Mitä SUURTA (”arvokasta”) olette saaneet manifestoimalla/vetovoiman lailla?

wtf am i reading.jpg

Mielestäni tämä positiivisuus/negatiivisuus kahtiajako on turha ja harhaanjohtava. Ei me voida elää niin että unohdamme kaikki epäkohdat maailmassa ja leijaillaan vaan positiivisuudessa silmät sulkien. Ei minusta siihen ole tarvetta ja se on jopa haitallista kehitykselle. Kaikki pitäisi kohdata niin kuin ne on silmästä silmään. Näin pystyy vain vapautumaan omista mielen rajoitteista oman kokemukseni mukaan. 

Manifestointigurut ovat manifestoineet itselleen suuromaisuuden. Heille homma kyllä toimii!

Vierailija kirjoitti:

No kirjojen mukaan köyhyyttä ei ole olemassa ja kaikille riittää vaurautta kun van osa manifestoida. Omat kurjat olot ja köyhyys johtuvat siitä että olet negatiivinen.

Tämä minua eniten oudoksuttaa. Onko afrikka köyhä vain siksi kun siellä eimanifestoida? Onko oma kurja lapsuuteni ja kokemani väkivalta ja alistaminen tapahtunut siksi että lapsena olin liian ’negatiivinen’? Onko porvoossa puukotettu lapsikin ollut negatiivinen?

En vaan ymmärrä. Sen huomasin että valmiiksi rikkaat ja hyväosaiset uskovat itseensä, pitävät itseään parempina ja uskovat että heillä on oikeus - ja usein he saavatkin lisää. Ymmärrän siis itsetunnon osuuden asiassa. Mutta tuota en vasn ymmärtä että niin kaikki hyvä kuin huonokin olisi aina omaa syytä/ansiota.

Tällaisia pohdiskelen, onko muilla kirjat lukeneilla mitään näkökulmaa? Olen siis lukenut byrnen kirjat ja hicksin kirjat.

Ap

Jotkut ajattelee että se on niin, että sielulla on erilaisia "oppitunteja", esim paska lapsuus, joka johtaa (yksinkertaistaen) esim negatiivisuuteen, ja sitten sen negatiivisuuden voi oppia kääntämään itsensä rakastamiseksi jolloin vaikka se manifestointi toimii. Seuraavassa elämässä taas voi elää valmiiksi rikasta elämää mutta puuttuu vaikka käsi, ja siitä oppii taas jotain. Ja esim jos on huono-osaisia ihmisiä, ja muiden kuuluisi oppia auttamaan muita, eivätkä he tee näin, niin huono-osaiset konkreettisestikin yleensä alkavat kapinoida ja syttyy sotia ja tämä on se mistä puhutaan karmana. Eli ei niin että kaikki vain toivovat itselleen rikkauksia piittaamatta muista, ilman että sillä on seurauksia, onhan se usein maailmanhistoriassa nähty että seurauksia on.

No siis sen verran tällaista maalaisjärjen ajattelua, että minulla oli kurja lapsuus ja joo aika iso osa aikuisuuttakin. Minulle ainoa tapa pysyä toimintakykyisenä ja normaalina on ollut selän kääntäminen negatiivisille asioille ja kun huomaan itseeni kertyvän liikaa kuonaa, se on pakko ravistella kuin vesi koiran turkista. 

Oli aikoja, jolloin en ole voinut kuunnella hitaita kappaleita tai surullista musiikkia, koska psyykkasin itseäni elämän syrjään kiinni vain menevillä ja energisillä kappaleilla, jotka saivat minut tuntemaan itseni eläväksi. 

Joo, no tuo sielun tehtävä - teoria saatta olla totta, koska paha ei todellakaan saa palkkaansa tässä elämässä (esim isäni joka on koko elämänsä rääkännyt muita, rääkkää edelleen eikä joudu koskaan vastaamaan teoistaan). Mutta se on jotenkin suuren oloinen vaatimus vaan kääntää negatiivisuus positiiviselsi, varsinkin jos on pahasti kaltoinkohdeltu. Eikä se tapahdu siten että ajattelenpa iloisia :)

No jotenkin siis tuo vetovoiman laki tuntuu niin epäreilulta. Valmiiksi hyvinvoiva saa itsestään lisää hyvinvointia ja valmiiksi kurja saa vaan lisää kurjuutta vaikka miten räpiköii ja ponnistelisi.

Ehkäpä vaan unohdan koko jutun kun niin ärsyttää koko vetovoima! :)

Ap

No siis voisitko antaa anteeksi isällesi? Tällöin vapaudut omasta negatiivisuudestasi.

Ap tässä, olen antanut anteeksi jo viimeiset 10 vuotta. Tahdon kovasti onnistua siinä mutta isän puolelta mikään ei muutu. Yksipuolinen anteeksiantokaan ei noinvaan tapahdu vaikka todella haluansen tapahtuvan.

Mustakin tuntuu monesti että haluan vaan unohtaa tän kun tää on niin epäreilua ja ärsyttävää ja vaan narsistien keino puolustella sitä että käyttävät muita hyväkseen ja ne uhrit on vaan liian negatiivisia ja siks niillä menee huonosti. Jostain syystä vaan aina välillä palaa tähän, en tiedä miksi.. Tietysti toivoisin että tää voisi vielä jotenkin toimia kohdallani. Tavallaan tämä on kyllä toiminutKIN vaikka ainahan kaiken voi selittää että olisi se ilman tätä voinut myös tapahtua.

Joo epäreilua on. Paitsi nuo kirjailijat on miljonäärejä :) joten heille reilua kyllä.

Pienissä asioissa voi oma asenne tehdä todennäköisemmäksi toiveen toteutumisen, mutta mikään ajattelu ei saa asioita tapahtumaan yliluonnollisesti. Kaikki toimintasi vaikuttaa sinulle tapahtuviin asioihin (kuten myös sinusta riippumattomat asiat vaikuttavat, kuten vanhemmat), pistät nyt ihan liikaa pelkkien päänsisäisten asioiden varaan. Ajatusten merkitys toiveiden toteutumisen kannalta on vain siinä, miten ne vaikuttavat toimintaasi. Ajatus ilman konkretiaa ei tee mitään.

Joskus toive toteutuu sattumalta, tätä ei pidä kuvitella miksikään ajattelun mystiseksi voimaksi. Jos pelaat lottoa ja voitat sattumalta, se että satuit myös toivomaan voittoa, ei tarkoita että toivominen olisi voittoosi vaikuttanut, vaan siihen vaikutti vain sattuma ja se että satuit pelaamaan (toimintaa, ei pelkkää ajattelua). Ei se arpakone välitä pelaajien toiveista.

Vierailija kirjoitti:

Joo, no tuo sielun tehtävä - teoria saatta olla totta, koska paha ei todellakaan saa palkkaansa tässä elämässä (esim isäni joka on koko elämänsä rääkännyt muita, rääkkää edelleen eikä joudu koskaan vastaamaan teoistaan). Mutta se on jotenkin suuren oloinen vaatimus vaan kääntää negatiivisuus positiiviselsi, varsinkin jos on pahasti kaltoinkohdeltu. Eikä se tapahdu siten että ajattelenpa iloisia :)

No jotenkin siis tuo vetovoiman laki tuntuu niin epäreilulta. Valmiiksi hyvinvoiva saa itsestään lisää hyvinvointia ja valmiiksi kurja saa vaan lisää kurjuutta vaikka miten räpiköii ja ponnistelisi.

Ehkäpä vaan unohdan koko jutun kun niin ärsyttää koko vetovoima! :)

Ap

Lähtökohtia elämään ei jaeta tasapuolisesti. Silti jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Käsitellä tunteet ja kokemukset jollain tavalla (puhumalla/kirjoittamalla), irtautua myrkyllisistä/haitallisista suhteista ja opetella puolustamaan itseään (omat tunteet, rajat, tarpeet).  Opetella rakastamaan itseään ja purkamaan haitallisia uskomuksia (luo paremmat affirmaatiolla). Sillä on suuri merkitys, miten näet itsesi ja arvosi, mitä itsestäsi ajattelet.  Tiedostat jo isäsi huonon ja väärän kohtelun sinua kohtaan, jolloin voit muuttaa tilannettasi ja alkaa itse ensin arvostaa ja rakastaa itseäsi. On surullista, että vanhemmilla ja kaikilla kokemuksillamme on niin suuri vaikutus lapsen minäkuvaan.

Niin kauan kuin toive ei toteudu, voi kätevästi sanoa, ettet usko tarpeeksi. Jos uskoisit asiaan täysin, niin toivehan olisi kannaltasi jo "toteutunut". Kuvittelisit omistavasi haaveilemasi asiat - vaikka muut eivät niitä näekään. Todellisuushan on kullekin tasan sitä, mitä uskoo.

Keltä tahansa ei onnistu uskoa, että oma koti on muuttunut linnaksi tms., jos myös muut eivät näe samaa, eikä ole järkeä vaatiakaan sellaista, mutta siltikin voi vain todeta, että jos ei asu linnassa, niin se johtuu vain siitä, että ei usko asuvansa linnassa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, no tuo sielun tehtävä - teoria saatta olla totta, koska paha ei todellakaan saa palkkaansa tässä elämässä (esim isäni joka on koko elämänsä rääkännyt muita, rääkkää edelleen eikä joudu koskaan vastaamaan teoistaan). Mutta se on jotenkin suuren oloinen vaatimus vaan kääntää negatiivisuus positiiviselsi, varsinkin jos on pahasti kaltoinkohdeltu. Eikä se tapahdu siten että ajattelenpa iloisia :)

No jotenkin siis tuo vetovoiman laki tuntuu niin epäreilulta. Valmiiksi hyvinvoiva saa itsestään lisää hyvinvointia ja valmiiksi kurja saa vaan lisää kurjuutta vaikka miten räpiköii ja ponnistelisi.

Ehkäpä vaan unohdan koko jutun kun niin ärsyttää koko vetovoima! :)

Ap

Ei se ollenkaan helppoa olekaan, joutuu tekemään paljon "henkistä työtä" hyväksyäkseen ikävät asiat elämässään. Mä en usko että muita piinaavilla ihmisillä olisi edes tässä elämässä mitenkään hyvä osa, vaikkei ulkoisesti nähtävää rangaistusta teoistaan saisikaan, ei heillä ole sisäisesti ollenkaan hyvä olo nimittäin. Jos olisi niin ei silloin vahingoittaisi muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, olen antanut anteeksi jo viimeiset 10 vuotta. Tahdon kovasti onnistua siinä mutta isän puolelta mikään ei muutu. Yksipuolinen anteeksiantokaan ei noinvaan tapahdu vaikka todella haluansen tapahtuvan.

Sinulla on se ongelma, että isäsi aiheuttaa koko ajan uutta anteeksiannettavaa. Pitäisikö sinun ottaa häneen niin pitkä etäisyys, ettei hän enää pysty satuttamaan sinua? Silloin ehkä voisit antaa anteeksi pysyvämmin. 

Ai tuolle on nimikin? Itse kutsun sitä sattumaksi.

Teininä pläräsin demi-lehteä ja näin aivan ihanat nahkaconverset. Halusin ne välttämättä. Selasin kaikki nettisivut ennen nukkumaan menoa, mutta missään ei ollut enää saatavilla edes käytettynä. Seuraavana aamuna kun kävelin keittiöön, äiti oli juuri tullut kirpputorilta ja lappasi kassista pöydälle muun tavaran ohella näkemäni nahkaconverset minun koossani. En ollut missään vaiheessa sanonut hänelle haluavani sellaiset enkä näyttänyt kuvaa tms. Hän oli ostanut ne laittaakseen myyntiin huutonetissä, mutta sain ne.

No miten sitten ne ihmiset jotka eivät voi antaa anteeksi - tai edes halua antaa anteeksi? Ovatko he tuomittu ikuiseen negatiivisuuteen ja kurjuuteen. Tiedän parikin todella rikasta joilla pahat riidat suvussa, ja eivät ikinä aio antaa anterksi. Ja ovat silti rikkaita ja vauraita. Heidänhän pitäisi olla negatiivisuuden takia kurjuudessa.

Joku ei nyt oikein mätsää tässä teoriassa...

Up

En ole koskaan ollut kiinnostunut manifestoimaan omaisuutta yli välittömän tarpeen. En luultavasti pystyisikään, koska ei olisi oikeasti tunnetta että tarvitsen sen, tai että olisi edes oikein että minulla olisi ylettömästi samalla kun muilla on monella liian vähän. Mulle riittää kohtuus. 

Terveysasioissa olen sen sijaan onnistunut manifestoimaan asioita jotka on jo yliluonnollisen rajalla tai varsin epätodennäköisiä itsekseen tapahtumaan. Mm. kilpirauhasen vajaatoiminta johon olin syönyt lääkettä lähes vuosikymmenen hävisi, samoin silmälasien tarve. 

Kiitollisuus jo olevista asioista luo onnellisuutta. Kun kouluttaa omaa mieltään näkemään asioita, joista voi olla kiitollinen (ihan pieniä arkipäiväisiä juttuja)  ja alkaa nähdä maailmaa vähän positiivisemmassa valossa, alkaa nähdä ympärillään enemmän mahdollisuuksia omien unelmien toteutukseen =). Syntyy hyvä positiivinen kierre ja flow, jossa asiat sujuvat huomattavasti paremmin =). Olen itse saanut aikaan omassa elämässäni valtavan suuren muutokset. Vielä on tekemistä omien rajoittavien uskomusten kanssa, mutta hyvä alku kuitenkin =) . Ehkä liian usein keskitymme asioihin, jotka ovat huonosti, asioihin jotka meiltä puuttuvat ym. Tulevaisuus luodaan tänään, tässä hetkessä valitsemalla. Jos toistaa menneisyyttään tai pelkää tulevaa, se vie energiaa tästä hetkestä. Läsnäolo tässä hetkessä on avain muutokseen =). Kiitollisuus luo lisää kiitollisuuden aiheita =). Ihan jokainen meistä kokee myös vastoinkäymisiä, mutta ne voi nähdä oppina. Niistä selviytyminen luo uskoa omiin kykyihin ja taitoon selvitä myös niistä kuopista, joita elämä välillä tuo eteen. Kyse on paljon itsetunnosta, ja siitä mitä sinä itse koet ansaitsevasi. Jos joku kohtelee sinua toistuvasti huonosti (olkoonkin oma isä), niin miksi sitä pitäisi sietää? Voit valita ja ottaa etäisyyttä.