Onko teille ongelma ottaa miehen nimi naimisiin mennessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei sukunimi ratkaise mitään paremmuutta. 

Mutta yksi sukunimi on perheellä monella tapaa fiksumpi ja käytännöllisempi vaihtoehto kuin kaksi tai useampia (vrt. uusperheet). Jos nimi on helppo sanoa ja kirjoittaa oikein, se on plussaa. Kauneus ja harvinaisuus ovat kirsikat kakun päällä. 

Tiesitkö, että se yhteinen sukunimi voi olla myös se naisen nimi? Tämä tuntuu suurimmasta osasta täysin mahdottomalta.

Ei ole, ite aijon ottaa miehen nimen sen takai etten oman sukuni kanssa ole väleissä ollut aikoihin joten oli selvää että lapset saa miehen nimen. Enkä halua olla se äiti joka on perjaatteesta eri nimellä kuin perheensä.

Miehille on aivan valtava ongelma ottaa vaimonsa nimi. Tämä näkyy tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

 Enkä halua olla se äiti joka on perjaatteesta eri nimellä kuin perheensä.

Mulla on oma nimi ja sama nimi on lapsillakin. Miksi juuri äidin pitäisi olla eri nimellä, kun yleensä äidit enemmän hoitaa lapsen asioita esim. neuvolassa, lääkärissä, koulussa jne. Vähemmän haittaa on jos mies on eriniminen.

Joo, usein nuo nimenvaihtajat ovat huonoissa väleissä lapsuudenperheensä kanssa ja tuntevat appivanhemmat enemmän omikseen. Kyllähän nimi kertoo vahvasti sen mihin sukuun kuuluu.

No ei ole ongelma. Eihän sellainen asia voi olla ongelma, jota ei ole mikään pakko tehdä. Pidin oman nimeni, koska sen on oma nimeni. Miehenikin piti oman nimensä, koska se on hänen oma nimensä. Minkäänlaista haittaa tai hankaluutta ei ole ollut siitä, että olemme erinimisiä ja tätä on nyt harjoiteltu yli 20 vuotta. Vieläkin odottelen, että koska niitä ongelmia alkaa ilmetä. Sen sijaan uudesta nimestä olisi tullut riesaa. Kaikki henkkari, passit ja kortit olisi pitänyt uusia ja opetella esittäytymään vieraalla nimellä. Minun on hyvin vaikea keksiä syytä, miksi olisin tähän ruvennut. Ja kaikkein koomisistahan on, että osa tutuista on nyt sitten eronnut ja vaihtaa nimeään takaisin tai edelleen kantaa jonkun exän nimeä. Ihan hölmöläisten homma tuo nimien kanssa venkslaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sukunimi ratkaise mitään paremmuutta. 

Mutta yksi sukunimi on perheellä monella tapaa fiksumpi ja käytännöllisempi vaihtoehto kuin kaksi tai useampia (vrt. uusperheet). Jos nimi on helppo sanoa ja kirjoittaa oikein, se on plussaa. Kauneus ja harvinaisuus ovat kirsikat kakun päällä. 

Meillä on eri sukunimet (ollaan naimisissa jo kymmenettä vuotta), eikä siitä ole koskaan ollut mitään haittaa tai hämminkiä. Miksi yksi sukunimi on mielestäsi "fiksumpi" vaihtoehto?

Jokainen tekee tietenkin niin kuin parhaaksi katsoo.

Siinä vaiheessa kun on lapsia ei tarvitse esitellä Mari Laine, Anna Aallon äiti, joka paikassa, siksi minulla on exn sukunimi,. Koen olevani enemmän lasteni läheinen kuin heidän isänsä ja haluan olla samanniminen lasteni kanssa.

Olen niin vanha, ettei aikoinaan ollut vaihtoehtoa olla ottamatta miehen sukunimeä. Jos menisin uudelleen naimisiin, ottaisin takaisin oman sukunimen, en enää miehen. Niin olisin varmasti nuorena lapsettomanakin tehnyt.

Mä olen 20-vuotias ja olen aina tiennyt etten tule koskaan vaihtamaan omaa nimeäni. Omani on mielestäni maailman paras, tulevan miehen sukunimellä ei ole mitään väliä. Jos haluaa koko perheelle saman nimen niin saa vaihtaa omansa.

Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että koko perheellä pitää olla sama sukunimi (kokemusta muusta on), niin tällä hetkellä en ottaisi miehen nimeä, vaan haluaisin säilyttää oman harvinaisen sukunimeni. Jos mies olisi jääräpäinen nimen suhteen, voisin harkita kaksoisnimeä itselleni, ellei sitten mies suostuisi ottamaan minun sukunimeäni. Koska en enää ole lapsentekoiässä, tällaiset ratkaisut olisivat ihan hyviä. Serkkuni avioitui muutama vuosi sitten ja hänkään ei halunnut luopua kauniista nimestämme. Sekään pari ei enää pysty saamaan lapsia.

Entä he, jotka sanovat, että kumpikin pitää oman nimensä, mikä on sitten yhteisten lasten ns. oma nimi?

Vierailija kirjoitti:

Entä he, jotka sanovat, että kumpikin pitää oman nimensä, mikä on sitten yhteisten lasten ns. oma nimi?

Se on joko isän tai äidin sukunimi. Omassa perheessän päädyttiin isän nimeen, koska oma äitiyteni on niin itsestään selvä asia, että ajattelin nimellä kommunikoida ympäristöön selvästi, kuka on lapsen isä. Toisaalta sisareni päätyi antamaan lapsille oman nimensä, lähinnä kai siksi, että nimemme on harvinainen ja on kiva, että se jatkuu. Kumpikin ratkaisu on toiminut ihan hyvin, eikä mitään ongelmia ole ollut, ellei lasketa lankoni jonkun kaverin ihmettelyä aikoinaan.

Ei ollut ongelma, mutta ei tullut mieleenkään vaihtaa nimeäni. En nähnyt siihen mitään syytä.

Ei ole mitään ongelmaa, alusta asti olen sanonut, että pidän oman nimeni tai sitten koko perheelle kaksoisnimi (sitten kun sen saa). Lapset on minun nimellä ja mies saa halutessaan tietty ottaa saman nimen kun muulla perheellä.

Kyseessä ei ole arvokysymys vaan minun nimeni on harvinainen, harvinaisempi kuin miehen ja kauniimpikin mielestäni.

En usko, että kumpikaan vaihtaa nimeään, jos joskus naimisiin mennään.

Ei ollut ongelma, pidin omani niin ei  tarvinnut vaihtaa hlöpapereita ja ilmoitella uutta nimeä sinnesuntänne.

Jos miehellä on kaksoisnimi, voiko siitä ottaa vain osan? Oman etunimeni kanssa se alkuosa kuulostaisi kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sukunimi ratkaise mitään paremmuutta. 

Mutta yksi sukunimi on perheellä monella tapaa fiksumpi ja käytännöllisempi vaihtoehto kuin kaksi tai useampia (vrt. uusperheet). Jos nimi on helppo sanoa ja kirjoittaa oikein, se on plussaa. Kauneus ja harvinaisuus ovat kirsikat kakun päällä. 

Tiesitkö, että se yhteinen sukunimi voi olla myös se naisen nimi? Tämä tuntuu suurimmasta osasta täysin mahdottomalta.

Toki tiesin.