Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävät ei kannusta menestymään?
14.11.2017 |
Ihmettelen suuresti lähipiirini suhtautumista tekemisiini ja ei kai näille täältäkään selvyyttä löydy, mutta ehkä ajatuksia kuitenkin. Olen kahden lapsen kotiäiti virallisesti ja teen samalla töitä kotoa käsin. Olen kehitellyt itsekseni tuotteita, joita myyn vielä pienimuotoisesti tapahtumissa ja muutamien yhteistyökumppanien kautta. Kysyntä on ollut kasvavaa ja olen itse innoissani tuotteistani, sekä oikeasti tekemäni kovan työn tuloksista jotka alkavat ottaa nyt hiukan nostetta alleen. Lähimmät ystävät ja lähipiirin tuttavat ovat olleet todella nihkeitä suhtautumaan tähän työhöni sekä tuotteitani kohtaan. En saa puhua asiasta mitään, en saa näyttää työni tuloksia enkä varsinkaan iloita jos saan tehtyä kauppaa tuotteillani. Välillä jopa varsin hyvin. Olen todella ihmeissäni tästä vastaanotosta ja se tuntuu yhtä hyvälle kuin avokämmenen isku vasten kasvoja. Kahden pienen lapsen kanssa ei ole todellakaan ollut helppoa saada kasattua tätä kokonaisuutta kasaan, saati vietyä sitä tähän pisteeseen että myynnissä ovat valmiit tuotteet kaikkine tuotelappuineen. Kaipaisin hiukan kannustusta, tukea tekemälleni työlle, ehkä hiukan ihailuakin siitä miten olen tähän pystynyt koska sitä ihmettelen itsekin sekä jonkinlaista tsemppiä että jaksan jatkaa eteenpäin.
En keksi mitään järkevää syytä, miksi tämä ei kiinnosta ketään. He seuraavat esim. tuotteideni kanavia sosiaalisessa mediassa mutta eivät koskaan kommentoi kannustavasti taikka edes välttämättä tykkää uusista tuotteistani (vaikka ovat kohderyhmää kyllä) mutta kuitenkin kun livenä tapaamme ovat tietoisia uutuuksistani ja sulkevat suuni sanomalla, että kyllä minä jo näin sen sinun postauksesi asiasta. Olen aloittanut toimintani ajatuksella, etten myy lähipiirilleni ensisijaisesti mitään, elleivät he ensin esitä haluansa ostaa tai tutustua tuotteisiini. Liiasta myymisestä tai rasittavasta tuputtamisesta ei siis voi minua syyttää. Ensisijaiset asiakkaani ovat löytyneet alkuun täysin oman tuttavapiiriini ulkopuolelta, asiakaskuntaa on kertynyt ihan mukavasti tässä reilun vuoden aikana ja suunta on hyvä. Tienaan välillä todella hyvin, vaikka en siitä voikaan ääneen iloita muuta kuin miehelleni. Tämä nihkeys lähipiirissä kuitenkin latistaa tunnelmaa, en jotenkin käsitä miksi kaveria ei kannusteta ja tueta edes digitaalisissa kanavissa, jos oikeassa elämässäkään ei saa sanalla mainita siitä, että on ryhtynyt toteuttamaan omia intohimojaan ja saanut sen jopa konkreettisesti tuotteeksi asti tehden siitä itselleen uuden työn.
Ilmaiset tuotteet kyllä tuntuisivat kelpaavan, olen niitä jo lähimmille kavereilleni niin paljon jakanut, mutta silti suhtautuminen tuotteisiini säilyy nihkeänä vaikka muut asiakkaat ovat niitä lisää ostamassa innosta kiljuen. Itsekin olen tuotteistani todella innoissani, joten en voi käsittää tätä laimeaa ja vaimeaa latistamista lähipiirin osalta.
Kommentit (10)
Kokemuksesi ja työsi on itsellesi tuttua, ei kavereillesi.
Tämä on vähän sama kun sanoisi, ettei sinkkuystäväsi osaa auttaa ja tukea sinua aviovaimon ja pienen lapsen elämään liittyvissä haasteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että minkä tuotealueen tuote on kyseessä? Jos on jonkin kilpaillun alan suosittu tuote (esim. lastenvaate), voivat ystäväsi olla varovaisia mielipiteissänsä, etteivät tuota realistisuudessansa pettymystä. Onko tuotteesi tarpeeksi erottuva?
Ehkä he eivät osaa tukea sinua? Jokainen keskittyy omaan elämäänsä ja murheisiinsa.
Toinen, mitä mietin on se, että ihmiset ovat yleensä tekemisissä vertaistensa kanssa eli sinun työsi ei ole osa heidän maailmaansa.
Toivotan onnea ja menestystä kaupantekoon!
Tutustu ap muihin pienyrittäjiin ja käsityöläisiin. En nyt sano, että sitä kautta tulisi yhtään enempää positiivista kannustusta tai tunnustusta, mutta ainakin vertaistukea ja ideoita ja apua. Ja jos hyvä tuuri käy, myös niitä kehuja ja tykkäyksiä.
Minä luulen, että kyse on suomalaisesta typerästä kannustamattomuuden kulttuurista. Sinulla on "keksintösi" kanssa menossa nousukausi, mikä tarkoittaa sitä että a) saat rahaa ja b) saat rahaa. Tästä ei toinen suomalainen tykkää. Odotapahan, kohta joku kysyy maksatko veroja ja toinen kertoo, että ei tätä onnea kauan kestä kun ei niillä muillakaan. Suomessa saa yrittää tasan kerran, ja silloinkin toppuutellaan, varoitellaan ja toivotaan pahaa. Kaksi ensimmäistä ihan ok jossain määrin, kolmas ihan käsittämätöntä mutta itse koettua.
Minusta läheisten ihmisten elämässä ollaan mukana, vaikka se elämänpiiri ei ominta olisikaan. Sanotaan että jes, hyvä! Kun jokin onnistuu ja voi hitsi, voisitko yrittää uudelleen/toisella tavalla kun joku ei menekään ihan putkeen. Läheisten ja ystävien elämissä ollaan mukana ja kannustetaan, vaikka toisen myymä tuote ei kiinnostaisi yhtään.
(Mutta ap, älä tuputa tuotettasi! On eri juttu kaivata kehuja ja kannustusta, kuin yrittää saada kaikista omaa asiakaskuntaa. Erittele nämä toisistaan).
Juuri näin kun ylläoleva kirjoittaa!
Suomessa ei vain kerta kaikkiaan saa menestyä eikä onnistua! Uskallapa tehdä se, sinut lytätään alimpaan h.lvettiin keksintöinesi!
-Hah! Ei tule onnistumaan!
-Mitähän sekin itsestään luulee? Olevansa jotenkin parempi vai?
-Kyllä kai kun pappa betaler!
-Kuka sitäkin p.skaa huolii ilmaiseksikaan!
-Jaa-a, onkohan vaan verot maksettu ettei vaan olis vilunkihommaa!
Sitä sanotaan ainakin muualla maailmassa kateudeksi, ja se on ruma katkera syövyttävä myrkky joka virtaa etenkin suomalaisten suonissa.
Onhan se aika järkyttävää että edes ystävät tai oma perhe! ei sallisi onnistumista ja eteenpäin menoa. Itselläni sama kokemus sillä tavoin, että ollessani jo työelämässä aloin haaveilla lisäkoulutuksesta ja parempaan asemaan pääsystä. Opiskelin rankasti työn ohessa kaksi ja puoli vuotta, myös kesälomat, ja sain tehtyä lopputyön. Valmistuin uuteen ammattiin.
Miten ollakaan, oma äitini, sisareni ja jopa mieheni olivat käärmeissään! En olisi saanut onnistua! No, mies on kyllä ollut eks jo hyvän aikaa, ja vielä lisääkin olen opiskellut. Oma tyttäreni on oppinut minulta mallin että oppia ikä kaikki. Pyrkii koko ajan eteenpäin ja minä kannustan häntä täysillä, samoin hänen avomiehensä. Eks ja tyttären isä vaipuu mykkyyteen jos tyttö asiasta isälleen puhuu. On se kova pala kun oma tytär menestyy!
Onnea ja menestystä sinulle, on ihana tunne kun onnistuu! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te nyt vaahtoatte? Eihän ap sanonut, että häntä on lytätty, hän ei vaan ole kannustettu siten kuin hän haluaisi. Mistä sen edes tietää millaista paapomista kukin haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon puhut aiheesta suhteessa muihin?
Kun ystävättäreni alkoi seurustelemaan, mitään muuta puheenaihetta ei ollut. Häntä ei kiinnostanut pätkän vertaa mikään mitä sanoin, sillä hän muisti juuri silloin jotain ihanaa mitä kultahanipöö oli kerran sanonut. Minä kuuntelin, kannustin, tuin, kehuin moneen moneen kertaan. Lopulta sanoin, että olemme jo käsitelleet tämän asian, moneltakin eri kantilta ja moneen kertaan. Saisinko minäkin välillä puhua? Tähän ystävä totesi vihaisena että Suomi on juuri sellainen kateellinen maa, missä ei koskaan saa puhua mistään hyvistä asioista.
En nyt siis väitä että ap puhuisi kaikille koko ajan suut silmät täyteen yrittämisestään, mutta joskus voi käydä niin, että kun on tosi innoissaan jostain, niin ei ehkä huomaa että muillakin voisi olla jotain asiaa. Ehkä jopa sellaista joka ei liity juuri sinun sanomisiin.
Vanha ketju mutta nostan. Tässä itselle tuli vastaan tilanne, jossa olisin kaivannut läheisimmän ystävän kannustusta. Aiemmin hänen työskennellessään omasta mielestään väärällä alalla, jaksoin kuunnella hänen murheitaan ja kannustin kouluttautumaan uudelleen toiselle alalle. Tässä hän onnistui, opiskeli, pääsi uusiin hyväpalkkaisiin töihin, jossa ei tarvitse vuorotyötä tehdä. Nyt itselläni on kypsynyt päätös myös lähteä uudelleen kouluttautumaan kenties samalle alalle kuin hän. Ihailen ystäväni saavutusta ja hän inspiroi toiminnallaan minua ja olen sen hänelle kertonutkin. Myös hän tietää, etten koe nykyistä alaani omakseni. Kuitenkin, kun olen kertonut suunnitelmistani lähteä opiskelemaan en koe hänen kannustavan minua vaan vastaus on ollut, että mikä kiire minulla on vaihtaa alaa ja että opiskelu on raskasta ja työlästä. En voi muuta kuin ihmetellä, miksi vastavuoroisesti hän ei voi tukea ja kannustaa minua?
Vaikea sanoa. Hyvin harva kumminkaan tekee oikeasti, aivan todella oikeasti mahtavaa keksintöä. Kun emme tiedä millaisesta tuotteesta on kyse, on paha sanoa onko tuotteesi vaan yksi kymmenistä tai sadoista. Sinulle se tietysti on iso juttu ja tärkeää ja olisi hyvä, että kaverit viitsisivät olla kannustavia. Siinäkin on kyllä rajansa, että paljonko jaksaa olla kiinnostunut "uudenlaisesta hakaneulasta". Tai mikä se tuotteesi onkaan. Voihan siinä olla ripaus sitä toivottua kateuttakin, sen varmaan moni keksijä haluaa kuulla.