Työkaveri, jonka vastaus kaikkeen pieneenkin turhautumiseen on "odotas kun sinulla on lapsia"
Hän tietää hyvin, että minulla ei ole lapsia, joten tämä on vakiovastaus jos erehdyn valittamaan/vinoilemaan/huokaisemaan/pohtimaan yhtään mitään vähänkään haasteellista tai negatiivista.
Rahasta tiukkaa ennen palkkapäivää: "Voi kuule, ei mitään siihen verrattuna paljonko lapsiin menee rahaa."
Väsyttää ja/tai on nukkunut huonosti: "sehän on luksusta, jos saa tunnin yhteen putkeen nukuttua, kun ei ole lapsia valvottamassa!"
Vapaapäivälle on putkahtanut hirveästi ohjelmaa: "Sullahan on aikaa vaikka mihin, kun ei tarvi kuskata muksuja kuuteen eri harrastukseen joka päivä"
Ei keksi mitä ruokaa laittaisi kotona "voi kun olisikin varaa miettiä tuollaisia, meillä pelkkään maitoon ja jauhelihaan menee tuhottomasti rahaa".
Ei houkuta mennä kotiin kun tietää että pitää siivota kämppä: "Hah, odotas kun siellä on x määrä lapsia jotka sotkee sitä mukaan kun saa jotain siistiksi"
jne.
Mitä tuohon edes pitäisi vastata, varsinkin kun tämä henkilö on todellakin lapsensa halunnut, ja puheidensa perusteella haaveilee vielä ihan suurperheestä?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Jeeeepp. Ja väsymystähän ei saa valittaa, jos ei ole lapsia, eihän lapseton voi ymmärtää mitään siitä, kun on OIKEASTI väsynyt..
Minulla oli yhdessä vaiheessa tosi rankka aikakausi ja olin aivan lopussa. Töissä piti tehdä pitkää päivää, parisuhde meni poikki ja kaikki stressasi niin paljon, ettei saanut kunnolla nukutuksi. Aloin olla aivan puhki ja erehdyin mainitsemaan asiasta lapselliselle "ystävälleni". Hän tokaisi vain: " Et mitenkään voi olla väsynyt, koska sinulla ei ole lapsia. Et voi valittaa, koska et tiedä mitä on olla oikeasti väsynyt. Katsotaan sitten, kun sinullakin on lapsi ja oikeasti syytä valittaa siitä, että on ihan loppu." Siinä kohtaa purskahdin itkuun, se kommentti oli viimeinen niitti. Ikinä ei pyytänyt anteeksi, vaan jatkoi samalla linjalla.
On entinen ystävä se.
Voi jestas mikä ihmis-pyllysivellin. Onneksi jätit hänet taaksesi.
Sulla on sitten varmaan ollut jokin lemmikki tai itsellä sairaus tai vamma. Itse en ainakaan keksi, miten tuo on muuten mahdollista. Paitsi jos tapanasi on käydä leffassa pari kertaa vuodessa ja etukäteen suunnitellen.
Oma elämäni olisi ihan hemmetistä vaikeampaa, jos minulla olisi lapsi.