Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en vaan jaksa?
17.11.2017 |
On käyty verikokeissa, syön rautaa ja D-vitamiinia ja b12-vitamiinia. Käyn töissä, päivän pituus 8 tuntia + matkat 1,5 tuntia. Olen töiden jälkeen ihan raato, en jaksa siivota, laittaa ruokaa, ihan vaan pakolliset. Viikonloput menee nukkuessa ja taas kerran raatona. Sunnuntaina alkaa ahdistaa ja itkettää koska maanantaina töihin. Pidän työstäni, se on kivaa mutta myös joskus raskasta.¨
Väsyn kaikesta työni sosiaalisuudesta, illat kaipaan vaan hiljaisuutta mutta on kaksi lasta ja mies. Miksi mä en vaan jaksa työntekoa? Olen jo miettinyt että irtisanon itseni, en ole onnellinen nyt. Vaikka sitten olisi rahasta pula jos ei olisi töissä. En jaksa tavata ihmisiä, olla yhteydessä ystäviin.
Ei ole seksielämää kun menen nukkumaan ysiltä koska väsyttää aina. Onko tähän mitään ratkaisua? Kohtalotoveria?
Kommentit (20)
Oletko miettinyt minkälaisessa työssä et rasittuisi noin pahasti. Kuulostaa pidemmän päälle huolestuttavalta. Toivottavasti asiasi järjestyisivät <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko introvertti?
Erityisherkkä?
Sama juttu... en osaa auttaa. En tiedä mistä on kyse. Viikonloppuna nukun usein +12h yöunet. Silti on veto pois.
Vierailija kirjoitti:
Oletko introvertti?
Erityisherkkä?
Olen introvertti. Viihdyn parhaiten yksinäni ja kun on ihan hiljaista. Pidän luonnosta ja metsästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu. Säästä ensin, että selviät karenssiajan, jos ei uusi työ löydy. Ei ainoaa elämäänsä kannata hukata. Itse lähdin ja se oli oikea päätös.
Jaksaisitko kiitos kertoa lisää. Miten käytät päiväsi, teetkö yhtään töitä? Miten läheisesi suhtautui asiaan, onko sinulla lapsia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt minkälaisessa työssä et rasittuisi noin pahasti. Kuulostaa pidemmän päälle huolestuttavalta. Toivottavasti asiasi järjestyisivät <3
Kiitos. Joku työ mitä saisin tehdä yksi omaan tahtiin muutaman tunnin päivässä, sen jaksaisin, tai jos se olisi kotona. Asuntolainaa on vielä 5 vuotta, olen ajatellut kestää vielä sen ajan mutta en enää tiedä jaksanko. Tämä syksy on ollut tosi paha.
ap
Onko ruokavalio kunnossa? Itsellä oli juurikin samanlainen elämä sillon kun ruokavalio oli ihan persiillään. Samoihin aikoihin todettiin ärtyneen suolen oireyhtymä mikä myös väsyttää silloin kun ruokavalio ei ole kunnossa. Mulla ainaki väsymys hellitti kun sain vatsani "kuntoon". Mullakaan verikokeissa ei näkynyt mitään missään vitamiinit ja hivenaineet oli kaikki ookoo. Enkä edes ollut tajunnut kuinka huonosti vuosia olin syönyt ennen kun muutoksen tein ja painoakin lähti aika paljon.. :D tässä nyt vaan yksi vaihtoehto monista.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu... en osaa auttaa. En tiedä mistä on kyse. Viikonloppuna nukun usein +12h yöunet. Silti on veto pois.
Eniten ihmettelen ettei lääkärissä kuunneltu yhtään kun kävin. Lepää ja ota vitamiinia. Veriarvoissa rauta matalalla ja siksi nyt lääkettä siihen. Puoli vuotta olen syönyt ja nyt arvot paremmat paremmat jo. Silti väsyttää koko ajan. Tsemppiä sinulle <3
Kuulostat minulta. Itse olen vielä 23 vuotias lapseton nuori nainen. Avomiehen kanssa eletään ja elämä suhteellisen huoletonta, kun aino velvollisuus on työ ja itsestä ja kodista huolen pitäminen, mutta esim. tälläkin hetkellä oon viikon saikulla pitkittyneen unettomuuden takia, mikä taas johtuu töistä (teen lähihoitajan töitä 3 vuorossa). Työterveydessä lääkäri sanoi mulle näillä sanoilla "sun pitäisi vaihtaa työtä" ja niin kai on pakko tehdä. Tähän ikään tää on kolmas burnout tässä puolentoista vuoden aikana, jota oon lähärin töitä tehnyt.
Mitenkähän jaksaisin jos ois lapsia, oisin jo hullujen huoneella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. Neuvoa en osaa, mutta symppaan kyllä. Samanlainen olen. Raskasta elää kun jatkuvasti pitäisi olla menemässä ja tekemässä.
m... kirjoitti:
Onko ruokavalio kunnossa? Itsellä oli juurikin samanlainen elämä sillon kun ruokavalio oli ihan persiillään. Samoihin aikoihin todettiin ärtyneen suolen oireyhtymä mikä myös väsyttää silloin kun ruokavalio ei ole kunnossa. Mulla ainaki väsymys hellitti kun sain vatsani "kuntoon". Mullakaan verikokeissa ei näkynyt mitään missään vitamiinit ja hivenaineet oli kaikki ookoo. Enkä edes ollut tajunnut kuinka huonosti vuosia olin syönyt ennen kun muutoksen tein ja painoakin lähti aika paljon.. :D tässä nyt vaan yksi vaihtoehto monista.. :D
On ja ei. Vältän leipää, en syö kuin 1-2 päivänä viikossa, voi mennä pari viikkoa etten syö ollenkaan. Syön marjoja ja kasviksia, ruokavalio ei voi olla hirveästi pielessä. Tosin en syö ruista ja rypsiä niin kuin suositellaan. Käytän voita ja ruis ei ole koskaan käynyt vatsalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu. Säästä ensin, että selviät karenssiajan, jos ei uusi työ löydy. Ei ainoaa elämäänsä kannata hukata. Itse lähdin ja se oli oikea päätös.
Jaksaisitko kiitos kertoa lisää. Miten käytät päiväsi, teetkö yhtään töitä? Miten läheisesi suhtautui asiaan, onko sinulla lapsia?
ap
Lähdöstäni on jo aikaa. Olen ollut töissä ja myös työttömänä. Opiskelen kotona kieliä, luen, kirjoitan, mitä kaikkea nyt ihminen haluaakin tehdä kun aika on omaa. Ihan kaikilta en lähde kyselemään, mitä he valinnoistani ajattelevat. Joo, välillä haen töitä ja käyn haastatteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat minulta. Itse olen vielä 23 vuotias lapseton nuori nainen. Avomiehen kanssa eletään ja elämä suhteellisen huoletonta, kun aino velvollisuus on työ ja itsestä ja kodista huolen pitäminen, mutta esim. tälläkin hetkellä oon viikon saikulla pitkittyneen unettomuuden takia, mikä taas johtuu töistä (teen lähihoitajan töitä 3 vuorossa). Työterveydessä lääkäri sanoi mulle näillä sanoilla "sun pitäisi vaihtaa työtä" ja niin kai on pakko tehdä. Tähän ikään tää on kolmas burnout tässä puolentoista vuoden aikana, jota oon lähärin töitä tehnyt.
Mitenkähän jaksaisin jos ois lapsia, oisin jo hullujen huoneella
Mulla on ikää jo 48 vuotta. Mutta olen aina kestänyt huonosti työelämää, olen kokeillut vuorotyötä ja se ei käyny mulle yhtään. Sairauslomaa ei ole tarjottu mutta en mä palkatonta pystyis edes ottamaan. Tsemppiä sinullekin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi varmaan aika käydä lääkärissä. Kerro siellä tämä mitä tänne.
Älä nyt heti irtisanoudu.
Teillä on työnantajan puolesta pakollinen työterveyshuolto. Sinne nyt vaan ensimmäiseksi. Ole siellä oma itsesi ja kerro miten uupunut olet. Se voi olka yhtä hyvin psyykkistä tai fyysistä rai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu. Säästä ensin, että selviät karenssiajan, jos ei uusi työ löydy. Ei ainoaa elämäänsä kannata hukata. Itse lähdin ja se oli oikea päätös.
Jaksaisitko kiitos kertoa lisää. Miten käytät päiväsi, teetkö yhtään töitä? Miten läheisesi suhtautui asiaan, onko sinulla lapsia?
ap
Lähdöstäni on jo aikaa. Olen ollut töissä ja myös työttömänä. Opiskelen kotona kieliä, luen, kirjoitan, mitä kaikkea nyt ihminen haluaakin tehdä kun aika on omaa. Ihan kaikilta en lähde kyselemään, mitä he valinnoistani ajattelevat. Joo, välillä haen töitä ja käyn haastatteluissa.
Kiitos vastauksesta. Kasvaako töihin menemisen kynnys jos on pois pitkään? Minua myös pelottaa jos en enää koskaan saakaan töitä koska ikää on jo melkein 50 vuotta. Opiskelu tuntuu tässä kohtaa ihan yhtä raskaalta kuin työn teko.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan aika käydä lääkärissä. Kerro siellä tämä mitä tänne.
Älä nyt heti irtisanoudu.
Teillä on työnantajan puolesta pakollinen työterveyshuolto. Sinne nyt vaan ensimmäiseksi. Ole siellä oma itsesi ja kerro miten uupunut olet. Se voi olka yhtä hyvin psyykkistä tai fyysistä rai molempia.
Mua pelottaa että määräävät palkattomalle sairauslomalle, ei mulla ole siihen varaa, vain yhden tuloilla ei pärjätä. Ja en koe tarvitsevani mitään lääkkeitä. Onko lääkäristä siis mitään hyötyä?
ap
Olen tuo sama 23 vuotias, joka kommentoin aikaisemmin. On lohdullista kuulla, että on muitakin samanlaisia. Itseä ahdistaa kun piskaan itseäni siitä, etten jaksa tehdä työtä samalla tahdilla, kuin "normaalit" ihmiset. Käyn kerran viikossa ratsastamassa ja tämä harrastus on välillä itselleni henkireikä, mutta vaikka haluaisin, en jaksa harrastaa enempää, sillä työ vie niin paljon energiaa. Olenkin päättänyt, että jos hoitoalalla jatkan, niin alan tekemään osa-aikasena.
Tuntuu, että kaikilla muilla on niin paljon tarmoa ja puhtia tehdä vaikka ja mitä ja mä vain olen olemassa ja ahdistun töistä. :( En halua olla työtön, sillä pidän siitä tunteesta kun tiedän olevani hyödyksi ja haluan tienata oman rahani. Mutta ehdottomasti haluan vaihtaa rahan aikaan enkä hukata ainoata elämääni tällaiseen rimpuiluun. Kuolinvuoteellani tuskin tulen katumaan tekemättömiä töitä. Onneksi en ole vielä vakkari, muuten kynnys lähteä olisi isompi. Nykyinen soppari on voimassa ensi vuoden helmikuun loppuun ja minulla on vielä hyvin aikaa pohtia eri vaihtoehtoja. Väliaikainen työttömyys ei kuulosta kauhistukselta, jos se tarkoittaa että sinä aikana löydän jonkin itselle sopivan tien.
Tsemppiä sinulle ja voimaa tehdä omaa hyvinvointiasi edistäviä päätöksiä!
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama 23 vuotias, joka kommentoin aikaisemmin. On lohdullista kuulla, että on muitakin samanlaisia. Itseä ahdistaa kun piskaan itseäni siitä, etten jaksa tehdä työtä samalla tahdilla, kuin "normaalit" ihmiset. Käyn kerran viikossa ratsastamassa ja tämä harrastus on välillä itselleni henkireikä, mutta vaikka haluaisin, en jaksa harrastaa enempää, sillä työ vie niin paljon energiaa. Olenkin päättänyt, että jos hoitoalalla jatkan, niin alan tekemään osa-aikasena.
Tuntuu, että kaikilla muilla on niin paljon tarmoa ja puhtia tehdä vaikka ja mitä ja mä vain olen olemassa ja ahdistun töistä. :( En halua olla työtön, sillä pidän siitä tunteesta kun tiedän olevani hyödyksi ja haluan tienata oman rahani. Mutta ehdottomasti haluan vaihtaa rahan aikaan enkä hukata ainoata elämääni tällaiseen rimpuiluun. Kuolinvuoteellani tuskin tulen katumaan tekemättömiä töitä. Onneksi en ole vielä vakkari, muuten kynnys lähteä olisi isompi. Nykyinen soppari on voimassa ensi vuoden helmikuun loppuun ja minulla on vielä hyvin aikaa pohtia eri vaihtoehtoja. Väliaikainen työttömyys ei kuulosta kauhistukselta, jos se tarkoittaa että sinä aikana löydän jonkin itselle sopivan tien.
Tsemppiä sinulle ja voimaa tehdä omaa hyvinvointiasi edistäviä päätöksiä!
Juuri se että ei jaksa niin kuin muut. Tänään nukuin 2 tunnin päiväunet töiden jälkeen että jaksan valvoa vähän myöhempään. Mä voisi hyvin tehdä töitä pätkissä tai lyhyttä päivää tai osa-aikaista viikkoa, nykyisessä työssä siihen ei ole mahdollisuutta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan aika käydä lääkärissä. Kerro siellä tämä mitä tänne.
Älä nyt heti irtisanoudu.
Teillä on työnantajan puolesta pakollinen työterveyshuolto. Sinne nyt vaan ensimmäiseksi. Ole siellä oma itsesi ja kerro miten uupunut olet. Se voi olka yhtä hyvin psyykkistä tai fyysistä rai molempia.Mua pelottaa että määräävät palkattomalle sairauslomalle, ei mulla ole siihen varaa, vain yhden tuloilla ei pärjätä. Ja en koe tarvitsevani mitään lääkkeitä. Onko lääkäristä siis mitään hyötyä?
ap
Saat palkkaa aikansa, mutta öitemmälle sairauslomalle saat Kelan sairauspäivärahaa. Sitä voi saada vuodeksi kerrallaan. Kannattaa katsoa Kelan sivuilta sairauspäivärahan kohdalta.
Kannattaa hakeutua terapiaan, jotta oppisit hallitsemaan stressiä tms. Pyydä lähete omalta lääkäriltäsi. Minulla on pitkä burn out - historia. Lisäksi yksityiselämässäni on ilmaantunut henkisesti kuormittavia seikkoja,minkä vuoksi työuupumukseni on vuosien tauon jälkeen uusiutunut. Kävin lääkärissä ja hän oli sitä mieltä, että terapia voisi auttaa minua. Nyt odotan sinne pääsyä. Masennulääkityskin alkaa jo hieman auttaa.
Irtisanoudu. Säästä ensin, että selviät karenssiajan, jos ei uusi työ löydy. Ei ainoaa elämäänsä kannata hukata. Itse lähdin ja se oli oikea päätös.