Syrjäytyvät nuoret miehet
Eilen tuli taas pakit netin kautta sovituilla treffeillä. Luku on kaikkiaan jossakin 100 ja 200 välillä, en ole laskenut, mutta n. 3 vuotta olen yrittänyt suhteellisen aktiivisesti sekä deittisivustoilla, tinderissä että yöelämässä. Olen 26-vuotias, 181cm, normaalipainoinen, ihan ok näköinen, normaali suomalainen korkeakoulussa opiskeleva ja samalla osa-aikatöissä käyvä mies.
Nyt en taida enää jaksaa. En näe elämisen arvoisena elämää jossa jään yksin, vaikka muut asiat olisivat kunnossa. Jos minä en kelpaa parisuhteeseen suomalaiselle naiselle, niin ei minun työpanoksenikaan sitten kelpaa tälle yhteiskunnalle. Suoritan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen jään kotiin juomaan ja pelailemaan itseni hitaasti hengiltä, teidän rahoillanne.
Näen opiskelukavereissani ja työpaikalla liikaa samanlaisia kohtaloita. Fiksuja tyyppejä jotka ovat yksin ilman mitään järkevää selitystä. Todella surullista, lievästi sanottuna. Jokin on pahasti vialla tässä maassa.
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisetkin tekevät alotteita, jos on kiinnostavan oloinen mies. Saavat myös yhtä lailla pakkeja. Ei maailma siihen kaadu. Joskus onnistuu. Mikäli valmiiksi iskee jo hanskat tiskiin, niin eihän sillä mitään saa.
Ei voi sanoa että naiset tekevät kun pieni vähemmistö tekee.Suurin osa odottaa että mies lukee ajatuksia ja tekee aloitteen.
Ja tämän olet kuullut jostain pätevämmästä lähteestä kuin naiset itse? Niistä naistenlehdistä?
Vähiten pätevä lähde on naiset itse.Ei tarvitse kuin verrata naisten neuvoja ja todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisetkin tekevät alotteita, jos on kiinnostavan oloinen mies. Saavat myös yhtä lailla pakkeja. Ei maailma siihen kaadu. Joskus onnistuu. Mikäli valmiiksi iskee jo hanskat tiskiin, niin eihän sillä mitään saa.
Ei voi sanoa että naiset tekevät kun pieni vähemmistö tekee.Suurin osa odottaa että mies lukee ajatuksia ja tekee aloitteen.
Ja tämän olet kuullut jostain pätevämmästä lähteestä kuin naiset itse? Niistä naistenlehdistä?
Vähiten pätevä lähde on naiset itse.Ei tarvitse kuin verrata naisten neuvoja ja todellisuutta.
Ja todellisuus on se että kukaan ei ole koskaan lähestynyt sinua eli kukaan nainen ei koskaan lähesty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisa ketju.
koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!
Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?
Ei minulle naisenakaan tuollaisia sanottu. Kotona haukuttiin idiootiksi, paskaksi, älykääpiöksi, sossupummiksi, huoraksi, laiskaksi, lahjattomaksi ja läskiksi, vaikka olin normaalipainon alarajoilla. Isä ja äitipuoli teki kaikkensa näyttääkseen miten paljon vihaavat ja halveksivat. Ei ollut itsetuntoa muille jakaa kun vihdoin muutin lastensuojelun kautta omaan kämppään. Ei ollut kukaan kertonut, että kelpaan, olen rakastettava, olen kaunis, olen ihana ja hyvä jne. Ei opetettu tunteiden hallintaa ja tunnistamista, ei mitään.
Valitettavasti maailma ei ole oikeudenmukainen. Valitettavasti jotkut ihmiset joutuvat etsimään itsetuntonsa aikuisena harrastuksista, terapiasta, joogasta, meditaatiosta, milloin mistäkin. Onhan se valitettavaa ja väärin, että näin joutuu tekemään ja jokaiselle lapselle kuuluisi vanhemmat, jotka opettavat nämä "olet rakas, olet ihana ja kelpaat"-asiat jo pienestä pitäen. Näin ei vain ole. Voi joko jäädä tuleen makaamaan, tai tehdä asioille jotain. Ottaa vastuu omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta. Hakea apua. Opetella ne taidot, joita elämässä ja ihmissuhteissa tarvii itse kenties ammattilaisen avustuksella.
Tai voi jäädä vihaamaan ja huutamaan, miten on epäreilua. Ja uhkailla, että jos en saa sitä tätä ja tuota heittäydyn sossupummiksi. Elämä syrjäytyneenä ei vaan ole mukavaa. Itseinhossa ja vihassa muita ihmisiä kohtaan ei ole mitään kaunista eikä se tee ketään onnelliseksi. Se ei helpota elämää eikä helpota tuskaa. Se vain vetää entistä syvemmälle suohon ja vihaan.Tuo on niin totta. Lisättynä siihen, että ne tavoittelemasi naiset eivät ole sinun kurjia vanhempiasi, eivätkä vastuussa kurjien vanhempien teoista. Pitää ensin korjata itsensä niin ehjäksi että pystyy katsomaan eteenpäin elämässä, ja vasta sitten on parisuhteen aika.
Jep, olisi ollut syitä vihata miehiä vaikka mitenkä paljon. Oma isä, joka vihasi ja halveksi, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä örvelsi kännissä milloin sattuu. Olin myös koulukiusattu ala ja yläasteella että lukiossa, kiusaajina myös miehet (tai pojat). Haukuttiin ulkonäköä (kärsin aknesta) haukuttiin vaatteita ja tehtiin pilaa siitä, että kärsin kemikaaliyliherkkyyksistä enkä voinut käyttää deodorantteja. Pojat nauroivat ja pilkkasivat ulkonäköäni ja minua muutenkin ihmisenä. 18-vuotiaana alkoi isän veli ahdistelemaan seksuaalisesti sekä vieraat miehet. Todella törkeää ahdistelua, jota en avaa tässä sen enempää. Lisäksi kaikki ne raiskaukset ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jota jotkut kaverini kokivat miesten, isiensä ja sijaisvanhempiensa tekemänä.
Voisin "monesta hyvästä syysyä" vihata miehiäkin niin maan perkeleesti ja syyttää kaikista ongelmista, mutta en vihaa. Ovatko kaikki maailman miehet vastuussa huonojen miesten sikailusta? Eivät ole. Ja koska olen hoitanut pääkoppani kuntoon, olen naimisissa hyvän miehen kanssa.
Syrjäytyneet ei oma-alotteisesti syrjäydy. He eivät yksinkertaisesti kelpaa yhteiskunnalle. Parempi termi olisikin kelvottomat.
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärsinkö nyt oikein, että sun mielestä se on yhteiskunnan vika, että et saa naista? Mikä olisi siis sun ehdotus? Että valtio hankkii naisorjia ja antaa jokaiselle miehelle yhden orjan pantavaksi? Vai että Suomen valtio tekisi uuden lain, jossa jokainen nainen velvoitetaan antamaan pillua kenelle tahansa miehelle milloin tahansa?
Ei se ole yhteiskunnan vika? Hänen oma vika ettei kelpaa, mutta koska ei kelpaa hän ei löydä motivaatiota tehdä muutakaan. Minä vielä sinnittelen koska viihdyn työssäni mutta on tämä todella suuri lovi elämässä.
Aika surullista jos ei koe elämässä muuta nautintoa kuin nainen.
Monet miehet on rakennettu niin. Nainen on syy ponnistella ja viitsiä. Surullista on, että useat naiset eivät kykene arvostamaan tätä. Se taitaa kuitenkin olla yksi syy miksi yksiavioiset yhteiskunnat ajoivat moniavioisten ohitse.
Materia ja status, ei niillä ole mitään merkitystä, paitsi että naiset kiinnostuu niistä. Taisi olla Chapelle joka sanoi, että Porsche on syötti, jolla metsästetään naista.
Jos ei ole naista, tai edes halua naisiin, hauskaa voi pitää helpommalla ja halvemmallakin. Potkimalla palloa hyvässä seurassa tai sitten tietokoneen ääressä.
Kyllä mulla on se kokemus, että heti kun mies saa naisen, alkaa se valittaminen ja miettiminen, että mitähän tässä naisessa on väärin ja mikä pielessä, mikä voisi olla isompaa ja mikä pienempää ja voisitko nauraa hiljaisemmalla äänellä. Kas kun kukaan ei ole täydellinen, paitsi jokaisen naisen täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Totta! Ja olisi hyvä muistaa, että Tinderin alkuperäinen tarkoitus on ollut löytää deittiseuraa. Ei löytää tyttöystävää tai vaimoa vaan deittiseuraa eli seuraa treffeille. Suomessa ei ole aiemmin ollut tällaista deittailukulttuuria, jossa miehet ja naiset käyvät toistensa kanssa kerran pari treffeillä ja sen jälkeen menevät jonkun muun kanssa treffeille tai käyvät useamman kanssa treffeillä. Jos ap on jo käynyt 100-200 naisen kanssa treffeillä, sovellushan on tehnyt juuri sen mitä pitikin: ap on löytänyt 100-200 kertaa deittiseuraa. Joskus tietenkin voi käydä niin, että deittikumppanista tulee myös seurustelukumppani ja kenties lopulta puoliso, mutta se ei ole Tinderin varsinainen tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Ei hemmetti!!! Oikeesti!
Itse olen elänyt nuoruuteni ajalla jolloin ei ollut internettiä. Kyllä siellä ravintolassa tutustui illan mittaan useisiin ihmisiin ja moni joko tuli juttelemaan tai sattui seisomaan siinä vieressä ja itse sanoin jotain.
Tai no, ehkä turha neuvoa. Alan ymmärtää ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Mua on ainakin lähestytty niin, että kun olen istunut ravintolassa ja pöydässä on ollut tilaa, miehet ovat tulleet kysymään, onko tämä paikka vapaa ja osoittaneet tyhjää tuolia. Jos kaverini ei ole juuri silloin vessassa, hakemassa baaritiskiltä juomia tai en odota kaveriani siihen tulevaksi, olen sanonut, että juu, on se vapaa. En omista ravintolassa tuoleja enkä voi varata niitä tyhjiksi vain siksi, että en haluaisi samaan pöytään ketään muuta istumaan. Varaan paikkaa vain silloin, jos siihen todellakin on tulossa joku kaverini. Siinä on sitten joko alettu juttelemaan tai ei olla, riippuen siitä, onko kummallakaan kiinnostusta jutella. On mun pöytääni tullut niitäkin miehiä, joilla ei ole ollut kiinnostusta jutella kanssani. Kuten sanoin, en omista ravintolan tuoleja enkä voi päättää, kuka tuolille saa istua ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisa ketju.
koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.
Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!
Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.
Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.
Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.
Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").
Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä?
No jos somea katsoo, niin 90% tyttöjen välisestä julkisesta keskustelusta on toisten ulkonäön kehumista.
Ja sä uskot, että just ne tavallisen näköuset tytöt laittavat naamakuviaan someen? Vai olisiko niin, että naamansa laittavat vain ne, jotka ovat kauniita tai uskovat olevansa niin kauniita, että saavat naamakuvistaan kehuja? Mä voin kertoa sulle, että tavallisen näköiset tytöt eivät laita naamakuviaan someen muiden arvosteltavaksi ja haukuttavaksi. Maailma on nykyisin niin ulkonäkökeskeinen ja ihmiset sanoineen eli kirjoituksineen niin julmia, että miksi ihmeessä kukaan tavallisen näköinen tyttö tai nainen haluaisi sellaista itsestään lukea? Jos tavallisen näköinen tyttö on Instagramissa tms, niin hänen kuvansa siellä ovat jotain muuta kuin kuvia itsestään.
Tuntemistani naisista 99% on ainakin yksi naama kuva somessa. WTF! Sinun tavallisen näköinen on sysiruma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Ei hemmetti!!! Oikeesti!
Itse olen elänyt nuoruuteni ajalla jolloin ei ollut internettiä. Kyllä siellä ravintolassa tutustui illan mittaan useisiin ihmisiin ja moni joko tuli juttelemaan tai sattui seisomaan siinä vieressä ja itse sanoin jotain.
Tai no, ehkä turha neuvoa. Alan ymmärtää ongelmasi.
Olen löytänyt kumppanin baarista ja tinderistä. Minusta ne toimii samalla tavalla. Näet ihmisen jolle juttelet, kiinnostutaan toisistaan tai ei. Tinderissä vain helpompi aloittaa se keskutelu jos tekstissä on valmiiksi ollut jotain mihin tarttua.
Ai että kävi sääliksi se joku brittidokumentti, missä joku omasta mielestään pelimies (limainen äklö) veti lassukoille jotakin self made -kurssia, miten nainen pokataan itsevarmuudella. Pisti ne vielä kameramiehen kanssa kadulle kysymään tuntemattomien naisten puhelinnumeroita. Voi nolous sentään. Silkkaa nöyryytystä. Ei noin toimita. Tai jos, niin aniharvoin ja harvoin sen numeron saa, jos ei ole ensin edes jutusteltu enemmän. Ensimmäinen ajatus on lähinnä, että tästä voi seurata isoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin on pahasti pielessä, jos määrittelee oman elämänsä sitä kautta, onko kumppania vai ei. Että pelataan sitten pleikkaa.
Jos ei hanskaan vetäminen riitä, aina on maksullisia. Kyllä ne miehetkin saa halutessaan. Muistaa vaan kumin ja kaivaa vähän kuvetta.
No jos asiaa miettii tarkemmin, niin biologian kantilta ainoa tarkoitus elämälle on lisääntyminen. Se on koodattu meihin. Onko siis kovin ihmeellistä, että voi pahoin, jos tästä jää paitsi?
Ihminen on kuitenkin kehittynyt aika paljon luolamiesajoista. Mies, jolle lisääntyminen on elämän ainoa tarkoitus, on naiselle kaikista suurin riski parisuhdetta ajatellen. Nimittäin nainen, jolla ei ole vielä lapsia, ei voi tietää, kykeneekö hän edes saamaan lapsia. Naisen kannalta olisi erittäin ikävää solmia parisuhde noin ajattelevan miehen kanssa, mennä naimisiin, ottaa yhteinen asuntolaina jne vain todetakseen, että kun lasta ei yrityksistä huolimatta kuulukaan, mies lähtee etsimään lisääntymiskykyistä naista saadakseen elämälleen tarkoituksen. Ehkä näiden miesten kannattaisikin etsiä puolisoa yksinhuoltajaäideistä? Heistä kun voi olla varma, että ainakin joskus ovat pystyneet lisääntymään.
Tai sitten käy ilmi, että tämän elämänsä päätavoitteeksi laittanut mies ei itse pysty lisääntymään. Mitäs sitten? Biologista kun olisi pitänyt olla.
Se on kumppanin etsinnän perimmäinen tarkoitus biologian näkökulmasta, mutta tietenkin siihen liittyy kaikki muukin seurusteluun liittyvä ja se on se pointti tässä hommassa. Biologiaahan huijataan jatkuvasti ehkäisyvälineillä, joten se varsinainen lisääntyminen ei ole edes aina tavoitteena, mutta se ei poista sitä kaipuuta saada kumppani. Se ajaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Ei hemmetti!!! Oikeesti!
Itse olen elänyt nuoruuteni ajalla jolloin ei ollut internettiä. Kyllä siellä ravintolassa tutustui illan mittaan useisiin ihmisiin ja moni joko tuli juttelemaan tai sattui seisomaan siinä vieressä ja itse sanoin jotain.
Tai no, ehkä turha neuvoa. Alan ymmärtää ongelmasi.
Eikös tästä ole ollut jotain tutkimuksiakin, että sosiaaliset taidot ovat heikentyneet sen jälkeen, kun ihmiset alkoivat kommunikoida kirjoittamalla eikä enää kasvokkain puhumalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Ei hemmetti!!! Oikeesti!
Itse olen elänyt nuoruuteni ajalla jolloin ei ollut internettiä. Kyllä siellä ravintolassa tutustui illan mittaan useisiin ihmisiin ja moni joko tuli juttelemaan tai sattui seisomaan siinä vieressä ja itse sanoin jotain.
Tai no, ehkä turha neuvoa. Alan ymmärtää ongelmasi.
Oon kyllä ravintoloissa käynyt eikä siellä automaattisesti tutustu keneenkään. Tutustuminen vaatii aina lähestymisen enkä halua tulla tunnetuksi "baarimiehenä joka menee iskemään kaikkia naisia". Siksi en haluaisi sokkona lähestyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Mua on ainakin lähestytty niin, että kun olen istunut ravintolassa ja pöydässä on ollut tilaa, miehet ovat tulleet kysymään, onko tämä paikka vapaa ja osoittaneet tyhjää tuolia. Jos kaverini ei ole juuri silloin vessassa, hakemassa baaritiskiltä juomia tai en odota kaveriani siihen tulevaksi, olen sanonut, että juu, on se vapaa. En omista ravintolassa tuoleja enkä voi varata niitä tyhjiksi vain siksi, että en haluaisi samaan pöytään ketään muuta istumaan. Varaan paikkaa vain silloin, jos siihen todellakin on tulossa joku kaverini. Siinä on sitten joko alettu juttelemaan tai ei olla, riippuen siitä, onko kummallakaan kiinnostusta jutella. On mun pöytääni tullut niitäkin miehiä, joilla ei ole ollut kiinnostusta jutella kanssani. Kuten sanoin, en omista ravintolan tuoleja enkä voi päättää, kuka tuolille saa istua ja kuka ei.
Me ollaan toimittu taas niin, että jos miehet näyttävät asiallisilta ja ovat kohteliaita, niin saa istua. Mikäli joku pertsa 55-v. räkäkännissä kysyy, niin ne paikat ovat todellakin varattuja. Vaikka mielikuvituskavereille. Ei sovi tupata seuraan iltaa pilaamaan. Ihan normaali käytäntö.
Toisaalta joskus ollaan ihan oikeasti vaan naisporukalla keskenään liikenteessä. Lapset ja miehet kotona. Silloin halutaan olla ihan vain keskenämme. Sen verran harvinaista herkkua ruuhkavuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Mua on ainakin lähestytty niin, että kun olen istunut ravintolassa ja pöydässä on ollut tilaa, miehet ovat tulleet kysymään, onko tämä paikka vapaa ja osoittaneet tyhjää tuolia. Jos kaverini ei ole juuri silloin vessassa, hakemassa baaritiskiltä juomia tai en odota kaveriani siihen tulevaksi, olen sanonut, että juu, on se vapaa. En omista ravintolassa tuoleja enkä voi varata niitä tyhjiksi vain siksi, että en haluaisi samaan pöytään ketään muuta istumaan. Varaan paikkaa vain silloin, jos siihen todellakin on tulossa joku kaverini. Siinä on sitten joko alettu juttelemaan tai ei olla, riippuen siitä, onko kummallakaan kiinnostusta jutella. On mun pöytääni tullut niitäkin miehiä, joilla ei ole ollut kiinnostusta jutella kanssani. Kuten sanoin, en omista ravintolan tuoleja enkä voi päättää, kuka tuolille saa istua ja kuka ei.
Mullekin on käynyt noin pari kertaa. Nainen kysyi onko paikka vapaana. Vastasin myöntävästi ja nainen otti tuolin ja vei sen omaan pöytäänsä. Maailma on näköjään meille vähän erilainen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi etsiä niitä mimmejä ravintoloista ja diskoista kuin tinderistä. Molemmat näkevät toisen koko habituksen ja kaikki kummalliset ja hyvät piirteet saman tien ja helpompi löytää sopiva. Tindertreffit on aina sokkotreffit ja se kahvikuppi-haastattelun käyminen on tosi epäluonnollinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, ikään kuin olisi työhaastattelussa. Ja se kuvien avulla itsensä mainostaminen netissä.
Lisäksi kaikki jotka ovat tinderissä olleet, jäävät miettimään, ketä kaikkia sinne jäi ja aina voi tulla parempi vastaan joku päivä kun siellä klikkailee. Typerä sovellus.
Miten ravintolassa tietää ketä lähestyä? Tinderissä on sentään esittelyteksti
Ei hemmetti!!! Oikeesti!
Itse olen elänyt nuoruuteni ajalla jolloin ei ollut internettiä. Kyllä siellä ravintolassa tutustui illan mittaan useisiin ihmisiin ja moni joko tuli juttelemaan tai sattui seisomaan siinä vieressä ja itse sanoin jotain.
Tai no, ehkä turha neuvoa. Alan ymmärtää ongelmasi.
Oon kyllä ravintoloissa käynyt eikä siellä automaattisesti tutustu keneenkään. Tutustuminen vaatii aina lähestymisen enkä halua tulla tunnetuksi "baarimiehenä joka menee iskemään kaikkia naisia". Siksi en haluaisi sokkona lähestyä
Onko työpaikallasi naisia? Jos on, puhutko koskaan heidän kanssaan mitään ilman, että olet iskemässä ko naista? Jos puhut, niin sä voit ravintolassakin jutella muiden ihmisten kanssa ilman, että olet iskemässä heitä. Jos taas sulle naisten kanssa puhumisen tavoite on aina iskeä ko nainen, suosittelen pysymään Tinderissä.
En lukenut koko ketjua mutta jos saa yli sadat pakit peräkkäin niin kyllähän silloin on jotain ihan oikeasti vialla.
Ensinnäkin: fiksu ihminen olisi heivannut nettideittailun pois menetelmistä viimeistään viidensientoista peräkkäisten pakkien jälkeen. Selkeästi ne eivät aloittajan kohdalla toimi vaan ovat ajan tuhlausta.
Nyt hän luultavasti toteaa, että ne ovat ainoa vaihtoehto jos ylipäänsä haluaa tutustua naisiin. Niinpä, ja SE kertoo hänen todellisen ongelmansa. Kun viettää kaiken vapaa-aikansa yksin kotona niin yksin myös jää. Ellei löydä niin introverttia nörttinaista että tällekin sellainen elämä riittää. Mutta silloin kannattaisi etsiä tätä jostain peli- tms foorumeilta ja olla avoimesti itsekin sitä mitä on: muiden mielestä vähän outo, yksin viihtyvä tyyppi.