Lue keskustelun säännöt.
Vaimolle
12.11.2017 |
Olisiko liikaa pyydetty että isänpäivänä saisin halauksen, katsoisit silmiin ja sanoisit rakastavasi minua? Sitten kun viimeinenkin tunne on kuollut, mikään ei enää korjaa meidän liittoa.
Kommentit (20)
Olen puhunut mutta vaimo ei kaipaa läheisyyttä. Terapiaan en lähde tekemään itsestäni pelleä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lastani enkä aio alkaa osa-aikaiseksi isäksi
Turha valittaa jos ei ole terapiaan valmis, jos toinen on sitä ehdottanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko terapia minulle etten kaipaisi läheisyyttä?
Terapiassa yritetään avata teidän parisuhteessa olevia solmuja ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Olisikohan kommunikaatiossa ongelmia, jos et terapiaan uskalla mennä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä menetät menemällä terapiaan? Kieltäytymällä ei ainakaan tilanne parane. Nökötätte vaan kumpikin omissa poteroissanne hamaan tappiin asti tyytymättöminä. Eikö sen lapsen takia kannattaisi kokeilla kaikki keinot?
Mene itse halaamaan ja kiitä isänpäivästä. Olet saanut häneltä lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi ei sano sitä koska ei enää rakasta sinua! Niin yksinkertainen se syy yleensä on. Ei siinä auta enää mitkään terapiat eikä jauhamiset. Lasten takia on aivan turha roikkua suhteissa/liitoissa jotka jo loppuun eletty. Ei ole oikein lapsiakaan kohtaan. Aivan liian paljon on näitä liittoja joissa voidaan huonosti ja lähdetään sitten sivusuhteista hakemaan lohtua ,säälittävää eikä oikeaa elämää!
Oisko liikaa, että antasit sitä munaa niin saisit hellyyttäkin joskus? Aina tympii ku tietää, ettei koskaan saa, vaikka kuinka halailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mul tuli niin kova ikävä mun miestä joka on työmatkalla! Jos hän olisi täällä tekisin juuri niin kuin toivoit omalta vaimoltasi. Toivon, että hän vielä rakastaa sua ja myös näyttää sen ennen kuin on liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi mul tuli niin kova ikävä mun miestä joka on työmatkalla! Jos hän olisi täällä tekisin juuri niin kuin toivoit omalta vaimoltasi. Toivon, että hän vielä rakastaa sua ja myös näyttää sen ennen kuin on liian myöhäistä.
Hienoa että joukossa on yksi normaalilla järjenjuoksulla varustettu yksilö, kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä haaveilen, että minulla olisi edes joku jota halata.
Tsemppiä sinulle!
Maksa ittesi kipeeksi, että tajuat terapiassa että kannattaa erota tai jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä haaveilen, että minulla olisi edes joku jota halata.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos!
Uskon että löydät jonkun joka arvostaa sinua.
Naimisiinmennessä lupasin kulkea myötä ja vastamäessä vierellä. Seurustelun alussa kävimme pitkiä keskusteluja siitä, mitä asioita haluamme hyvältä parisuhteelta.
Itselläni tärkeimpiä on saada rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu.
Toisinaan tunnen lähes pettäväni vaimoani jos esim. Onnittelen vierasta naista halaamalla häntä, koska läheisyys tuntuu niin hyvältä.
Eikös isänpäivä ole isän ja lasten yhteinen juttu. Ja sun vaimon halaukset ja lahjat kuuluvat hänen isälleen, ei puolisolle.
Meillä ei edes vietetty isänpäivää, kun miehellä ei ole lapsia, vaan molemmat muistivat omia isiään. Mulle ei edes tullut mieleen, että tänään
pitäisi juhlia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä haaveilen, että minulla olisi edes joku jota halata.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos!
Uskon että löydät jonkun joka arvostaa sinua.
Naimisiinmennessä lupasin kulkea myötä ja vastamäessä vierellä. Seurustelun alussa kävimme pitkiä keskusteluja siitä, mitä asioita haluamme hyvältä parisuhteelta.
Itselläni tärkeimpiä on saada rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu.
Toisinaan tunnen lähes pettäväni vaimoani jos esim. Onnittelen vierasta naista halaamalla häntä, koska läheisyys tuntuu niin hyvältä.
Kuulostat aidolta mieheltä ja arvostat tiettyjä roolimalleja.
Mietin, että onko sinulla ajatus että terapiassa käy "hullut" tai sellaiset jotka eivät osaa kertoa mitä tarvitsee? Ja sinä kun olet kertonut mitä kaipaat, et tarvitse apua puhumiseen? Entä kuuntelemiseen? Mitä vaimo kaipaa?
Jos keskusteluyhteyttä ei ole enää, terapeutti osaa ohjata teitä. Kenenkään ei tarvitse tietää että käytte juttelemassa. Myös ymmärtäminen suhteen lopulle tulee kun näette että se mitä ajattelitte suhteelta ei kohtaa todellisuutta.
Vaikka olisi sovittu etukäteen roolit ja mietitty mikä on tärkeää, niin vasta eläminen siinä suhteessa kertoo tahtooko niitä oikeasti ja niistä voi myös kasvaa ulos. Ne asiat joita lapsena tahtoi aikuisena muuttuu, mutta ne myös vaihtuu kun aika kuluu.
Ei ketään voi pakottaa elää tietyssä muotissa mutta myös itselleen pitää olla rehellinen ja ymmärtää että jos suhteessa ei saa jotain ja sen saa muualta niin onko se parisuhde kuitenkaan hyväksi sinulle, vai ajatteletko enää että kaadat kulissit tai myönnät itsellesi ettet pysty täyttää sitä miehen/isän roolia jota olet halunnut olla?
Entä jos olisit rehellinen itsellesi ja tekisit itsesi onnelliseksi elämällä kuten tahdot, mutta hoitamalla lapsen hyvin? Kantamalla hänestä vastuun niin onko se maailman loppu jos eläisit erossa vaimosta jolta et saa enää sitä yhteyttä? Isyys ei lopu koskaan jos olet lapselle isä ja pyrit täyttää sen roolin, eikä se ole yhtä kuin avioliitto vaimoosi. Se on toinen ihmissuhde.
Toivon sulle hyvää jatkoa ja voimia elää hyvää elämää
Vierailija kirjoitti:
Mene itse halaamaan ja kiitä isänpäivästä. Olet saanut häneltä lapsen.
Lässyn lässyn. Ei se lapsi saa alkuaan ilman molempien panosta.
Puhu suoraan vaimosi kanssa, menkää vaikka pariterapiaan.