Ei taideta miehen kanssa enää olla hyväksi toisillemne.

Lopettaako pitkä, hyvänäkin pitämäni suhde siihen, että masennamme toisemne?

Mitä tekisitte tässä tapauksessa? Seksi on hyvää ja sitä on riittävästi, ei vaan mikään huvita. Kun ehdottelen matkoja ja yhteisiä viikonloppuja, mies toteaa että, tjaaa... No varaa siinä sitten mitään, kun toinen ei ilmoita milloin kalenteriin sopisi, vai kiinnostaako ollenkaan.

Toisaalta mies vaan haluaa olla kotona, mutta se kotona olo on lätkän tuijottamista telkkarista. Tosin eipä täällä kyläpahasessa niin paljon muutakaan tapahdu. Mut hei, käytiinhän Me teatterissa 8 V sitten ja musikaalissakin viime vuonna. Siinä sitä on kulttuuria loppuelämäksi.

Ap

Viikon loma kahdestaan ilman telkkua ja sometusta jänkäretkellä tai ulkomailla saattaa antaa päätökselle pohjaa.

Jospa se innostus lähtisi jostain pienestä, menette vaikka katsomasn sitä lätkää paikan päälle yhdessä. Mökkiintynythän tuo on selkeesti, vähän kun tuuppaa niin kyllä se huomaa että mukava käydä muuallakin kuin vain töissä ja makoilla kotona. En nyt eroamaan lähtis noin keppoisin perustein.

No ensinnäkin. Muuttakaa pois sieltä metsiköstä ihmisten ja kulttuurin pariin. Jos ei nauti omasta rauhasta, luonnosta ja puutarhan kuopsuttelusta, niin mitä iloa on asua keskellä ei mitään? Jos taas nautitte, niin ylös ja ulos yhdessä.

Millaista teillä on lomilla? Meillä on arkena samanlaista, väsyttää ja sohva kutsuu, mutta lomilla menee todella hyvin, käydäänkin retkillä ja molemmat tykätään historiasta, käydään museoissa ja pyörälenkeillä yhdessä.

Arki vaan imee ihmisestä mehut. Mutta jos vapaapäivinäkään ei teidän homma toimi, se kertoo siitä että teidän parisuhteenne on kuivahtanut, ettekä enää viihdy toistenne seurassa. Onko teillä mitään juteltavaa, kun olette kahden kesken? Yhteisiä naurun aiheita?

Oletteko te milloinkaan keskenään? Tuo ehdotus viikon keskenään olosta on aika hyvä. Siinä näkee onko toisesta ihmisestä tullut itselle vieras, jonka kanssa on tukala olla samassa tilassa.

Jos mies on väsynyt, onko hän harkinnut vuorotteluvapaata tai opintovapaata? Oletteko ottaneet niistä selvää? Meillä on tarkoitus pitää yhdessä kahden vuoden kuluttua, kun täytän 50 v.

Lähde. Sinulla on parempi elämä muualla.

Jätä se sika!

Emme ole miehen kanssa olleet kaksistaan missään kolmeen vuoteen. Nuo on niin tehtyjä ongelmia, kun koko ajan pitäisi olla "kivaa". Etoä sinäkään oikeasti aktiivisesti tee mitään tilanteen parantamiseksi. Haluatko eron koska sulla on jo uusi kiikarissa?

Etkö voi muuttaa mitään? Omituista mainita joku asumismuoto parisuhteen yhteydessä! Molemmat miettikööt sitä omaa arkea, mikä siinä mättää. Ja kamoon, nyt on marraskuu, mitä odotit?

Oletteko keskustelleet asiasta ollenkaan keskenänne?

Tuohan on hyvä juttu. Olitte ajaneet suhteen vaikeuksiin valinnoillanne, mutta nyt teidän on ollut pakko pysähtyä, kun aiempi tie on noussut pystyyn.

Totta kai kriisissä ollaan hölmistyneitä ja hiljaisia. Kuuluu asiaan. Päin vastoin, nyt jos täytätte hätäpäissänne kalenterin kaikenlaisilla sijaistoiminnoilla, jätätte itse asian ratkaisematta. Mies on kyllästynyt pakenemaan töihin, nyt hänen pitää miettiä, mitä hän on paossa. Sinun taas pitää löytää uusi suhde mieheen, joka on varmaan aika vereslihalla. Mites sinä jakselet?

Vierailija kirjoitti:

Emme ole miehen kanssa olleet kaksistaan missään kolmeen vuoteen. Nuo on niin tehtyjä ongelmia, kun koko ajan pitäisi olla "kivaa". Etoä sinäkään oikeasti aktiivisesti tee mitään tilanteen parantamiseksi. Haluatko eron koska sulla on jo uusi kiikarissa?

Niin mitä ehdottaisit että teen tilanteen paranemiseksi? Kun ehdotan jotain, mies on sitä mieltä, että Joo tee vaan. Tai mene vaan. Vaikea siis mennä ja yksin tehdä aktiivisia juttuja yhdessä. Siihen tarvittais 2...

Ap

Sama juttu tuon viikon-parin irtioton kanssa. Kun mies ei ehdi/halua/suostu lähtemään niin vaikea sitä on pakottaa mihinkään parisuhtereissuun. Meillä on hyvä näin. Ja ollaan perheenä matkusteltu 1-2 krt vuodessa ja mies remissaa töiden takia 1-2 krt kuukaudessa. Että sillai ei ole täysin sammaloitunut kotikylään.

Ap

Lisää vinkkejä?

Tuosta 20 vuodesta laskeskelin että teille hiipii päälle sekä menopaussi että andropaussi, hormonien väheneminen tekee masennusta, ärtyisyyttä, väsymystä. Ennemmin lääkäriin kuin eroamaan. Myös muut iän tuomat vaivat tekee samaa kuten kilpirauhanen.

Kokemusta on

T N50

Jos olet vinkkejä vailla, niin hanki tyrmäystippoja, laita ukko takapaksiin ja hurauta lomalle. Hei oikeasti, mitä sinä vinkeillä teet? Teillä on elämänmuutostilanne, sinun pitäisi pystyä käsittelemään asiaa ja omia tuntemuksiasi ja odotuksiasi, kun olet selvästi vihainen ja pettynyt. Ehkä olet ahdistunutkin, kun mies on ollut yhdellä tapaa viallinen ylettömine töineen, ja nyt sitten ylettömine lepäämisineen. Löytyykö sinulta laajempaa näkökulmaa ja halua ymmärtää teitä molempia? Teidän pelkojanne ja huolenaiheitanne? Haaveitanne, ja sitä miten teidän tarpeenne tulevat toisen haaveiden tielle, ja johtuuko se väärinymmärryksestä tai liian rajoittuneesta mielikuvituksesta?

Olet saanut kommentteja, mutta huudat vain kyllästyneenä, että neeext. No, siinähän huudat sitten. Et ilmeisesti oikeastaan edes halua jatkaa yhdessä?

Jätä se sika, odotan täällä jo väristen saapumistasi. Lähdemme yhdessä Färsaarille.

Tarvitsette D-vitamiinia.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika, odotan täällä jo väristen saapumistasi. Lähdemme yhdessä Färsaarille.

Oi, kuka mahdoit ollakaan, kun Färsaarten matkaa suunnittelit.

On surullista nämä parisuhde vaikeudet, mutta jos tie on pystyssä, yleensä tehdään niin, että "peli vihelletään jostain poikki". Lähdetään korjaamaan tilannetta sen jälkeen niillä mahdollisuuksilla, joita on jäänyt jäljelle. Ei se kaikkea ihmiseltä vie, ennen sitä on vaikein tilanne. Siinä joutuu taas itsensä ja muun tilanteen kanssa paneutumaan ihan uudella tavalla asioihin.  Yleensä ratkaisun odottelu on pahin inhon paikka. Ihminen toipuu, siihen on luottaminen.