Lapsi itkee yksin päiväkodin pihalla

Olen siis samaan aikaan puistossa. 

nro 20

Ja juuri tämän takia mun lapset ei menneet koskaan päivähoitoon.

No onneksi kaikki Av-mammat on niin tasapainoisia ja virikkeellisiä että varmasti hoitavat omat lapsensa kotona eikä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla perhepäivähoidossa itki tänään lapsi. Sai kiukkukohtauksen ja se on saatava itkeä ja kiukuta pois. Hän ei millään halua tulla syliin, ennen kuin vähän rauhoittuu. Ainoa tapa olla pitkittämättä tilannetta, on touhuta muuta muiden kanssa, kunnes hän on valmis liittymään joukkoon. Näyttäisi varmasti pahalta ulkopuolisen silmiin. Vanhemmat toki tuntevat tilanteen.

Tämäpä juuri! Työskentelen lastenhoitajana ja yksi hoitolapsista saa toisinaan itkupotkuraivaraita, joihin auttaa se että hän saa hetken yksin rauhoittua toisessa huoneessa. Hakeutuu siis itse eri huoneeseen itkemään. Sitten kun on hetken saanut rauhoittua, niin menen yleensä luokse tai kyselen että haluaisiko tulla leikkimään muiden kanssa ja otan syliin. Mutta silloin kun se pahin raivari on päällä, häntä ei saa yrittää lohduttaa, hän suuttuu siitä vaan kahta kauheammin. Eli tosiaan ulkopuoliset ei voi aina tietää, mikä se tilanne on, tämäkin näyttäisi varmaan aika pahalta ulkopuolisen silmiin.

Olen kylläkin myös nähnyt sellaista, että hoitaja ei reagoi lapsen itkuun, joko siksi että ei huomaa, tai ei vaan välitä. Varsinkin jotkut vanhemmat tädit yrittävät ilmeisesti jotenkin karaista lasta, että pikku itkemisestä ei oteta syliin tai lohduteta, erityisesti jos lapsi itkee "väärästä" syystä. Tätä tapahtuu välillä läheisessä puistossa, jossa ulkoilee paljon päivähoitoryhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn lasteni kanssa samaan aikaan kuin päiväkotiryhmät ja pari perhepäivähoitajaa. 

Hyvin usein lapsi jätetään aivan yksin silloinkin, kun kyseessä ei ole mikään "turha" kiukuttelu tai selvä uhmakohtaus. 

Enkä sitä sano, että näissäkään tilanteissa saisi jättää yksin. 

Jopa uhkaillaan, että sitten jäät siihen, jos et tottele. Tämä on täysin sopimatonta hyvin pienen lapsen kohdalla. Herättää epäluottamusta, turvattomuuden tunnetta ja jopa kauhua. Huuto tietysti vain yltyy. 

Alle kaksivuotiaalla on oikeus aikuisen tukeen itkevänäkin. Ja tietysti vanhemmallakin, mutta uskon, että ihan pienellä tämä voi jättää todella jälkiä tunne-elämän kehitykseen. 

Vähän kauhistuttaa, kun helmikuun alusta alkaa päivähoito. Ei kyllä kyseisessä päiväkodissa. [/

Tälllainen ei ole ok, mutta alkuperäisessä viestissä ei oikeasti tiedetä mitä siellä oli meneillään..

Mä ymmärrän jotenkin jos on kyseessä uhmaikäinen tai vanhempi lapsi, mutta vuoden vanhaa lasta ei jätetä yksin. Eihän se vielä ymmärrä kunnolla, ei ehkä edes kävele?

Kauhua on niin pienelle jäädä näkymättömäksi!

Mun oma lapsi oli itkenyt pitkään nojaten rattaisiin. Hoitajat ei olleet välittäneet. Hyvä kaverini oli huomannut tapahtuneen kun oli hakenut omaa eskarilaistansa hoidosta.

Oli onneksi puuttunut asiaan. Hirvee selittely mulle kun tulin lapseni hakemaan ja suoranaista valehtelua päin naamaa.

Mä valitin johtajalle ja sain pahoitteluja asiasta ja lupasi ottaa asian puheeksi hoitajien kanssa.

Meni kyllä luottamus pitkäksi aikaa.

Eikä asiaa auttanut ollenkaan se että yksi niistä hoitajista oli vanhemman lapseni luokkakaverin äiti.

Hakiessa nuorempaa kyllä puhui mulle päivän kuulumiset, mutta muuten ei edes tervehtinyt nähdessämme.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin työskentelen päiväkodissa, joissa tällaisia tilanteita välillä tulee. Syynä ei välttämättä tai ainakaan meillä ole ollut se etteikö hoitaja huomaisi tai välittäisi itkevästä lapsesta.

Joskus 1v - 2v on saattanut potkia, purra tai töniä toisen lapsen kumoon raivopäissään, useasta kiellosta huolimatta. Sitten tämä potkiva tai väkivaltainen lapsi on kohdattu niin että hänelle on kerrottu toimineen väärin jne. Josta sitten saattaa seurata se että alkaa itkeä yksinään jossain ja kyllä, jätämme lapsen hetkellisesti yksin. Aina välillä voi käydä lapsen luona tai katsella huomioida mutta lapsi saattaa tarvita yksin rauhoittumista.

Sitten on niitä lapsia, jotka huutavat aina kun eivät ole sylissä ja niitä jotka ovat juuri aloittaneet päiväkodin ja käyvät läpi eroahdistusta omasta vanhemmasta ja tällöin ei aina hoitaja edes kelpaa.

Se on lapsen kasvun kannalta tärkeää itkua ja se kestää hetken. Toisilla päiviä toisilla viikkoja.

Mutta se itku on itkettävä.

Olen eri mieltä. Pientä lasta ei jätetä yksin itkemään eikä ainakaan perustella ja oikeuteta sitä kasvatuksellisena toimintana. Yksin jättäminen hankalien tunteiden kanssa on hylkäämistä lapselle joka vasta opettelee tunteiden säätelyä ja sosiaalisia taitoja. Tottakai lapsi ajan saatossa oppii että turha itkeä, kukaan ei auta eikä välitä mutta lapselle muodostuu sisäinen turvattomuuden tunne. Yksin jättäminen rangaistus mielessä on myös väärin kun lapsi on satuttanut toista lasta. Sellaiseen tilanteeseen tarvitaan aikuinen selvittämään mitä tapahtui, miltä molemmista osapuolista tuntui/tuntuu ja miten olisi voinut toimia toisin. Asia hoidetaan loppuun aikuisen avulla eikä jätetä lasta yksin itkemään. Ei pienellä lapsella vielä ole riittävää kykyä käsitellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Ihan pienellä ei edes ole vielä sanoja käsitellä asioita vaan hänen keinonsa ovat usein fyysisiä kun joku harmittaa. Lapselle on opetettava hyväksyttävämpiä toimintamalleja, ei yksin jättäminen opeta yhtään mitään. Pieni lapsi ei muutenkaan itke turhasta. Hänellä on jokin tarve tyydyttämättä. Päiväkodeissa on niin vähän aikuisia suhteessa lapsimäärään että pakko varmasti käytännön syistä jättää lapsia välillä omaan varaansa rauhoittumaan mutta kasvatuksellisesti ja lapsen kehityksen kannalta perusteltua se ei kyllä ole. Olen työskennellyt pitkään lastenpsykiatriassa sekä alle kouluikäisten että alakoululaisten parissa joten tiedän kyllä jotain lasten psyykkisestä kehityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapset kotonakin välillä itkee yksin. Vai sylitteleekö joku aina lasten itkiessä? Niin varmaan...

No ei itke! Vikaa on vanhemmissa jos jättävät lapsen yksin itkemään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin työskentelen päiväkodissa, joissa tällaisia tilanteita välillä tulee. Syynä ei välttämättä tai ainakaan meillä ole ollut se etteikö hoitaja huomaisi tai välittäisi itkevästä lapsesta.

Joskus 1v - 2v on saattanut potkia, purra tai töniä toisen lapsen kumoon raivopäissään, useasta kiellosta huolimatta. Sitten tämä potkiva tai väkivaltainen lapsi on kohdattu niin että hänelle on kerrottu toimineen väärin jne. Josta sitten saattaa seurata se että alkaa itkeä yksinään jossain ja kyllä, jätämme lapsen hetkellisesti yksin. Aina välillä voi käydä lapsen luona tai katsella huomioida mutta lapsi saattaa tarvita yksin rauhoittumista.

Sitten on niitä lapsia, jotka huutavat aina kun eivät ole sylissä ja niitä jotka ovat juuri aloittaneet päiväkodin ja käyvät läpi eroahdistusta omasta vanhemmasta ja tällöin ei aina hoitaja edes kelpaa.

Se on lapsen kasvun kannalta tärkeää itkua ja se kestää hetken. Toisilla päiviä toisilla viikkoja.

Mutta se itku on itkettävä.

Olen eri mieltä. Pientä lasta ei jätetä yksin itkemään eikä ainakaan perustella ja oikeuteta sitä kasvatuksellisena toimintana. Yksin jättäminen hankalien tunteiden kanssa on hylkäämistä lapselle joka vasta opettelee tunteiden säätelyä ja sosiaalisia taitoja. Tottakai lapsi ajan saatossa oppii että turha itkeä, kukaan ei auta eikä välitä mutta lapselle muodostuu sisäinen turvattomuuden tunne. Yksin jättäminen rangaistus mielessä on myös väärin kun lapsi on satuttanut toista lasta. Sellaiseen tilanteeseen tarvitaan aikuinen selvittämään mitä tapahtui, miltä molemmista osapuolista tuntui/tuntuu ja miten olisi voinut toimia toisin. Asia hoidetaan loppuun aikuisen avulla eikä jätetä lasta yksin itkemään. Ei pienellä lapsella vielä ole riittävää kykyä käsitellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Ihan pienellä ei edes ole vielä sanoja käsitellä asioita vaan hänen keinonsa ovat usein fyysisiä kun joku harmittaa. Lapselle on opetettava hyväksyttävämpiä toimintamalleja, ei yksin jättäminen opeta yhtään mitään. Pieni lapsi ei muutenkaan itke turhasta. Hänellä on jokin tarve tyydyttämättä. Päiväkodeissa on niin vähän aikuisia suhteessa lapsimäärään että pakko varmasti käytännön syistä jättää lapsia välillä omaan varaansa rauhoittumaan mutta kasvatuksellisesti ja lapsen kehityksen kannalta perusteltua se ei kyllä ole. Olen työskennellyt pitkään lastenpsykiatriassa sekä alle kouluikäisten että alakoululaisten parissa joten tiedän kyllä jotain lasten psyykkisestä kehityksestä.

Veit sanat suustani. Olen myös lastenpsykiatriassa töissä.

Meidän poika ei sopeutunut päiväkotiin. Jo edellisenä iltana alkoi itkeä ettei halua sinne meteliin ja inhottavaan taloon. Ilmaisi asian juuri noin. Reilu 3v osaa jo kertoa aika paljon missä mennään. Onneksemme saatiin juuri paikka perhepäivähoitajalta ja lapsi on muuttunut silmissä. Ahdistuneesta ja itkevästä pojasta on kuoriutunut oikea ilopilleri, joka oikeasti haluaa mennä hoitoon. Aivan ihana jättää poika hoitoon kun tietää, että siellä asiat on kunnossa ja lapsi viihtyy. Kyseisessä päiväkodissa missä poikamme oli haetaan jatkuvasti sijaisia / keikkalaisia. Satuin työpaikkailmoituksia seuraamaan, niin huomasin.

Mulla on kaksoset, joista toinen rauhoittui sylissä, mutta toinen ei välttämättä.

Kesti aikansa, että tajusin, että toinen rauhoittuu paremmin, jos saa rauhassa purkaa fiiliksensä ja sitten vasta syliin. Ei vaan meinannut itsellä maltti riittää ja usein yritin sylittelyä/halittelua liian nopeaan.

Näitä raivareita ei onneksi ollut usein (ellei aika kultaa muistot). Siis pahoja raivareita.

No lapset nyt itkee vähän väliä kaikenlaista. Ja osalla lapsista on hyvinkin voimakas temperamentti ja räyhäävät jokaisesta pikku asiasta.. Itsellä kolme aikas räyhäkästä lasta ja kyllä ne on itse kukin aikanaan istuneet rähisemässä ties missä. Ja välillä ovat myös ulkopuoliset tulleet kommentoimaan ja voin kyllä sanoa että se ei auta kyllä pätkääkään.. Mutta ei sitä voi käsittää todellisuudessa varmaan kuin ne joilla on samankaltaisia lapsia. Kaikki eivät vain ole mitään nätisti hiekkalaatikolla istuvia herranterttuja vaikka tekis mitä..

Tässä on se syy, miksi en halunnut meidän kuopusta lähimpään päiväkotiin. Ei ole sama kuin ap, kaupunkikin on eri, mutta se pienten puoli ... Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun sieltä kuuluu jotain jäätävää jonkun hoitajan toimesta. Milloin tiuskitaan pienimmille, milloin suurella sarkasmilla opastetaan eskareita hiihtämään jne. Ihan järkyttävää. Ja johtajan vastaus oli, että heillä kyllä valvotaan sen verran mikä on tarpeen. Järkyttävä vastaus, ja kun päivätoimen johtaja ei koskaan edes vastannut viestiini mikä koski tämän johtajan ja hänen päiväkodinsa toimintaa, siirtyivät omat lapset sieltä yksityiselle puolelle. 

Näitä näkee aina välillä. Jää surullinen ja ahdistunut olo pitkäksi aikaa.