssa on kyllä ihan auvoa.
Höpön pöpön.
Kristallipalloni kertoo, että jos tämä tuntemasi teinien äiti puolestaan näkisi 10 vuoden päähän, olisi hän taas aivan tyytyväinen siihen, että lapset tuli tehtyä. Teini-ikä ei kestä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, paljon helpompaa on 10-vuotiaan kanssa kuin 1-vuotiaan, ei tarvi syöttää, ei vaihtaa vaippoja, ei tarvi hommata hoitajaa jos menet jonnekin itse, ei tarvi pestä sen hampaita, ei edes kuskata joka paikkaan kun se liikkuu itse pyörällä kouluun ja harrastuksiin, on kavereiden kanssa tuntikausia niin että saa olla itse rauhassa kotona. Eikä mulla ainakaan ole mitään ongelmia teinien kanssakaan. Kaipa sitä jokainen tietää, kun on itsekin ollut teini, että minkälaista se voi olla, ja itse voi jopa välttää omien vanhempien tekemät virheet.
Erityislapsi ei liiku itse eikä häntä voi jättää koskaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin järkipuhetta! Asia on juuri näin. Perheelliset vaihtaisivat lapsettomien kanssa paikkaa yhdessä hujauksessa.
En usko. Ne, jotka haluavat lapsia, haluavat myös olla lastensa kanssa. Sitä on vain sellaisen täysin mahdotonta käsittää, joka itse ei halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä hyvin kasvatettujen teinien kanssa on mukavaa! Ja tästä 10-20 vuotta eteenpäin niin saa taas nauttia vauvoista ja pikkulapsista.
Teinien vanhempiko on jossakin universaalissa viisauden tilassa, jossa pystyy arvioimaan omia päätöksiään? Parhaassa tapauksessa menopaussikin heittelee mielialoja.
Yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset perustavat omia perheitään, vanhemmat pitävät heitä elämänsä parhaina tekosina. Juu, aika kultaa muistot, mutta ihan yhtä totta on jokainen elämänvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä hyvin kasvatettujen teinien kanssa on mukavaa! Ja tästä 10-20 vuotta eteenpäin niin saa taas nauttia vauvoista ja pikkulapsista.
Olet ilmeisesti aloittanut aika nuorena, kun suunnittelet toista kierrosta.
Lapset 20 ja 17. Olen onnellinen heistä. En kadu. Fiksuja ja järkeviä, eivät ole tuottaneet äidilleen harmaita hiuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä paskapuhetta? Ei sitten kannata tehdä muksuja:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin järkipuhetta! Asia on juuri näin. Perheelliset vaihtaisivat lapsettomien kanssa paikkaa yhdessä hujauksessa.
En usko. Ne, jotka haluavat lapsia, haluavat myös olla lastensa kanssa. Sitä on vain sellaisen täysin mahdotonta käsittää, joka itse ei halua lapsia.
Missä utopiassa sinä elät? Ei pidä paikkaansa. Mieli voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lasten kanssa on kyllä ihan auvoa.
Höpön pöpön.
Minä olen tykännyt. Minulla on todella kivat lapset, jotka eivät ole koskaan aiheuttaneet mitään erityistä päänvaivaa, päinvastoin ovat suurin ilonaihe elämässä.
Riippuu tapauksesta. Omat lapset ovat aina olleet rauhallisia ja iloisia, ei meillä mitään hirveää draamaa ole ollut. Jokainen on silti voinut olla oma itsensä.
10 v on ihan paras ikä, voi tehdä yhdessä jo vaikka mitä.
17-18 v on ollut meillä raskainta, tulee sitä irtiottoa ja aikuisuus lähenee. Mutta vain sellaisen menettäminen sattuu, joka on ollut aidosti arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
10 v on ihan paras ikä, voi tehdä yhdessä jo vaikka mitä.
17-18 v on ollut meillä raskainta, tulee sitä irtiottoa ja aikuisuus lähenee. Mutta vain sellaisen menettäminen sattuu, joka on ollut aidosti arvokasta.
Entäs sitten, jos on erityislapsi, joka ei muuta koskaan kotoa pois?
Kannattaa kasvattaa ne lapset myös. Ei vain haaveilla siitä tai tehdä niitä.