** Syyskeijujen maanantai&tiistai **

Tulin 45 min sitten töistä eikä vielä tee mieli mennä nukkumaan. Se on tää valoisuus, tekee ylipirteäksi. Toisaalta alkoihan myös vapaat, joten en kehtaa kauheesti nukkua tänään päivällä, että riittää unta yöksi. Vielä olisi 40 yövuoroa tekemättä ennen töiden loppua, sen uskalsin laskea!



Olisko se jopa ensi viikolla neuvola :) Kävin yöllä työpaikkani terveyskeskuksen puolella, hillitsin itseni enkä mennyt neuvolasta doppleria kaivelemaan :D Liikkeitä tuntuu, muttei ihan edessä, istukka varmaan vaimentaa. Eikä alaselän alue ole tuntunut kipeeltä pariin päivään, liekkö ollu vaan tekemisen puutteesta kipeenä..



Keitänpä vielä teetä ja sitten aa-aa. -piias- ja upeat rv 18 :) !!!

siis huomenta =)



väsyttää ihan hirviästi ja selkää särkee ja paino on alkanut nousta ja koko ajan on nälkä ja jos ei ole, tekee vaan mieli syödä =) Koko raskaus tuntuu silloin tällöin oudolta, utopistiselta ja ahdistavalta. Hämmentävää. Mietin vain kovasti että miten me sitten neljän lapsen kanssa asiat hoidetaan ja liikutaan ja eletään ja ehditään mitään. Vaikka mitenkä se yksi henkilö tätä dynamiikka nyt ratkaisevasti muuttaisi!!! Jos liikkeet alkaisi tuntumaan, niin ehkä tästä tulisi konkreettisempaa ja vauvaan alkaisi kovasti kiintyä ja ja ja... nämä on näitä väsyneen äitin pohdintoja taas =) meille kotiin kun on muuttanut 2,5 vuotias vastarannankiiski! En taas muistanut miten kökkö on tuon ikäisen uhma ja tuntuu että poika lyö siskot laudalta koska vaan tuon kiukun kanssa! Kaikki on ei tai enkä ja pikkuasioista ihan hirveä kiukku ja pänkki kun mikä. siinä sitten poika ja äiti taistelee kun periksi en anna minäkään. Meillä on kaameista kiukuista ja tuhmailuista (esm siskon lyömisestä) rangaistuksena kahden minuutin aresti arestipaikassa, joka on pojan huoneen pyöreä matto. Kymmenennen kerran jälkeen kun nostin pojan matolle takaisin oli pakko ottaa tiukka holding ja pitää siinä. Yli puoli tuntia jaksoi pieni mies riehua, huutaa ja raivota. Itselläkin jo alkoi tulla itku silmään ja oma raivo oli lauhtunut jo alkumetreillä kun katsoi kuinka hankala toisella on olla tunteidensa kanssa. Voi voi, muuten poika on kuin itse aurinko, herkkä ja herttainen vekkuli. Ja kun keskimmäinen sai hirmu hepulit lauantaina taisi isoin jäädä aika vähälle huomiolle ja hän sitten aloitti sunnuntaiaamuna oman shownsa kun piti virpomaan lähteä. Ja miten sitä itse voikin olla niin ala-arvoinen että itsekin menettää hermot eikä pysty vaan millään pysymään tyynenä ja rauhallisena vaan sitten alentuu huutamaan lapsen kanssa ja oma mieli on paha kun tilanne laukeaa.



Kauhea valitusvirsi =) meillä siis taisi olla normaalia kiukkuisempi ja vaativampi viikonloppu, ensi viikolla minulla onkin kaksi lomapäivää pääsiäisen jälkeen että josko nuo lapsetkin sitten saisi sitä huomiota enemmän ja rauhallista olemista ja homma alkaisi taas toimimaan. Ja jos saisi itse tätä väsymystä levättyä pois, että jaksaisi olla parempi äiti.



Muuten ei niinkun raskauden suhteen uutta paitsi että pakko oli ostaa isommat rintsikat ja rinnat edelleen todella kipeät, onko muilla? edellisistä ei ole ollut. ja vihdoinkin löysin äitiysfarkut joita voi jo käyttää. omat housut on pienet ja edelliset mammavaatteet taas vielä tosi isot. jännä tämä maha, kun istun niin häviää ihan kokonaan tuonne lantion sisälle ja seisoessa roikkuu tosi alhaalla. ja kasvanut on aika rielusti verrattuna näihin viikkoihin edellisistä. mutta liikkeitä odotellessa (istukka edessä).



tuisku 16+1

Meillä olikin aika vilkas viikonloppu. Perjantaina etsittiin uuteen kotiin verhotankoja iltaan asti, lauantaina ja sunnuntaina oli vieraita. Oli kyllä mukavaa, mutta olisin kaivannut vähän kahdenkeskistäkin aikaa miehen kanssa. Onneksi tää alkanut viikko on tynkäviikko ja torstaina päästään jo pääsiäisen viettoon. :)



Mulla on paino noussut jo 3 kg ja hirvittää, mihin tuloksiin tässä vielä päästään ennen syyskuuta. Olen aina ollut hoikka ja edellisen raskauden jäljiltä pääsin normaalimittoihin nopeasti. Kuitenkin aina tässä vaiheessa ahdistaa, että mitä jos en sitten palaudukaan enää ja mahareppuli tulee jäädäkseen. Apua! Kuntoilu on nykyään jäänyt tosi vähälle, kun kumpikaan (mies eikä minä) ei raski käyttää vähäistä yhteistä aikaamme siihen, että lähdemme erikseen kuntoilemaan. Pakkohan sitä on kuntoilukin mahduttaa elämään lapsista huolimatta. Kiva, kun on kevät, niin tiet ovat sulat ja pääsee rattaiden kanssakin aika kovaa!



Meidän pötkö 10,5 kk on vähän rauhoittunut. Oppiessaan liikkumaan hän meni ympäri taloa tauotta ja olin jo ihan väsynyt juoksemaan perässä. Nyt poju ymmärtää puhetta jo jonkin verran ja mielellään vaan istuskelee ja katselee kuvakirjoja. :) Enää ei toisen vauvan syntymäkään hirvitä niin paljon, kun ensimmäinen vauveli onkin pian jo pikkumies!



Tälle viikolle ei ole ihmeempiä suunnitelmia. Käydään tutustumassa paikalliseen MLL:n avoimeen päiväkotiin ja torstaina lähdetään mummun luo pääsiäisloman ajaksi.



Mukavaa viikon alkua, syyskeijut, ja hyvää vointia!



Ulpunen, pötkö 10,5 kk ja masumötö rv 18+4

Viikonloppuisin pinoutuminen tuntuu vaikealta, vaikka oonkin käyny kuulumiset lukemassa.



Mies tuli (vihdoin) la aamuna työreissulta, kyllä reilut 2 pv voikin tuntua pitkiltä oman tahtonsa löytäneen 1-v:n kanssa :) Loppukuusta ollaan taas kaksin ja silloin meinasin anoppilaan pakoon tätä arkea ;) Hengessä ollaan mukana tinah!



Omassa olossa ei ihmeitä. Joko muilla on alkanu tisut vuotaan? Mulla tässä viikko sitten sunnuntaina piti laittaa suojat liiveihin kun oli paidan etumus märkänä. Tosin imetyksen lopettelu voi vaikuttaa asiaan. Sen jälkeen ei ole taas suojia tarvinnu. Esikoisesta maitoa alkoi tulla hieman puolen välin jälkeen.



Muuta elämässä: Remontti meneillään, eilen laitettiin pari koetapettivuotaa seinälle ja suht hyvin onnistui. Mies oli vaan unohtanu hioa uudelleen seinän ja muutama kova kuivettunu maalipaikka tuntuu. Repimään ei kuitenkaan ruveta vaan saapi kelvata. Pääsiäissiivo pitäis myös tehdä ja ulkona olis jäänhakkuuta. Mukava tämä keskikolmannes kun alkaa virtaa taas löytymään. Nyt lähen pukemaan ukon ja itteni.



Aurinkoista kevätpäivää!



Oona, poika ja sintti 16+1 [color=deeppink][size=5]♥

Se olikin tuisku0202, jolla oli kiukutteleva 2.5-v. Menee jo nimet sekaisin :)



Oona, poika ja sintti 16+1 [color=deeppink][size=5]♥

No niin, viikonlopun jälkeen taas täällä.

Viikonloppuun ei mitään ihmeitä, tein vain eilen huomion että ole taas alkanut olla jostain syystä tosi väsynyt. Lauantai oli aika ok päivä mutta eilisen olin aivan puhki koko päivän vaikka olin nukkunut pitkät yöunet, ja koko viime viikkohan meni niin että torkuin kaikki illat töiden jälkeen. Onneksi huomenna on neuvola, tuli mieleen olisiko hb laskenut, viimeksi se oli jotain reilu 120 ja aikaa sen mittaamisesta on ainakin puolitoista kuukautta.



Liikkeitä on aika tasaisesti ja ainakin joka päivä jotain, selvästi kyllä huomaa miten vauva on vilkkaampi joinakin päivinä, ja sitten taas saattaa olla hyvinkin rauhallinen pari päivää.



Seerumiseula vastaus oli myös odottamassa postilaatikossa perjantaina, en meinannut uskalta avata sitä. Avattavahan se oli, ja ihanaa kyllä kaikki oli hyvin, eli riskiluku normaalin rajoissa. Siinä luki että tarkan luvun saa soittaa, mutta sitä en aio tehdä, keksisin siitä kuitenkin jotain stressattavaa.



Enpä kyllä meinaa malttaa odottaa torstaita, silloin on rakenneultra, ja samaan aikaan olen innoissani ja peloissani että mitä jos.. Tyhmää aina surra etukäteen.



Joku kyseli siitä ovatko rinnat vielä kipeät, juu kyllä vain, tosi arat ovat vieläkin.



Vointeja kaikille, ja kivaa alkuviikkoa kököstä säästä huolimatta!



Tinah 19+1

Yes. Sekä tää että ens viikko ovatkin lyhyempiä pääsiäisen ansiosta!



Ja terveisiä" Tallinnasta. Eipä jäänyt siitä reissusta paljon lapsille kerrottavaa. Olimme menomatkalla syömässä buffet´ssa, olin rohkea ja maistoin hieman mätiä ja brie-juustoa. Toivottavasti ei listeria iskenyt.



Tallinnasta ei jäänyt käteen mitään, kun emme oikein ehtineet mihinkään lastentarvikeliikkeeseen. Stockmannin yläkerrassa oli yksi, siellä Brion vaunut samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Apteekeissa kävin 5-6:ssa, mutta en vain löytänyt sitä Anitan tukivyötä. Sellainen mahan alle jäävä malli olisi ollut tarjolla, mutta se näytti siltä, että se alkaa painamaan mahaa jossain vaiheessa. Ostinkin siis paljon kosmetiikkaa! Poskipunaa, puuteria, kasvovettä, meikkivoiteen... Mulla on pieni kosmetiikka-addiktio. Siitä ei pääse koskaan eroon.



Untamo oli masussa aika hiljainen koko reissun ja heti tietty alkaa huoli, onko kaikki OK. Tänä aamuna sitten se taas aloitti jumpat. Eli hengissä ollaan!



Terkuin

Rizzu & Untamo rv 18+2

Täällä viikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti. Koko alkuviikko oltiin miehen kanssa vuorotellen joka ilta poissa, niin viikonloppu pyhitettiin perhe-elämälle ja yhdessä olemiselle. Ilmat vaan on niin kurjat, ettei ulkoilu oikeen innosta.



Mulla on kans rinnat aivan mielettömän kipeet ja arat. Iltaisin kun ottaa rintsikat pois, niin voi sitä pakotusta rinnoissa. Maitoakin tulee vähän. Onneksi ei vielä oikeen valumalla valu. Esikoisesta jouduin n. 20 viikosta eteenpäin käyttämään liivinsuojia, koska maidon tulo oli niin runsasta. Ja joka aamu melkein meni lakanat pyykkiin, kun varsinkin öisin maitoa tuli oikeen kunnolla. Kuopukselta maito sitten nousi rintoihin vasta sairaalasta kotiuduttua.



Pikku hiljaa pitäisi alkaa miettiä esikoisen 3-vuotis synttäreiden järjestämistä ja tarjoilua jne. Niihin kun ei ole aikaa kun vajaat kaksi viikkoa.. Kyllä aika kuluu nopeesti, vastahan tuokin oli pieni vauva.. Välillä hirvittää, kun ajattelee, että toinen täyttää vasta 3-vuotta ja pian on jo kahden sisaruksen isoveli. Täytyy vaan luottaa siihen, että itsellä riittää jaksamusta ja osaamista huomioida kaikkia lapsia tasavertaisesti.



Tällaisin ajatuksin täällä tänään..



Andoliniska ja vauva-kirppu 17+2

Ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin, mutta tänään on pakko, nimittäin neuvolan laskutavan mukaan (jota en täysin ymmärrä) meillä on tänään täynnä rv 20! Huraa! Ikään kuin puolivälissä siis mennään. Eilen piti vasiten vilkuilla noita keskosena syntyneiden eloonjäämisprosentteja http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid… jotka yllättää joka kerta. Siis että jo viikolla 26 syntyneellä pikkuisella on hyvät mahdollisuudet selvitä paitsi elossa, myös terveenä! Vaikka toiveena on jokaisella totta kai täysiaikainen vauva, niin kannattaa käydä katsomassa tuota taulukkoa, jos aihe yhtään huolestuttaa.



Eilen ja tänään olen täällä itkeskellyt lähistöllä tapahtunutta tragediaa, jossa pieni lapsi kuoli tapaturmaisesti. Ei ollut tuttu perhe, mutta lapsi oli samanikäinen kuin meidän poika ja muutenkin, kun piirit on pienet, niin kaikki koskettaa kaikkia. Eilen illalla katselin jälleen kerran nukkuvaa 2-v rakasta ja olin pakahduttavan kiitollinen siitä, että se on elossa ja terve ja vahva ja ihana. Vaikkakin ihanassa uhmaikässä myös - tsemppiterveisiä tuisku0202:lle! Melkein joka päivä saa pettyä itseensä, ettei selviä pojan vehtailusta hermostumatta ja ääntä korottamatta, mutta ei auta kuin yrittää parhaansa. Ja antaa positiivista palautetta niin paljon kuin vain ehtii. Ihminenhän on kuulema aggressiivisimmillaan kaksivuotiaana!



Mahassa tuo nuijapää on ruvennut jo melskaamaan vilkkaasti. Rakenneultra oli ja meni, kaikki oli ok, sukupuoli ei näkynyt eikä nyt niin kauheasti yritettykään. Ainoa huolenaihe mulla on ollut lievästi kivuliaat supistukset, jotka alkoi 2-3 vk sitten, ovat tosin jo harvenneet. Olen terkkarin neuvojen mukaan ottanut rauhallisesti eli käytännössä lopettanut liikunnan ja siivouksen :D, mutta nyt kun torstain ultrassa ja sisätutkimuksessa kaikki näytti normaalilta, pitää taas vähän aktivoitua.



Njoammil, tasan 20 *ilotulitusta ja pommacpullojen poksahtelua*

tuota että 2v on agressiivisimmillaan niin allekirjoitan sen täysin =))) voi sitä raivoa ja kiukkua mikä purkautuu ja on oikein kova poika rökittämään siskoja varsinkin tuota keskimmäista eli 4v. Aina kun tyttö ohi vilahtaa ja poikaa vähän turhauttaa saattaa mennä ja kumauttaa. tai heittelee tavaroita suuttuessaan. ja lauantaina riitamme lomassa löi minuakin. Heristin sormea ja kielsin niin toinen katsoo silmät suurina, äiti älä lyö minua =))) siis hän saa lyödä, minä en saa edes kieltää =)). Ja kun vertaa kohta 6v siskoonsa niin on todella täysin, täysin erilainen käsitellessään kiukkua ja pettymystä, ei sisko osoita enää mitään halua lyödä tai rikkoa tavaroita. No yrittäkäämme kaikki 2+v kultapalojen äidit vaan jaksaa se agressio ja uskotaan siihen että kyllä se tästä.



ja mitä tulee tuohon tragediaan pienen kuolemasta niin ne on aina sellaisia hetkiä kun kokee hyvin, hyvin vahvasti kuinka rakkaita ja tärkeitä ne omat pienet on ja miten paljon se sattuisi jos jotain tapahtuisi ja minulla ainakin se juuri se pienenpieni mahdollisuus että omansa joskus menettäisi aiheuttaa välillä kamalaa syyllisyyttä kun on taas hermot menneet ja tullut huudetuksi tms. ihmisiähän me kaikki ollaan, mutta silti.



tuisku taas

16+1

ja nyt työn pariin ihan tosissaan!

Hei Keijuset!



Terkkuja neuvolasta, kävin tänään. HB oli noussut hyvin ja kaikki muu oli hyvin, painoa oli tullut vähänlaisesti. Olenkin jostain syystä kadottanut ruokahaluni ja ollut siitä huolissani koska yleensä olen joutunut hillitsemään syöntiäni raskausaikana. Terkkari ei osannut sanoa asiaan mitään.



Sitten rankempaan puoleen, meidän naapuriin piti syntyä vauva pari viikkoa sitten, se syntyi kuolleena. Jaiks. En tiedä mitä tapahtui, järkytys oli kamala kun näin lipun puolitangossa, jotenkin tiesin heti että se ei voi olla kukaan muu kuin se vauva. Tuli tosi friikki olo. Viimeksi kun olin itse raskaana ja menetin vauvani, toinen naapuri sai vauvansa normaalisti, jotenkin olen yrittänyt tsempata itseäni että nyt on meidän vuoro saada vauva. Saapa nähdä.



Hyvin on toistaiseksi mennyt, tässä samalla puuta koputtelen. Nyt on saman verran viikkoja kun viimeksi kun kävi huonosti, tuntuu friikiltä, tiedän nyt ihan tasan tarkkaan miltä vauva oikeasti näyttää jne. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta vaikeaa se on. Kunpa aika kuluisi äkkiä eteenpäin. Siivoilin kaapeista talvikamoja vähemmäksi ja samalla järjestin tyhjää tilaa vauvan vaatteille, yritän valmistautua ja ajatella positiivisesti.



Liikkeitä tuntuu, ei kovin voimakkaita, mutta pientä aamu- ja iltajumppaa on aistittavissa. Muutama viikko, sitten pitäisi tuntua selvemmin kun vauvakin kasvaa....



vähän haikein tunnelmin,

ruusunen ja pikku ruu 17+3.

Harvakseltaan tulee kirjoteltua, ihan hyvä juttu nämä useamman päivän pinot..



Rintojen kipeydestä: aikaisemmissa odotuksissa mulla ei ole rinnat olleet kipeät juuri lainkaan, eikä nytkään alussa ollut. Mutta nyt on alkanut sekin vaiva, hyvä kun pystyy suihkun alla seisoa, saatikka ihoa rasvata, plääh. Isompiin liiveihin siirtymistä ei kyllä tarvi edes harkita, ei ole edellisilläkään kerroilla. Räjähtävät isommiksi vasta synnytyksen jälkeen. Imetyksen toivon onnistuvan niin kuin edellisen kanssakin, sen reilun vuoden vaikka.



Liikkeitä ei tunnu vieläkään! Onneksi on neuvola torstaina, eikä ultraankaan ole kuin alle 2 vkoa enää. Supisteluja tuntuu ajoittain, muttei varsinaisesti kivuliaita. Viimeksi ne vaivasivat jo näillä viikoilla ja aikaisemminkin. Muutakaan uutta ei nyt ole ilmaantunut, mitä nyt ne nivustyrät alkaa piinata.



Meillä meni koululaisella virpomiset ihan hyvin, ei onneksi niin jättimäistä saalista kuin viime vuonna.. Silloin se olikin jotain ihan järjetöntä, niitä nameja pyöri kaapeissa vielä kuukausia pääsiäisen jälkeen :0 Juu ja tänään on sitten pikkuveli leikkinyt noitaa oikein urakalla! Siskon noitahattu päähän ja huivi niskaan, aika veikeä ilmestys, kuviahan siitä piti ottaa.. No unohtuipa vaan että tämä noita-innostus tuli heti potalla käymisen jälkeen eli oli vielä ilman vaippaa. Ennen kuin tuon hokasin, tuli otettua jo muutama kuva joissa poitsu kihertää ylpeänä noitana ja pippeli huivin alta vilkkuen :)



Kuulumisiin, Itta rv17+3

Nukuin viitisen tuntia eli ihan tarpeeksi.



Njoammil taitaa tarkoittaa sitä pakettiautotapaturmaa.. Todella surullista. Olikohan se maaliskuussa, kun 1,5v lapsi oli jäänyt kotipihassaan auton ja seinän väliin ja joulukuussa parivuotias jäi isänsä peruuttaman pakettiauton alle. Kyllä se koti on valitettavan vaarallinen paikka :(



Kun heräsin, niin luulin ulkona olevan keväisen sään. Kansa mitä, lämpöä 0 ja lunta sataa, rapakotkin jäässä. Mitenhän lapset tarkenee hoidossa, laitoin niille keväthaalarit aamulla.



Rinnoista: Mullei ole enää kipeet, mutta todella raskaat ja turvonneet. Ihan outoa, norm. mulla a-kupin rinnat. Nyt rinnat tursuaa liiveistä, pitäis varmaan ostaa isompia. Tää on eka kerta, kun mulla rinnat kasvaa näin kovasti odotusaikana. Maitoa on alkanu tippua rv30+ tienoilla, nyt on kyllä useasti tullut sitä kurkittua, kun rintoja pistelee.



Eipä paljon innostais postin hakureissu.. -piias- rv 18

Täälä on kovat tissikeskustelut pystyssä! Mulla on kans ollu nisät kipeenä jo kauan, rintsikatki täytyy laittaa hyvin varovaisesti! =) Maitoo ei oo viä ruvennu tiputteleen.



Olin tänään ensimmäistä päivää töissä työkkärin harjottelulla ja kyllä oon poikki vaikka olin vaan 4 tuntia. Ottaa jalkoihin kun on seisonu niin kauan. Tehtiin sopimus tän kuun loppuun ja en kyllä taida enää sen jälkeen jatkaa, on motivaatio hukas.



Oonko keijuista ainoo joka odottaa esikoista?





Miisa & Pipana, Rv 17+4

täällä siis myös yksi äiti, joka valitettavan usein sortuu lapsensa tasolle ja huutaa kuin hinaaja...



Meillä tuntuu ettei uhma ole koskaan ollu niin pahana kuin tuolla pian 4v pojalla...toki 2,5v oli kiukkua, 3v tuli uhallaan tekeminen, oikein silmiin katso, nauro ja meni lätäkköön vaikka just oli siitä kielletty ja nyt kun 4v lähestyy on tullu sanallinen uhittaminen, mikä on jotenki vielä ärsyttävämpää kuin mikään ennen. " Sittepä mie..." ja " miepä kyllä.." argh. Jotenkin inhottaa, kun itelle tulee melkein samanlainen uhmamieli. Eikä asiaa helpota se, että olen täällä päiväkodissa töissä ja katselen tuota uhmaamista päivästä toiseen...miten sitä ei osaa sen oman lapsen kanssa olla yhtä aikuinen? Kaipa se on se erilainen tunneside...Kieltämättä kun lauantain ja sunnuntain herran kanssa kinasin joka ikisestä asiasta, tuli mieleen että olenkohan mie ihan täyspäinen, tällasta tappeluako meidän koko tuleva äitiyslomavuosi on ja miten mie sen jaksan ekaluokkalaisen ja vauvan kanssa...jaksanhan mie sen, jotenkin kun on pakko jaksaa.



Rinat on täälläkin todella kipeät iltaisin kun liivit otan päältäni pois. Nännit on kuin vadelmat, suuret ja turpeat.



Liikkeet tuntuu jokapäivä, mutta toisinaan hentosemmin.



Tulis jo se kevät ja kesä...ei jaksas odottaa...



Minjuska ja hiirenherne 18+0 (tatatadattadaa!!!)

Nostelen tässä samalla pinoa, että on taas helpompi löytää ;-)



Itsellänikin ajoittain rinnat aristavat, enkä vastaavia tuntemuksia muista edellisissä odotuksissa tässä vaiheessa raskautta. Tähän mennessä on painoa tullut n. 5 kg, rinnat ovat saaneet vähän täytettä mutta myös reidet :-/ Vatsa kasvaa tuohon eteen ja on jotenkin alhaalla, mutta ehkä sitten vielä siitä nousee. Itseäni oikein huvittaa kuin päivittäin ihmettelen muuttunutta profiiliani peilin edessä :-)



Huomenna on sitten rakenneultra Kättärillä, ja täytyy myöntää että kyllä jo vähän jännittää. Palailen huomenna uutisten kera.



moisku rv 19+1

Moiskulle tsemppiä ultrakäyntiin! Mulla on kans iltapäivällä ultra,jännittää niin,että masussa kiertää. Aamuyöstä kävin jo läpi kaikki mahdolliset kauheudet,mitä mahdollisesti saan kuulla. Ja samalla ootan ihan hirmusti,et pääsen näkeen pikkukaverin.



Njoammil: kiitti tuosta Tekay-linkistä. On se kyllä ihme,miten niin pikkuiset keskoset pystytään jo pelastamaan. Toivotaan kuitenkin,että päästään kaikki hyville viikoille vauvojemme kera!



Sympatiahalit kaikille uhmisten äideille! Täällä koetellaan kans äiteen pinnaa oikeen urakalla,onneksi kuitenkin riitojen jälkeen ne sovintohetket on sitten niin hellyttäviä...vaikkakin se rauha kestää vaan muutaman hetken ja taas uus tinttaus alkaa ;)



Mukavaa päivänjatkoa kaikille keijusille!

Hönttä,murut ja Jesse 20+ (puolivälissä mennään!!!)

Eilen oli se toinen ultra ja laskettua aikaa siirrettiin. Se on nyt siis virallisesti 29.8. Pysyn kuitenkin tässä pinossa, jos tämä kolmas tekee saman tempun kuin kaksi edellistä, menee yli la:n :)



Rinnat: ei mitään isompaa harmia, imettäminen taitaa sen verran karaista, ettei edelliselläkään kerralla ollut sellaista kipua kuin ekalla. Välillä kyllä kutiavat, joten taitaa siellä jotain kasvua tapahtua.



Eilinen meni siivoillessa, jos tänään yrittäisi ottaa vähän rauhallisemmin. Kuopus oli viime yön kuumeessa, olen aika varma, että se johtuu viikon takaisesta MPR:sta.



Esikoisella on ollut uhmaa kohta vuoden verran, kovasti opettelee tahtomista. On siinä vanhempien hermot joskus todella koetuksella.



Eipä tänne kummempia. Kevättä ei näy, vaan lunta sataa lisää.



Porenn ja Pimpula rv tasan 20 tänään :)

No niin, neuvolassa käytiin aamulla ja kaikki hyvin. Hyvät sydänäänet ja sf-mitta joka otettiin ekaa kertaa oli 17.

Hb ei ollut laskenut mikä oli vähän yllätys koska olen ollut niin väsynyt, se oli 125. Valitin myös jatkuvista päänsäryistä. Terkkari meinasikin että jos pääsiäisen jälkeen kova väsymys ja päänsäryt jatkuvat pistää hän minut käymään lääkärillä että sasin vähän lepolomaa töistä. En kyllä tiedä onko se ihan tarpeen, katsotaan sitten.

Yksi mihin terkkari ei myöskään ollut hirveän tyytyväinen oli painonnousun vähäisyys tai oikeastaan puute. Olen miinuksella vieläkin, ja kun lähtöpainokin on aika alhainen tuli siitä sanomista. En kyllä tiedä itsekään miksi ei paino ole noussut, masu on kasvanut mutta olen tainnut laihtua hieman itse. Seuraava käynti tukikin sitten kolmen viikon päähän.



Ja torstaina sinne rakenneultraan..iik! Ihanaa ja kamalaa!

Joku oli menossa tänään, hurjasti onnea mukaan!



Onko muuten muita jotka potevat päivittäisiä päänsärkyjä? Olen ymmärtänyt että on aika yleistä.



Vointeja kaikille ja kivaa päivää!



Tinah 19+2

ei mitään uutta auringon alla. Tai minkä auringon??!! Tulisi nyt kevät, vaikka oma piha onkin sitten pelkkää kuraa ja mutaa ja yök, mutta silti.



Huomasin juuri että tämä 8 tunnin istuminen ja 115 km päivässä ajaminen alkaa näköjään tuntumaan kohdussa, kiristää, ei ehkä vielä kunnon suppari mutta selkeästi kiristää.



Nyt ei sitten tullutkaan mieleen mitä piti kirjoittaa, joten jatkanpa taas työntekoa ja ruokatunnin odottelua. KAuhea nälkä! Aamulla saa kotona syödä vähän muroja ja mehukeittoa kuudelta, 7 jälkeen töissä jugurttia ja ruisleipää, 9-10 aikaan banaani tms ja 11 ruoka. Kamalaa syömistä tämä elo =) iltapäivällä välipalaa, kotona ruokaa ja illalla vielä puuroa!!! Hirveitä määriä näköjään menee. No ehkä se vauva nyt siellä kauhiasti kovasti kasvaa ja tarvii energiaa! ;) ja onneksi täällä voin vielä pitää näppini irti herkuista jotenkuten (mitä nyt pari tuliais mariannea hain tuolta ja kakkukahvitkin olisi iltapäivällä) No tervetuloa taas 20kg! Ei mielellään, mutta tulkoot sitten.



niin ja lyötiin sitten lomat lukkoon tänään! Kiva tietää varmasti koska pääsee kesälaitumille. Ja päiväkotiinkin pitää ilmoittaa, koska nappasen lapset kotiin. Jää vaan äitiysloman ja kesäloman väliin vajaa 2vkoa, mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa en varmaan pysty töissä sillon käymään, huom tämä ajomatka, aiheuttaa kamalia supistuksia lopussa.



mutta hyviä päivän jatkoja kaikille!



tuisku 16+2 (eikä vieläkään liikkeitä =(( simskutan istukankutale) (mutta ensi viikolla onneksi nla ja sydänäänien kuuntelu ja heti vapun jälkeen uä