Lue keskustelun säännöt.
Tyttären isän käytös ja tytön jaksaminen ov
Epätoivoinen äiti
15.11.2017 |
Eli olemme eronneet 6v sitten, kaksi lasta, tytär 12v ja poika 8v. Lapset ovat viikko-viikko vanhemmilla. Tytär riitelee paljon isänsä kanssa siellä ollessaan, isällä ja pojalla menee hyvin. Nyt tytär on jo pidemmän aikaa ollut haluton isänsä luokse ja soittelee sieltä itkien että haluaa pois. Tähän on osittain suostuttu ja siellä oloaikaa lyhennetty. Nyt tytär on avautunut ja kertoo että isä uhkailee useasti tappavansa itsensä, ei saa nukuttua öisin jne. Paineet johtuvat työpaineista sekä varmaan tyytymättömyydestä elämään (ei olisi aikanaan halunnut erota). Tyttö ei jaksa olla siellä näiden asioiden takia (isä juttelee näitä vain tytölle), mutta itkee samalla että isä varmaan tapppaa itsensä jos hän ei mene sinne. Olen puhunut isän kanssa ja hän myöntää että on väsynyt ja on joskus näin sanonut, mutta haluaa että lapset tulevat sinne. Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Lasta ajatukset ahdistavat ja ei saa unta ja olemme jutelleet niistä.
Kommentit (6)
Tytölle ainakin terapiaa, mieluusti tietysti isällekin mutta tyttö on sun vastuulla. Yritä sanoa miehelle että ei tuollaista voi sanoa lapselle, sun vastuulla on suojella lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut isän kanssa ja hän on sanonut ettei tee enää niin. Mutta lapsi on silti ahdistunut isän murheista. Enkä voi olla varma miten isä toimii.
Rohkaise mies hakemaan apua itselleen. Kamala taakka lapselle kuunnella isän murheita ja puheita itsemurhasta.
Oma isäni avautuu minulle välillä samanlaisista ajatuksista, tuskallista se on vaikka olenkin aikuinen ja osaan näitä asioita käsitellä ja ymmärrän etten ole syypää isäni tilaan. Toista se on lapsilla. Suojele tytärtäsi, hänellä on oikeus olla lapsi eikä vanhempansa terapeutti.
Hei ap. Hienoa toki se, että tytär on kertonut näistä ajatuksistaan sinulle. Suosittelisin sinun ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan tai muuhun kunnan perhepuolen tukeen ja keskustelemaan siitä, mikä olisi tässä tilanteessa lapselle paras vaihtoehto, mitä tukea isä voisi saada jaksamiselleen ja toisaalta, missä lapsi voisi purkaa parhaiten ulkopuoliselle ihmiselle tuntojaan. Sinä äitinä olet vähän eri roolissa toisena vanhempana: ulkopuolinen, neutraali ihminen saattaisi tukea lasta paremmin avoimesti ilmaisemaan tunteitaan. Myös alkava murrosikä voinee aiheuttaa erilaisia tuntemuksia. Joka kunnassa on vähän erilaiset lasten ja perheiden palvelut, niin siksi en pysty suoraan ohjaamaan oikeaan osoitteeseen, mutta kunnan sivuilta tai esim. koulun oppilashuollosta kysymällä saatte varmasti ohjausta oikeaan pisteeseen.
Kiitos vastauksista. Olen tytön kanssa jutellut että hankkisimme hänelle keskusteluapua ja hän on halukas siihen (ei halua koulupsykologille, mutta jonnekin koulun ulkopuolelle). Ja olen myös isälle sanonut että hänen pitäisi saada apua, kynnys on vain aika suuri sitä hakea. Katselin äsken kunnan palveluja ja ajattelin nyt aluksi ottaa perheneuvolaan yhteyttä.
No ensiksi täytyy lapsille kertoa, että itsemurha ei koskaan ole kenenkään muun syy kuin tekijän itsensä. Se on hyvä oppi myöhempääkin varten, aika monelle kuitenkin saattaa eteen se tilanne, että joku kaveri esim oman käden kautta päivänsä päättää.