Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi "hukkaan mennyt" päivän mun elämässä. Kahdeksaksi töihin, neljän jälkeen kaupan kautta kotiin.
13.11.2017 |
Sitten ruoka ja sitten ei muuta jaksakaan. Makaan sängyllä koneen kanssa ja tekee vaan mieli nukkua :( Mitä elämää tää tällainen on?
Kommentit (39)
on sulla ainkin töitä.................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinulta vie mehut? Onko työsi kuluttavaa?
Saatko nukuttua riittävästi?
Entä tukeeko ravinto jaksamistasi.
On tuo kertomasi tuttua minullekin. Vuorotyö kuormittaa myös osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on normaalia, työssäkäyvän ihmisen elämää.
Niin kärsiminen on suomessa normaalia. Taas kerran eniten vituttaa kaikki.
No jos päivät menee töissä hukkaan, niin eikun vaan lompsit pomon puheille ja kerrot että lopetat duunin. Sillä siitä pääsee.
Mä ainakin käyn mielellään töissä, on sit vapaa-ajallakin rahaa tehdä jotain. Muutakin kun istuskella kotona sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulta vie mehut? Onko työsi kuluttavaa?
Saatko nukuttua riittävästi?
Entä tukeeko ravinto jaksamistasi.On tuo kertomasi tuttua minullekin. Vuorotyö kuormittaa myös osaltaan.
Työ kuluttaa varmaan siksi, että pitää puhua koko päivä ja ratkoa asiakkaiden ongelmia. Väärän tyyppinen työ siis minulle puoli-introvertille tyypille. Ravinto on kaikkea helppoa, eipä siihenkään jaksa paljon panostaa, vaikka ymmärrän kyllä asiaan liittyvän noidankehän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Tavallaan on pakko kun en viitsi karenssia ottaa. Vielä muutama kuukausi niin saa viettää NORMAALIA elämää työttömänä. Ensinnäkin saa nukkua tarpeeksi eikä tarvi tuhlata ainoaa elämää johonkin raatamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mahdollista lyhentää työaikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Tavallaan on pakko kun en viitsi karenssia ottaa. Vielä muutama kuukausi niin saa viettää NORMAALIA elämää työttömänä. Ensinnäkin saa nukkua tarpeeksi eikä tarvi tuhlata ainoaa elämää johonkin raatamiseen.
Ei ole pakko. Saikkua saa helposti pari kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen lyhennettyä työviikkoa ( 30 t / vko) ja silti olen töiden jälkeen niin väsynyt, etten useinkaan jaksa ruokaa laittaa. Teinipojalle ostan jotain valmista kaupasta, pizzaa, pakastekana-aterioita tms. ja painostaan huolehtiva mies syö usein valmissalaattia illalla ja vain töissä kunnon ruoan.
Olen ollut väsynyt jo pitempään, teini tässä muisteli, että etkös sinä äiti joskus tehnyt ihan ruokaa arkipäivisinkin. Viikonloppuisin jaksan kyllä kokkailla.
Minusta oli tuntunut tuolta pitkään. Palkkakin oli sen verran heikko ettei se motivoinut, ei myöskään itse työ. Ystäväni vinkkasi minulle aikuisopintorahasta ja nyt olen opiskellut vajaan vuoden. Nautin niin opiskelusta, että tuntuu kuin olisin ollut lomalla kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Tavallaan on pakko kun en viitsi karenssia ottaa. Vielä muutama kuukausi niin saa viettää NORMAALIA elämää työttömänä. Ensinnäkin saa nukkua tarpeeksi eikä tarvi tuhlata ainoaa elämää johonkin raatamiseen.
Ei ole pakko. Saikkua saa helposti pari kuukautta.
Haen saikkua vain oikeasti kipeänä. Ei silti huono idea. Onhan se saikkukin lomaa. Jotenkin niin kypsyttää kaikki työt että ikuisuuskarenssikin tuntuu nyt vaihtoehdolta. Helvetti näissä fiiliksissä eutanasiakin on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Tavallaan on pakko kun en viitsi karenssia ottaa. Vielä muutama kuukausi niin saa viettää NORMAALIA elämää työttömänä. Ensinnäkin saa nukkua tarpeeksi eikä tarvi tuhlata ainoaa elämää johonkin raatamiseen.
Työttömänä vasta sitä karenssia saatkin, kun alkavat heti painostamaan ja patistelemaan ettet todellakaan saa laakereillesi jäädä lepäilemään. Työnhakukin pitää kuulemma uusia parin päivän välein, sit jos unohtuu niin karenssit napsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu minustakin, ettei muuta elämää ole kuin työssäkäynti.
Launtaitkin menee vain palautuessa ja kotitöitä tehdessä. Sunnuntai jo taas kärvistellään tulevaa viikkoa.
Lomaa odottaa kuin kuuta taivaalta. Se on ainoa henkireikä. Ystäviä (joita kuitenkin muutama on, en jaksa juuri nähdä). Kotoa pois asuvat lapset joskus käyvät.
Olen kai ainakin lievästi masentunut, kun mitkään kulttuuririennot eivät jaksa kiinnostaa. Kirjan joskus otan käteen, käyn lenkillä ja katson telkkua.
Mutta tätäkö se sitten eläkeikään asti? Mitä jos sairastun syöpään ja koko eläkeikää ei edes tule?
Työ on ainaista yksitoikkoista puurtamista. Oma vika tietysti, kun ei kouluttautunut kunnolla ja tekisi nyt mielekästä, vaikka matkustelua paljon sisältävää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulta vie mehut? Onko työsi kuluttavaa?
Saatko nukuttua riittävästi?
Entä tukeeko ravinto jaksamistasi.On tuo kertomasi tuttua minullekin. Vuorotyö kuormittaa myös osaltaan.
Työ kuluttaa varmaan siksi, että pitää puhua koko päivä ja ratkoa asiakkaiden ongelmia. Väärän tyyppinen työ siis minulle puoli-introvertille tyypille. Ravinto on kaikkea helppoa, eipä siihenkään jaksa paljon panostaa, vaikka ymmärrän kyllä asiaan liittyvän noidankehän.
Sosiaalityöntekijä?
15 jatkaa:
Mulla ei ainakaan irtisanoutuminen ole ratkaisu. Ensinnäkään en taloudellisesti tulisi mitenkään toimeen, kun nytkin tulen nippa nappa.
Ja mistään en saisi enää duunia, olen 52-vuotias. Tai vaikka saisinkin, niin varmasti vielä paskempaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli tuntunut tuolta pitkään. Palkkakin oli sen verran heikko ettei se motivoinut, ei myöskään itse työ. Ystäväni vinkkasi minulle aikuisopintorahasta ja nyt olen opiskellut vajaan vuoden. Nautin niin opiskelusta, että tuntuu kuin olisin ollut lomalla kaiken aikaa.
Olen ikuisesti katkera kun minulta tuo mahdollisuus evättiin. Ehdin jo aloittaa opinnot, joissa olin "haka". Työnantaja ei antanut opintovapaata, ei ole kuulemma koskaan antanut kenellekkään. En siis voinut saada aikuisopintorahaa.
Ansiosidonnainen Aikuiskoulutustuki luvattiin te-toimistosta, edellytykset siihen olivat, sillä siis.
Mutta päätös siitä tehtiin eri paikkakunnalla kuin "lupaus". Eli minulla ei ole oikeutta aikuiskoulutustukeen, koska minulla on hyvät edellytykset työllistyä alalla, josta minulla on vuosien kokemus. Siis tämä saa...nan raskas ala, johon minulle ei alunperin ole koulutustakaan ja josta yritin pois päästä.
Täällä siis ollaan myös ja aamuherätystä odotellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole.
Tavallaan on pakko kun en viitsi karenssia ottaa. Vielä muutama kuukausi niin saa viettää NORMAALIA elämää työttömänä. Ensinnäkin saa nukkua tarpeeksi eikä tarvi tuhlata ainoaa elämää johonkin raatamiseen.
Työttömänä vasta sitä karenssia saatkin, kun alkavat heti painostamaan ja patistelemaan ettet todellakaan saa laakereillesi jäädä lepäilemään. Työnhakukin pitää kuulemma uusia parin päivän välein, sit jos unohtuu niin karenssit napsuu.
Pidän todennäköisenä että ensi vuonna napsahtaa karenssi. Työttömille on laitettu sellaiset ansat että en usko niistä selviävän. Silti odotan töiden loppumista kuin lapsi joulua. Se on paras lahja kun saa olla rauhassa.
15 jatkaa vieläkin:
Lisäksi työyhteisö on tulehtunut ja kaikilla jatkuva paha olo.
Ketään ei varsinaisesti kiusata, mutta ilmapiiri on kireä ja pahansuopa. Esimies täysin kyvytön ratkomaan yhtään mitään.
Ainoa hyvä asia on erittäinen lyhyt työmatka, noin vartti julkisilla ja kävellen alle puoli tuntia. Helsingin ruuhkassa ero tosiaan voi olla näin pieni.
Mutta ei se kauheasti lohduta aamulla, että paskaan paikkaan pääsee nopeasti :D
Tullessa sitten vähän ilahduttaa.
Se on normaalia, työssäkäyvän ihmisen elämää.