Lapset eivät kutsu luokseen isänpäivänä/jouluna/äitienpäivänä

Se on tämä nykysukupolven ja etenkin nykyvanhempien pohjaton itsekkyys ja itsekeskeisyys. Kun kaikki pyörii aina vain oman navan ympärillä ja muut ihmiset nähdään vain hyödykkeinä. Tärkeää on vain se, että saa tehdä ja olla juuri niinkuin itse haluaa, eikä enää välitetä edes siitä, vaikka kaksi vanhusta viettäisi joulua yksikseen ja ikävöisi joulun tunnelmaa. Kun niistä voisi olla meille vaivaa. Vanhukset kelpaavat nykyään paikalle vain, kun heitä voi jotenkin hyödyntää - ilmaisena hoitajana tai rahanlähteenä.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto, äitien- ja isänpäivä on meidän perheelle yhtä minuuttiaikataulua. Kummankin lapsuudenkodissa pitää käydä ja mieluusti niin, että kummassakin ollaan se paras aika ja tietenkin useita tunteja. Keskustelu on tyyliä miksi te nyt vasta tulitte, miksi te näin vähän aikaa olette, miksi te jo nyt lähdette, ota nyt toinen-kolmas-neljäs kuppi kahvia, maista nyt sitä-tätä-tuota kun ihan teitä varten leivoin, mikään ei taida, siellä toisessa paikassa taitaa olla herkkuja. Lapset söivät itsensä sairaiksi ja olivat sokerista pahoinvoivia. Ihan oikeasti rasittavaa.

Minulla on haaveena, että mentäisiin isolla porukalla ravintolaan, syötäisiin pitkään ja hyvin ja seurusteltaisiin. Tuo ei ikinä toteudu.

Seuraavan kerran ilmoitatte, että nyt mennään ravintolaan ja kaikki ovat tervetulleita. Minä en suostuisi tuollaiseen älyttömään ravaamiseen, vaikka tykkäänkin viettää aikaa suvun kesken. Aina sovitaan yksi paikka, johon kokoonnutaan. Joskus ravintola, joskus meidän koti, joskus jonkun muun. Tarjottavatkin sovitaan kuka tuo mitäkin. Ei ole sen vaikeampaa.

Toki teillä ei varmasti helposti toteudu, luultavasti isovanhemmat väittää vastaan eivätkä ehkä tule. Mutta haluatko tosiaan viettää kaikki juhlapyhät vain muita miellyttäen? Ja samalla luoda lapsille muistot siitä, että kaikki pyhät ravattiin paikasta toiseen ja vanhemmat oli stressaantuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto, äitien- ja isänpäivä on meidän perheelle yhtä minuuttiaikataulua. Kummankin lapsuudenkodissa pitää käydä ja mieluusti niin, että kummassakin ollaan se paras aika ja tietenkin useita tunteja. Keskustelu on tyyliä miksi te nyt vasta tulitte, miksi te näin vähän aikaa olette, miksi te jo nyt lähdette, ota nyt toinen-kolmas-neljäs kuppi kahvia, maista nyt sitä-tätä-tuota kun ihan teitä varten leivoin, mikään ei taida, siellä toisessa paikassa taitaa olla herkkuja. Lapset söivät itsensä sairaiksi ja olivat sokerista pahoinvoivia. Ihan oikeasti rasittavaa.

Minulla on haaveena, että mentäisiin isolla porukalla ravintolaan, syötäisiin pitkään ja hyvin ja seurusteltaisiin. Tuo ei ikinä toteudu.

Eikö sun vanhemmat ja appikset suostu lähtemään ravintolaan isäin ja äitienpäivänä? Ovatko he joustamattomia?

No ei. Ravintolaan meno on tuhlaamista ja isääni nyt ei saa ravintolaan muutenkaan. Suurin syy on kuitenkin se, että kuvioissa on mukana myös meidän kummankin sisarukset perheineen. Lastenlapsillakin alkaa olla puolisoita ja lapsia. Tuosta ei saa mitenkään väännettyä kaikille sopivaa ajankohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto, äitien- ja isänpäivä on meidän perheelle yhtä minuuttiaikataulua. Kummankin lapsuudenkodissa pitää käydä ja mieluusti niin, että kummassakin ollaan se paras aika ja tietenkin useita tunteja. Keskustelu on tyyliä miksi te nyt vasta tulitte, miksi te näin vähän aikaa olette, miksi te jo nyt lähdette, ota nyt toinen-kolmas-neljäs kuppi kahvia, maista nyt sitä-tätä-tuota kun ihan teitä varten leivoin, mikään ei taida, siellä toisessa paikassa taitaa olla herkkuja. Lapset söivät itsensä sairaiksi ja olivat sokerista pahoinvoivia. Ihan oikeasti rasittavaa.

Minulla on haaveena, että mentäisiin isolla porukalla ravintolaan, syötäisiin pitkään ja hyvin ja seurusteltaisiin. Tuo ei ikinä toteudu.

Seuraavan kerran ilmoitatte, että nyt mennään ravintolaan ja kaikki ovat tervetulleita. Minä en suostuisi tuollaiseen älyttömään ravaamiseen, vaikka tykkäänkin viettää aikaa suvun kesken. Aina sovitaan yksi paikka, johon kokoonnutaan. Joskus ravintola, joskus meidän koti, joskus jonkun muun. Tarjottavatkin sovitaan kuka tuo mitäkin. Ei ole sen vaikeampaa.

Toki teillä ei varmasti helposti toteudu, luultavasti isovanhemmat väittää vastaan eivätkä ehkä tule. Mutta haluatko tosiaan viettää kaikki juhlapyhät vain muita miellyttäen? Ja samalla luoda lapsille muistot siitä, että kaikki pyhät ravattiin paikasta toiseen ja vanhemmat oli stressaantuneita?

Lapsilla on hyvä muistot jouluista. Ei ihme, kun kolmessa paikassa sai lahjat.

Täälläkin on monesti muistutettu, että kohta niitä vanhuksia ei ole. Noh, oma sekä miehen suku on pitkäikäisiä, mikä on hyvä juttu, mutta isovanhemmat alkavat olla jo sen verran iäkkäitä, että enää ei voi tapoja muuttaa. Olisi pitänyt nuorempana olla tiukempi eikä suostua syyllistämisen vuoksi.

Nyt on ensimmäinen sukupolvi kun uskaltaa sanoa vanhemmilleen mitä oikeasti ajattelee ja toimia oman mielen mukaan. Tähän asti on noudatettu niitä perinteitä ihan vaan siksi että ne on perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se perinne mene kuitenkin niin, että tällaisina juhlapyhinä nuoremmat menevät tervehtimään vanhempia eikä päinvastoin. Eikä mitään erityistä kutsua tarvita, ainakaan äitien tai isänpäivänä. Joulu on vähän erilainen juhla eikä kenenkään  kotiin mennä jouluna ilman kutsua, mutta ennen vanhaan kyllä silloinkin nuoret tulivat vanhempien luo eikä toisinpäin. Käyntien ei tarvitse kestää tuntikausia, vaan piipahdus ja ehkä kahvit enintään riittää. Lisäksi hyviin tapoihin kuuluu käynti poismenneiden isovanhempien haudoilla. Mikäs siinä jos haluaa viettää juhlat pelkästään ydinperheen kanssa, mutta   hyvä muistaa, että samalla hukkaa muistista kauniita vanhoja tapoja ja ehkä menettää yhteyden vanhempaan sukupolveen. Jos vierailut ovat vanhemmille tärkeitä, kai se nyt menee sen "oman perheen" edelle sentään. Jotain tapoja!

Ja tälle 18/18 valittajalle: aivan luonnollista, että omat vanhemmat ovat läheisempiä kuin miehen ja usein siinä käy juuri kuin teille; ja syynä on se, että perheissä useimmiten naiset junailevat kyläreissuja. 

Jos välimatkaa on satoja kilometreja, niin ei siinä piipahdeta. Jos asutaan lähekkäin, niin todennäköisesti vierailujakin on useammin.

Minä olen 54-vuotias, mies kolme vuotta vanhempi, mutta niin vain me aina mennään vanhempien luokse juhlapyhinä. He eivät koskaan tulleet meille, ei edes silloin, kun lapset olivat vastasyntyneitä. Nyt kun miettii, niin hassua, hehän olivat silloin nuorempia kuin me nyt ollaan.

Omat lapset tulevat vielä meidän luo jouluksi. En aio koskaan heitä syyllistää, että tottakai te tulette, ties vaikka viimeistä joulua tässä eletään. Toki he ovat aina tervetulleita, mutta tulevaisuudessa puolisoilla ja heidän suvuillaan voi olla omia toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi, vanhempani kutsuivat isovanhempani aina meille tai me mentiin heille.

Kun minä sain lapsia, kutsuimme miehen kanssa vanhempani ja miehen vanhemmat meille tai me mentiin heille. (Nyt on aika jättänyt molempien vanhemmista.)

Nyt lapsillani on lapsia, mutta me emme ole enää tervetulleita viettämään yhteisiä juhlapyhiä. Haluavat kuulemma viettää juhlia vain "oman" perheen kesken. Ymmärrän, etteivät lapseni ole mitään minun jatkeitani ja jokainen saa juhlistaa miten haluaa, mutta pahaltahan se tuntuu, että minua ja miestä ei enää lasketa kuuluvaksi perheeseen. En ole mikään hirviöäiti tai -anoppi, ottaisin lapset perheineen mieluusti aina tänne meille tai voisin mennä heille auttamaan järjestelyissä/ruuanlaitossa/lastenhoidossa (tai olla auttamatta jos apu ei kelpaa). Mutta ei sitten. Kyllähän nämä juhlapyhät menevät miehenkin kanssa kahdestaan, mutta kummastuttaa vain, että missä teimme väärin kun lapset eivät meitä enää juhlapyhinä halua nähdä. Muuten kyllä tulevat kylään/ja me saamme mennä heille.

Miten voi edes kysyä tuollaista, kun muuten kuitenkin kyläilette? Aika poispilattua mielestäni. Ei saisi kysellä tuollaista. Heillä on oikeus viettää pyhänsä kuten haluavat, ja kyläilyt ovat sitten erikseen. Voittehan ajatella, että se on melkein kuin ei lapsia olisikaan. Saatte kokea sen puolen pyhinä. Ei siitä tietenkään enää iloa ole, kun aikuisia ei tarvitse enää hoitaa.