Lue keskustelun säännöt.
En pärjää enää työssäni
14.11.2017 |
En tunnu pärjäävän enää työssäni. Unohtelen asioita ja teen virheitä joista koituu ylimääräistä vaivaa minulle ja mikä pahinta myös muille työntekijöille. Työmäärä ei ole mielestäni kasvanut eivätkä työolosuhteet muutenkaan muuttuneet mitenkään radikaalisti. Minulla on yksi lapsi ja odotan toista, arki on hiukan raskasta mutta mieheni ja vanhempani auttavat. Raskaus väsyttää mutta näitä virheitä alkoi ilmetä jo ennen sitä. Nyt olen ollut muutaman päivän sairaslomalla mahataudin vuoksi ja molempina päivinä töihin soittaessani on tullut ilmi virheitä joita olen tehnyt. Sätin ja moitin itseäni näistä virheistä ankarasti ja työyhteisö tietää tämän, eikä ilmapiiri ole siis mitenkään syyttävä, mutta tokihan virheet on tuotava esiin. Tuntuu pahalta palata huomenna töihin kaikkien silmien eteen vastaamaan virheistäni. En uskalla irtisanoutua koska miehellä ei ole töitä, asuntolainakin pitäisi maksaa ja toinen lapsi tulossa. Potkuja ei kunnallisella puolella kovin helposti tule, mutta tulossa on kaikenlaista yhdistelemistä, uudistuksia ja tehostamista. Jos siinä tilanteessa tulee hetki jolloin pitää henkilöstöä vähentää niin eipä ole vaikea arvata kuka keikkuu jonon kärjessä.
Kommentit (3)
Tarkkailepa itseäsi jonkun aikaa. Oletko huomannut takkuamista kognitiivisissa kyvyissä, esim. ongelmanratkaisussa, muistamisessa, uuden oppimisessa tai lukemisessa? Pitkittynyt stressi kyllä vaikeuttaa näitä kykyjä, eli yritä hoitaa itseäsi, vaikka se lapsiperheen arjessa onkin vaikeaa. Kannattaa myös tarkkailla ruokavaliota, koska nuo oireet voi myös kieliä esim. omega-3 rasvahapon, vitamiinien tai proteiinin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omega-3 on kyllä viime aikoina jäänyt pois. Syöminen muuten on tällä hetkellä mitä sattuu koska raskauden kylkiäisenä tuli massiivinen pahoinvointi. Muutamat hedelmät ja kaurapuuro on ainoat jotka menee. Mutta se helpottanee jossain vaiheessa kuten väsymyskin. Kiva kuulla että en ole ainoa, tuntuu että työkavereissa on pelkkiä superihmisiä. Eikä hiljattain kuultu lausahdus "raskaus ei ole sairaus" juurikaan kohentanut mielialaa. Työkaverit eivät siis tiedä raskaudesta eikä oikein tee edes mieli kertoa.
No tuollaista sattuu jos on stressiä ja väsymystä. En itsekään ollut todellakaan mikään skarpein työntekijä esim. lasten ollessa pieniä ja valvottaessa aina. Ei kannata olla itselleen liian ankara: lähes jokaisella tulee elämänvaiheita joissa yksityisasiat häiritsee työtä. Ne voi vaan sinnitellä läpi ja odottaa parempia aikoja. Toki jos jaksamattomuus menee totaaliseksi, niin sitten saikkua.